Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Voinko luottaa mieheeni enää

Vierailija
21.02.2006 |

Kunnioitus ja luottamus on mennyt miestä kohtaan.



Luulin aina että meillä on keskinäistä auttamista ja kunnioitusta. Kun syntyi lapsi, hän jättikin minut ihan yksin lapsenhoidon kanssa. Teki pitkää päivää, kun tuli kotiin painui omiin harrastuksiin tietokoneelle tms. Minä jouduin meneen aikaisin nukkuun väsymyksen ja yöheräämisten takia, hän valvoi yötä myöten katsomassa telkkaa tms. ja valitti aina että on niiin saamarin väsynyt.



Alkoi sitten valittaa että minä en muuta kuin olen äiti, seksikin on vähissä ja yhteistä aikaa ei ole. No ei kai kun ei toinen anna mitään hengähdystaukoa, olin vuorossa 24/7.



Kun menin töihin, aloin uupua ihan totaalisesti. Mitkään minun velvollisuudet ei vähentyneet, niiden päälle tuli vain päivätyökin. Omakotitalossa mies ei tehnyt mitään, ja puheväleissäkään ei oltu. Lopulta olin niinn poikki että sanoin miehelle että apua, nyt voimat loppuu. Mies ei korvaansa lotkauttanut.



Lopulta jouduin uupumuksesta ja masennuksesta sairaslomalle. Sain masennuslääkkeet, ja töissä minut siirrettiin muihin tehtäviin. Olen toipumassa mutta edelleen tosi väsynyt ja ajoittain masentunut.



Kaikkein masentunein olen siitä että miehestä ei ollut oikeasti vaikeana ja raskaana aikana mitään apua tai tukea. Miten voin enää luottaa tuollaiseen mieheen, tai kunnioittaa. Nyt kun pahimmasta on päästy yli hän sanoo että anteeksi yms. ja on tehnyt kotitöitä yms. Mutta kun tosipaikka oli, sain pärjätä ihan yksin, ja viittä vailla etten ollut sairaalassa.



En meinaa millään päästä yli tästä, enkä alkaa taas rakastaa ja haluta miestä. En halua koskea häntä halausta enempää. en halua suunnitella hänen kanssaan tulevaisuutta. Haluaisin erota jos ei olisi lasta.

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli omat työt ja omat harrastukset. Jos olin väsynyt, lepäsin. Tosin olisi pitänyt tajuta kun valmistuin, ja hän ei paljon huomannut että opiskelin kaikki vapaa-ajat ja olin aika poikki. Mutta ajattelin kai että no, sehän oli minun opintoni. Olisi pitänyt tajuta että kumppanit auttaa toisiaan silloinkin. En vaan tajunnut että olisi hälytyskellot pitänyt soida.



ap

Vierailija
2/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin kotona 5½ vuotta ja uuvuin siihen aivan kokonaan, lapsia silloin 3. Miehellä lisäksi oli yötyö, joka entisestään söi perheen yhteistä aikaa, meidän kahdenkeskistä aikaa ja minun mahdollisuuksia omaan aikaan.



Minusta alkoi tuntua, että ainoa ulospääsy ja oman ajan " tae" olisi avioero -mies ottaisi lapset vähintään 2 kertaa kuussa itselleen. Aloin puhua erosta , mutta mies sanoi, että ei suostu, että katsotaan nyt edes kesän yli ja kun lähdet opiskelemaan, miten se muuttaa elämää. olin ihan varma, että ero tulee viimeistään kun koulua käyty ½ vuotta, koska olin itse todella vihainen miehelle, kun oli jättänyt melkein kaiken vastuun kodista minulle, eikä aiemmin edes pyynnöstä mitään tehnyt.



Syksyllä kouluun mennessä sanoin, että sulla on nyt jouluun asti aikaa muuttaa tapasi ja alkaa olla tämän perheen jäsen tai saat kerätä kamppeesi. Siitä asti mies on ollut ihan toisenlainen. Tekee kotitöitä siinä missä minä, on lasten kanssa siinä missä minä jne.



Tärkeintä oli, että hän antoi minun purkaa kaunan ja katkeruuden, mitä häntä kohtaan tunsin eikä tyrmännyt. Myös minulla oli tuo, että en halunnut antaa miehen koskea itseäni enkä halunnut koskea häneen.



Tästä on aikaa kohta 3 vuotta ja elämä on kääntynyt hyväksi taas. Meille on syntynyt yksi lapsikin sen jälkeen ja tulevaisuutta suunnitellaan luottavaisin mielin perheenä.



Anna ajan kulua ja puhu asioista, tunteistasi jne. Älä tee mitään hätiköityä.



Aurinkoista kevättä sinulle :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

nyt vaan tuntuu aika kaukaiselta että tästä voisi tulla vielä jotain hyvää. Tietysti haluaisin pelastaa lapsen perheen, mutta melkein yököttää kun ajattelen miten mies on pettänyt minut ja jättänyt pulaan, ja sellaisen kanssa pitäisi vielä jakaa elämänsä, ja sänkyynkin mennä.



ap

Vierailija
4/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


nyt vaan tuntuu aika kaukaiselta että tästä voisi tulla vielä jotain hyvää. Tietysti haluaisin pelastaa lapsen perheen, mutta melkein yököttää kun ajattelen miten mies on pettänyt minut ja jättänyt pulaan, ja sellaisen kanssa pitäisi vielä jakaa elämänsä, ja sänkyynkin mennä.

ap

Puhutteko nyt asioista? Tajuaako miehesi vieläkään, miten epäreilusti on sinua kohdellut?

Oma ongelmani on kyllä siinäkin, että haluan pärjätä ja en hirveästi puhu asioista, se on pitänyt näin kantapään kautta oppia.

4

Vierailija
5/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

äidistä tuli kuulemma sen vuoksi alkoholistikin.

En osaa sinua auttaa, kysymys on siitä, mitä kuvittelet voivasi antaa anteeksi. Toisen ihmisen muuttaminen ei yleensä onnistu, paitsi näköjään edellisellä vastaajalla.

Vierailija
6/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun sanoin että olen loppu, ja auta. Hän reagoi vain tylysti. Sanoin sitten että haluan eron. Siihenkään hän ei kommentoinut paljon mitään. Siitä vielä puolen vuoden jälkeen kun olin käynyt pohjalla ja kontannut sieltä omin voimin ylös, ja sanoin että se on loppu nyt, ja minä muuta kuukauden sisään lapsen kanssa - SITTEN hän heräsi ettei halua erota - lapsestaan!



Kyllä hän nyt tekee kaikkea ja antaa minulle vapaata. Minusta vaan on vähän heikko esitys tehdä jotain vasta sitten kun itse on menettämässä kaiken arvokkaan. Apua ei ollut silloin kun minä olisin sitä tarvinnut.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toinen ihminen ei ole syyllinen toisen juomiseen KOSKAAN.

Kyllä se on ihmisessä itsessään.

Vierailija
8/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


äidistä tuli kuulemma sen vuoksi alkoholistikin.

En osaa sinua auttaa, kysymys on siitä, mitä kuvittelet voivasi antaa anteeksi. Toisen ihmisen muuttaminen ei yleensä onnistu, paitsi näköjään edellisellä vastaajalla.

4

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

olisiko perheneuvolasta mitään hyötyä teille?

Vierailija
10/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta sinnekin mies lähti pitkin hampain ja sillä mielellä että minussa vaan on kaikki vika, kun olen niin kauhea akka.



Perheneuvolakaan ei oikein auta siihen että olen miehelle niin saamarin vihainen, tunnen itseni petetyksi, tunnen että mieheni on luuseri renttu lusmu, ja etten haluaisi koskea siihen enää pitkällä tikullakaan.



Ja että jos nyt annan tilanteen mennä taas, niin ensi kerralla olen taas pahassa pulassa tuon p****aisen kanssa.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

huomaan vaan että tulen niin vihaiseksi kun ajattelen tätä, ja että pitäisi antaa miehelle anteeksi. Kun tuntuu että minä olen sitä tukenut kun se on tarvinnut sitä. Vähästä ajastani olen antanut sille lepoa ja vapaata kun se on sanonut että töissä on rankkaa tai jotain. Olen hoitanut lasta ja kotia että se saisi töiden jälkeen levätä, juoda kahvin ja lukea lehden. Ja sitten kun on ihan tosi kyseessä niin viittaa kintaalla minun hädälleni.



ap

Vierailija
12/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


mutta sinnekin mies lähti pitkin hampain ja sillä mielellä että minussa vaan on kaikki vika, kun olen niin kauhea akka.

Perheneuvolakaan ei oikein auta siihen että olen miehelle niin saamarin vihainen, tunnen itseni petetyksi, tunnen että mieheni on luuseri renttu lusmu, ja etten haluaisi koskea siihen enää pitkällä tikullakaan.

Ja että jos nyt annan tilanteen mennä taas, niin ensi kerralla olen taas pahassa pulassa tuon p****aisen kanssa.

ap

Ei ole tajunnut tehneensä väärin?

En ihmettele, että haluaisit erota. Ja suoraan sanoen on parempi lapselle kun ei joudu elämään kodissa, jossa vanhemmilla on noin huonot välit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:

Äidistäsi ei TOSIAANKAAN ole tullut..

Toinen ihminen ei ole syyllinen toisen juomiseen KOSKAAN.

Kyllä se on ihmisessä itsessään.

Vierailija
14/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kirjoita kirje,ja siihen kaikki nämä asiat ja esimerkit joita kerroit täällä. kirjoita ne kirjeeseen ja kerro miltä sinusta tuntui ja kerro miksi on niin vaikea luottaa tulevaan. sit kirje miehelle luettavavaksi. laita vielä kirjeeseen loppuun et haluat keskustella kasvotusten tästä asiasta mutta et olisi saanut tunteilultasi asioita sanotuksi niin sen vuoksi turvauduit kirjeeseen.



itse kirjoitan öisin, ja sensuroin päivänvalossa pahimmat lausahdukset pois.eli pyrin kirjoittaa kaiken mitä haluan sanoa ja mikä painaa mutta PYRIN SANOMAAN sen nätisti.tarkoitus olla loukkaamatta.



näin saat purettua itseltäsi sen pahan olon pois, ja jos pystytte keskusteleen kun miehesi lukenut kirjeen on mahdiollista että homma ratkeaa hyvin. keskustelu on A ja O , mut omissa tunnekouhuissaan ei ole helppo saada " Rakentavaa" keskustelua aikaseksi niin kirje poistaa liiat tunteet..



mieti olisiko tuossa ratkaisu!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen muuttunut masentuneeksi, onnettomaksi, agressiiviseksi ihmiseksi ja en halua olla miehen kanssa enää samassa huushollissa.

Vierailija
16/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja olen sanonut suorin sanoin siellä perhekeskuksessa nämä asiat. Mies on yrittänyt sitten olla enemmän kotona ja hoitaa lastakin.



silti minun on vaikea antaa anteeksi ja luottaa. Ajattelen että miten itsekäs voi mies olla kun toisella on kauhea hätä, eikä auta. Miten sellaisen kanssa voi rakentaa tulevaisuutta? Isoja lainoja, lisää lapsia, ylipäätään luottaa että kun seuraava rankka paikka tulee, niin se ei ole taas samanlainen kamala? Vain siksi että sille on liian rankkaa lapsiperheen elämä.



Kyllä se nyt on helppoa sille kun minä olen töissä, lapsi tarhassa, palkka tulee eikä öisin enää imetetä. Ei sen yrittäminen poista sitä mitä se on tehnyt niin kauan.



ap

Vierailija
17/17 |
21.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli kai minun ongelma on se että pelkään että mies on se mikä on, ja että se todellinen olemus tuli esiin kovan paikan tullen. Eikä hyvältä näyttänyt.



ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi seitsemän viisi