Kommentit (4)

Vierailija

Taannoin jonkun vakuutusyhtiön mainoskampanjassa nostettiin esiin todennäköisiä ja epätodennäköisiä uhkatilanteita, ajatuksena, että ihan kaikkeen (avaruusolioiden hyökkäykseen ym.) ei ehkä kuitenkaan ole järkeä varautua. Eli pystyisitkö vaikka miehen kanssa yhdessä miettimään, mitkä ovat niitä todellisia vaaroja ja miten niiltä voisitte suojautua (tulikuuma kahvi, automatkojen turvallisuus, pesuaineiden säilytyspaikat jne.) Ja sitten ei auta kuin luottaa: niihin läheisiin ihmisiin, lapsen taitoihin hänen kasvaessaan ja loppujen lopuksi ihan vain hyvään tuuriin - sillä vaikka kuinka varautuu, niin täysin vaarattomaksi tätä maailmaa ei saa tehtyä! Äidin rakkauteen kuuluu huolehtiminen ja vaikka haluaisin lohduttaa, että tunne helpottaa ajan myötä niin ei se kyllä helpota, vaan lapsen tutkiessa maailmaa koko ajan itsenäisemmin tulee vain lisää huolen aiheita: muistaako se katsoa autot ennen suojatien ylittämistä, laittaako se kypärän päähän kun äiti ei ole vahtimassa jne.
Jos oikeasti ahdistaa, niin fiiliksistä voisi olla hyvä puhua jonkun ammattilaisen kanssa.

Stu77

Minulla oli ihan samanlaisia tuntemuksia ja tilannetta pahensi vielä se, että olin yksin vauvani kanssa. Näin unia joissa vauvalleni tapahtui kaikenlaista pahaa, olin masentunut ja itkin paljon. Onneksi vanhempani asuivat lähellä ja saivat vauvan rauhoittumaan silloin, kun minä en saanut (2 kertaa piti soittaa itku kurkussa) ja äitini opetti monet keinot siitä, kuinka arki lähtee sujumaan. Ja lähtihän se. Pikkuhiljaa opin luottamaan, että lapseni ei ole lasista tehty. Opin, että lapsellani on luja elämänhalu ja voimia kestää monenlaiset kolhut ja sairaudet. Kaikkein suurin yllätys lapsen saamisessa minulle olikin lopulta se, että tajusin silloin oman kuolevaisuuteni ja sen kuinka paljon voikaan rakastaa omaa lastaan, niin paljon, että pelkää joka hetki menettävänsä hänet. Se rakkaus ei koskaan vähene, vaikka oppiikin luottamaan siihen, että lapsi selviää kyllä. Siihen on vaan luotettava, muuten tästä elämästä ei selviä hengissä 😉

Vierailija

Tunnistan samat pelot itsessäni. Olen myös sellainen ihminen joka on tehnyt paljon itsetutkiskelua ja todennut että mitä enemmän vatvon asioita sitä enemmän ne pelottavat. Kaikkiin asioihin ei maailmassa voi vaikuttaa ja tämä on yksi niistä. Lapsen kanssa on otettava vastaan kaikki mikä tulee, on se sitten hyvää tai pahaa. Ajan voi käyttää lapsen kanssa olemisesta nauttimiseen tai pelkäämiseen, kumpi on parempi? Minä valitsin nauttimisen

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat