Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Oon kyllä tosiaankin huomannu omassa suhteessani, että mies on saanu mallin asioiden käsittelyyn kotoaan. Kun pitää kohdata oma virhe tai keskustella jostain, yrittää paeta. Mä koen sen hylkäämisenä. Mies on sitä mieltä, että se on aikalisä. En kyllä ymmärrä, miten ku asia jää silloin kokonaan käsittelemättä.

Vähän aikaa sitten kävi niin, että imetin vauvaa, mies joi kahvia ja mä huomasin, ettei 2v olekaan näkösällä. Kysyin sitä, mies kävi kurkkaa ulko-oven raosta ulos ja sano: "ei näy." Ja palas juomaan kahvia. Kun sitten sanoin, että tuntuu, että mun tekemiset on aina niin vähäarvoisia, että ne voi keskeyttää, olipa kyseessä mikä tahansa tekeminen, ni syytin, vaadin juoksemaan boksereissa pihalle etsimään lasta jnejne. En edes vaatinu vaan menin ite.

Mutta ku tuota selviteltiin, mies yritti paeta ulos. Ja se on kotoa opittu malli. Isänsä on samanlainen, ku ei se kuulemma mitään auta, jos ollaan erimieltä ja yritetään löytää yhteinen linja.. ku siinä saattaa sanoa pahasti toiselle...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oon kyllä tosiaankin huomannu omassa suhteessani, että mies on saanu mallin asioiden käsittelyyn kotoaan. Kun pitää kohdata oma virhe tai keskustella jostain, yrittää paeta. Mä koen sen hylkäämisenä. Mies on sitä mieltä, että se on aikalisä. En kyllä ymmärrä, miten ku asia jää silloin kokonaan käsittelemättä.

Vähän aikaa sitten kävi niin, että imetin vauvaa, mies joi kahvia ja mä huomasin, ettei 2v olekaan näkösällä. Kysyin sitä, mies kävi kurkkaa ulko-oven raosta ulos ja sano: "ei näy." Ja palas juomaan kahvia. Kun sitten sanoin, että tuntuu, että mun tekemiset on aina niin vähäarvoisia, että ne voi keskeyttää, olipa kyseessä mikä tahansa tekeminen, ni syytin, vaadin juoksemaan boksereissa pihalle etsimään lasta jnejne. En edes vaatinu vaan menin ite.

Mutta ku tuota selviteltiin, mies yritti paeta ulos. Ja se on kotoa opittu malli. Isänsä on samanlainen, ku ei se kuulemma mitään auta, jos ollaan erimieltä ja yritetään löytää yhteinen linja.. ku siinä saattaa sanoa pahasti toiselle...

Meillä aivan sama asia, joskus täytyy sanoa pahasti ja joskus täytyy ottaa omasta käytöksestä kritiikkiä vastaan. Näin minunkin mielestäni, mutta appiperhe ei kestä jos heille sanoo yhtään mistään. Minä taas kärsin kun en saa sanoa omaa mielipidettäni. Olen itse kohta terapiassa kun joudun pidättelemään kailen sisälläni ja siksi voin itse todella huonosti 😞 on aivan järjetöntä elää niin ettei koskaan saa sanoa mitään, ettei toiselle vaan tule paha mieli. Silloinhan kaikki asiat jäävät keslen ja selvittämättä!

Vierailija

Kirves ja perhe kirjoitti:
Oli pakko erota, kun ei enää jaksanut ottaa turpiinsa.

Onneksi jaksoit niin kauan että saitte lapsen tehtyä! Vai useammankin?

Vierailija

Amen! Suomeen tarvittaisiin kyllä pakollinen vanhemmuuden ajokortti, vaikka kriteeriksi lapsilisien maksuun? Silloin ne kaikkein laiskimmatkin varmasti motivoituisivat käväisemään luennolla!

Vierailija

Onneksi minun ei tarvitse koskaan jakaa elämääni miehen kanssa.

Jos minä olisin ollut tuo nainen joka imetti kun mies "etsi" sitä 2v lasta kahvia juoden, olisin heittänyt sen kahvin sille ukolle naamalle ja repinyt siltä silmät päästä.

Vierailija

Harvoin siihen avioliittoon kolmea aikuista mahtuu, joten jossain vaiheessa nyt vaan on terveenpää jonkun ottaa ja lähteä. Lapsetkin voivat paremmin.

Vierailija

Ydinperhe saataisiin pidettyä kasassa jos ulkopuoliset aikuiset eivät sotkeentuisi perheen elämään. Siitäkö se perheen elämä paranee että isä tai äiti alkaa harrastaa seksiä jonkun vieraan kanssa?

Vierailija

Jos mies on ihan isäksi kelpaamaton niin parempi se on erota kun lapset ovat pieniä, tällöin lapsien side isään ei ole vielä niin vahva ja nämä voidaan vieroittaa kivuttomammin esimerkiksi väkivaltaisesta miehestä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onneksi minun ei tarvitse koskaan jakaa elämääni miehen kanssa.

Jos minä olisin ollut tuo nainen joka imetti kun mies "etsi" sitä 2v lasta kahvia juoden, olisin heittänyt sen kahvin sille ukolle naamalle ja repinyt siltä silmät päästä.

Minä olisin
A) jättänyt lapsiluvun yhteen, sillä eihän tuollainen avuttomuus tule puun takaa yhdessä yössä
Tai
B) esittänyt pyynnön, ihan ääntä korottamatta ja nätisti että menetkö etsimään sen sijaan että leikkisin marttyyria

Vierailija

Joo on suomalaisilla naisilla cucki miehet, näkeehän sen tässä munkin talossa, on miehet naisilla kuin puudeleita sitten katellaan mua sivusilmällä, kun musta näkee etten nielase kenenkää paskaa tai lähde pakosalle. Buhahhahaha hehh..

Vierailija

Löytyikö se kaksivuotias lopulta, vai unohtuiko koko lapsi kun molemmat vanhemmat olivat niin loukkaantuneita omasta puolestaan?

raita93

Näin "lapsen" näkökulmasta itselleni oli suuri helpotus kun vanhempani erosivat. Ero ei tullut yllätyksenä; riitoja oli päivittäin ja
KAIKKI vapaapäivät vietettiin humalahakuisesti. Työpäivät olivat selvinpäin. En koskaan uskaltanut kertoa kenellekään tästä. Olin hyvin arka ja sosiaalisilta taidoiltani vajavaisempi ikäisiini verrattuna. Vanhempani toki toivat perunat ja jauhelihat pöytään, pitivät huolta, että oli asianmukaiset vaatteet. jne. Mutta koskaan ei luettu iltasatuja, kerrottu tunteista, käyty ulkoilemassa, opastettu lapsen näkökulmasta vaikeissa asioista, eikä koskaan pyydetty anteeksi omaa käytöstä (esim. jompikumpi vanhemmista syyttänyt meitä lapsia). Oli aina meidän lapsien vika kun isi lähti pienelle baarireissulle, eikä äiti päässyt mukaan kun meitä piti vahtia.

Aikuisuudessa olen päässyt opettelemaan erimielisyyksien jaloa taitoa. Lapsena ja nuorena konfliktitilanteet aiheuttivat paniikkia ja itsesyytöksiä. Olin liian kiltti ja aina pyytämässä muilta anteeksi.

Mielestäni vanhemmaksi ei pitäisi ryhtyä koskaan, jos ei kykene ajattelemaan omaa napaansa pidemmälle tai hakemaan apua ongelmiinsa...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat