Lue keskustelun säännöt.
Itsetyydytystä harrastavat, parisuhteessa elävät naiset. Visainen kysymys teille.
Miesylilaidan
30.04.2016 |
Olen avioliitossa elävä kolmekymppinen mies. Olemme usean vuoden olleet naimisissa ja meillä on lapsia. Seksielämämme on hieman laantunut niistä ajoista kun lapsia ei ollut. Seksin väheneminen johtuu monista seikoista, mm. arjen kiireestä, mutta myös siitä, että vaimollani on epävarma olo omasta vartalostaan, joka hänen sanojen mukaan vaikuttaa seksielämäämme.
Harrastamme seksiä enää ehkä kerran pari kahdessa kuukaudessa. Kolmenkin kuivan kuukauden jakso on tullut tutuksi. Aloite seksiin tulee aina minulta. Jos en olisi aktiivinen, emme todennäköisesti harrastaisi seksiä ollenkaan. Joten päätin tehdä asialle jotain ja piristää seksielämäämme. Sain taivuteltua vaimon siihen, että hankimme klitoriskiihottimen, jota voimme yhdessä käyttää seksin aikana. Aluksi vaimo oli hieman arka asian suhteen, mutta parin kerran jälkeen hän tuli asian kanssa sinuiksi ja lelu tuli luontevaksi osaksi esileikkiä. Nyt pääsemme itse asiaan.
Käytimme lelua pari kertaa ja kolmannella kerralla huomasin, että paristot olivat loppuneet. Ei kai ne noin nopeasti voi kulua loppuun, ajattelin. Pari päivää sitten esitin taas huoleni seksielämämme niukkuudesta ja tämän keskustelun aikana vaimoni ilmoitti hommanneensa uudet paristot leluun. Ajattelin, että kohta varmasti tapahtuu. Tarkistin illalla mielenkiinnosta vain todetakseni, että uudet paristot olivat löytäneet paikkansa. Ihmettelen miksi. Ainoa vaihtoehto on, että vaimoni on vaihtanut paristot yöllä minun jo nukkuessa. Vaimoni on nukkunut pidemmän aikaa olohuoneen sohvalla, koska ei voi nukkua makuuhuoneessamme yskimisen takia, ettei herätä pienintä lastamme, joka nukkuu kanssamme makuuhuoneessa. 1+1=2.
Olemme aikasemmin keskustelleet itsetyydytyksestä ja hänellä on ollut vierastava mielipide asiaan. Olen kyllä tuonut julki, että minua ei haittaa jos hän haluaa välillä torjua flunssaa yksinkin. Päinvastoin. Ymmärrän kyllä, jos hän haluaa tehdä sitä salaa, eikä halua minun tietävän asiasta. Mutta twisti on siinä, miksi minä sitten kelpaan yhä vain harvemmin.
Olemme käyneet lukemattoman kerran keskusteluja kyllästymiseen asti siitä, mikä seksielämässämme hiertää. Se ei koskaan johdu minusta, kaikki puoleltani on hyvää ja enemmän kuin kiitettävää. Tällaista palautetta saadessaan on vaikea muuttaa mitään. Teen kotitöitä, hoidan lapsia, käyn töissä ja niin päin pois. Perässä vedettävä lapanen en kuitenkaan ole. Olen käynyt mielessäni läpi monia eri vaihtoehtoja. Ehkä hän on menettämässä kiinnostustaan minuun, mutta perhe-elämä toimii ja avioliittomme kulkee muutenkin hyvin. Arkihellyyttä on kuitenkin päivittäin paljon. Halauksia, suukkoja jne.
Mitä mieltä olette tilanteesta? Keskusteleminen asiasta on turhaa, sillä sitä on tehty jo tarpeeksi monta kertaa, eikä siitä sen valmiimpaa tule. Mikä on teidän syy harrastaa itsetyydytystä parisuhdeseksin kustannuksella?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Monia naisia kiihottaa itsevarma mies. Minuakin! Voisiko tämä toimia teillä? Jos olet epävarma omasta ulkonäöstäsi tai jostain muusta asiasta, se välittyy vaimollesi. Naisesta on ihanaa, kun mies ottaa, mitä haluaa, eikä kysele mitään. Toki ihan raiskaukseen saakka ei kannata mennä. Ja vaimosihan on sanonut, että suostuu seksiin kanssasi, vaikka häntä ei haluttaisikaa. Minä kiihotun nollasta sataan hetkessä, kun mieheni ottaa minut luolamiesmäisesti vaikka seinää vasten tai keittiön pöydällä. Nyt taitaa jo mennä vähän fantasian puolelle... sori! Mies ohittaa pienet vikinät ja vastustelut päättäväisellä otteellaan. Hän tietää, mitä tekee!
Minusta on mukava, kun Ap keskustelee itsekin aktiivisesti. Usein näissä ketjuissa aloittaja jättää aloituksensa jälkeen kommentoijat keskustelemaan keskenään.
Olen kokeillut aikaisemmin (en tässä tilanteessa) tuota luolamiesasennetta, mutta joko tein sen väärin tai jotain, koska siitä jäi vaivaantunut tunnelma molemmille. :D
Mutta olet sikäli jäljillä, etten ole sängyssä älyttömän itsevarma. Vaimoni on kokeneempi sängyssä kuin minä, vaikka en olekaan mikään aloittelija. Luon myös paineita "onnistumisesta" silloin kun seksiä on, koska ajattelen, että nyt on onnistuttava. Jos ryssin ja siitä ei jää hyvä mieli niin ei ne halut ainakaan lisäänny. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti yksi mahdollisuus on, että olen tullut liian "kiltiksi aviomieheksi". Viehätys on mennyt, koska mies on lapanen. Renttumoodia on turha ottaa, vaikka osaisin kyllä senkin. Olenko pelannut itseni ulos yrittämällä olla mahdollisimman hyvä isä ja puoliso.
Ei ole mahdollisuus vaan tosiasia. Olet naisesi silmissä maidonhajuinen lapanen. Nyt huoriin ja äkkiä. Niin minä teen. Parisuhden kukoistaa, välillä naidaan aviokaavan mukaan ja meitsi vääntää kunnon setit maksullisissa. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Aloittajan päivitys tilanteeseen:
Kävimme illalla hyvin syvällisen keskustelun jossa lyötiin loputkin kortit pöytään ja sain itse kertoa kaikista tunteistani. Ja mikä parasta, myös vaimo rohkaistui puhumaan enemmän kuin aikaisemmin. Syyksi hän kertoi alentuneen libidon, jolloin haluja seksiin ei vain ole niin kuin ennen. Ymmärsi myös miten hankalaksi se tekee tilanteen omalta kannaltani.
Seksissämme ei hänen mukaansa ole mitään vikaa ja hän kyllä nauttii siitä täysin kun sitä on. Mutta kynnys siihen ryhtymiseen on jostain selittämättömästä syystä liian korkealla.
Hän ehdotti itse, että kokeilisimme harrastaa seksiä aina tiettynä päivänä viikossa ja katsoa, miten tilanne lähtee siitä kehittymään.
Suhtauduin aluksi hieman skeptisesti asiaan, mutta myönnyin kuitenkin. Se on moneltakin kantilta hyvä asia tässä vaiheessa. Minun ei tarvitse enää miettiä päätäni puhki, miksi seksiä ei ole kun sille on nyt oma päivänsä. Pystyn rentoutumaan paremmin ja tämän hammasten kiristelyn voi jättää pois.
Kerran viikossa seksiä on minulle täysin riittävä määrä. En toki panisi pahakseni jos sitä olisi useamminkin, mutta parannus on paras mahdollinen entiseen verrattuna. Nyt on kuitenkin aika ottaa vanne pois päästä ja jatkaa eteenpäin.
Käyn tässä sopivana päivänä kukkakaupan kautta ja vien vaimoni ravintolan kautta elokuviin. Askel kerrallaan. Kiitos kaikille hyvistä viesteistä. :)
Vierailija kirjoitti:
Itsetyydytän tietysti, mutta lähinnä sen takia, että itse haluaisin vaikka joka päivä, ja miehelle riittää 1-3 kertaa viikossa. Eikä aina edes niinkään paljoa. Sen sijaan että nalkuttaisin aiheesta miehelle, koen helpommaksi vain hoitaa asiaa näin, koska se ei ole seksielämästämme kuitenkaan pois. Tarvitsen vain useammin, ja näin pysyn tyytyväisenä.
No miltä sinusta tuntuisi, jos teidän yhteinen seksi vähenisi kertaan kuussa ja samaan aikaan mies tyydyttäisi itseään sen pari kolme kertaa viikossa. Osaisitko iloita miehen puolesta että on löytänyt tehokkaan ja nopean keinon halujensa hoitamiseen vai ärsyttäisikö se, että se tuntuu olevan sinulta pois?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja päivittää:
Otin asian esille taas tänään hienovaraisesti. Kerroin, että turvaudun välillä itsetyydytykseen helpottaakseni tilannetta. En tehnyt sitä siihen tyyliin, että katso mihin pihtaamisesi takia joudun turvautumaan, vaan yksinkertaisesti siksi, että haluan olla rehellinen ja teen niin vain helpottaakseni omaa oloani. Vaimoni otti sen asiallisesti ja hyväksyi. Sanoi, ettei ihmettele, että välillä teen niin.
Vein myös keskustelua siihen suuntaan, että minulle on myös ok jos hän tekisi niin. Hän kiisti asian ja sanoi, ettei tykkää sellaisesta. Ei tykkää seksissäkään esileikistä vaan enemmän suorasta toiminnasta. Ota tuosta nyt selvää. Itse tykkään esileikistä ja se ei ole mikään nopea muodollisuus.
En tiedä miksi hänen on vaikea olla asiasta rehellinen. Nyt kuitenkin luulen, ettei hän tule koskaan paljastamaan asiaa minulle. Enkä usko miten tilanne voisi tästä parantua. Hän aina vakuuttaa, ettei vika ole minussa kun kysyn, teenkö jotain väärin tai voinko parantaa jollain osa-alueella, mikä parantaisi hänen seksikokemustaan.
En taida koskaan saada vastausta kysymykseen, miksi? Päälimmäinen fiilis on hieman turhautunut. Ap.
Tämä on niin tuttua. Ihan suoraan minun elämästäni. Ja eniten ärsyttää juuri tuo, että vaimo ei voi puhua asioista. Kuulemma seksi kanssani on kuulemma loistavaa ja mitään ongelmia ei ole. Silti se ei vain tunnu kiinnostavan edes sitä vähää mitä ennen.
Ja muiden ihmisten ensimmäinen kommentti on, että minun pitäisi puhua asiasta. Yksinäänkö? Miksi perusoletus on aina se, että puhumattomuus ja parisuhteen ongelmat on vain miehestä kiinni?
Hei. Masennuksesta en tiedä. Hän ei vaikuta sellaiselta, mutta toisaalta voiko sitä aina ulkoapäin arvatakaan.
Vaimollani on itsetunto-ongelmia oman vartalonsa suhteen paljon enemmän kuin minulla. Mieleeni tuli vain aikaisemmin, että jos ei vaimoni anna tällä hetkellä 110% suhteelle, niin annanko minäkään.
Ehkä tämä seksittömyys on enemmän kuin yhden asian summa. En kuvittele, että itse olen valmis paketti ja jäisin odottamaan, että toinen saa palikkansa järjestykseen. Voisin itsekin tehdä tiettyjä asioita paremmin. Ei se välttämättä ongelmaa ratkaise, mutta on niillä muita positiivisia vaikutuksia.
En usko, että hankkiessani lihaksia alkaisi seksiä tulla ovista ja ikkunoista. Mutta alku se on sekin. Ehkä se parantaa itsetuntoani ja parantaisi sitä myöden myös seksiä. Ap.