Kivunlievitys synnytyksessä ja masennus
Muistelin päivällä toisessa ketjussa, että olen joskus lukenut, että ilman kivunlievitystä synnyttäneillä olisi enemmän synnytyksen jälkeistä masennusta. Parissa vastauksessa (kiitos niistä!) arveiltiin asian olevan juuri päin vastoin. Kokeilin googlella ja löysin viittauksia suomalaisen väitöskirjan, jonka uutisointia varmaankin muistelin:
Tässä esimerkkilainaus sivulta http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/artikkelit.php3?artikkelin…
" Lääketieteen lisensiaatti Pauliina Hiltunen väitteli 7.6.2003 Oulun yliopistossa aiheesta Äidin synnytyksen jälkeinen masennus, riskitekijöistä."
" Varsinaisessa kivunlievitysosuudessa synnyttäjät oli jaettu viiteen ryhmään:
1)ei lainkaan kivunlievitystä
2)ilokaasu, aqua-rakkulat, akupunktio
3)epiduraali tai kohdunkaulan puudutus
4)suunniteltu sektio
5)hätäsektio
Masennusoireiden yhteys kivunlievityskategoriaan oli havaittavissa seuraavasti: heti synnytyksen jälkeen masennusoireita esiintyi vähiten 2) ja 3) luokan äideillä ja eniten 1) luokan äideillä. Keisarinleikkauksella ei ollut tämän tutkimuksen mukaan havaittavaa merkitystä masennukseen. 4kk synnytyksestä masennusta oli vähiten 2) luokan äideillä ja eniten 1) luokan äideillä."
Olisiko teillä jotka jo vastasitte tai muilla tietoa missä & millaisissa tutkimuksissa on raportoitu päinvastaista? Kiitos jo etukäteen!
Kommentit (20)
Mutta vaikea sanoa. Ihmiset on yksilöitä :)
Ennenhän naiset on poikkeuksetta synnyttänyt ilman kivunlievitystä eikä ilmeisesti ole kuitenkaan kärsitty niin paljon masennuksesta synnytyksen jälkeen kuin nykyään.
Vierailija:
Ennenhän naiset on poikkeuksetta synnyttänyt ilman kivunlievitystä eikä ilmeisesti ole kuitenkaan kärsitty niin paljon masennuksesta synnytyksen jälkeen kuin nykyään.
3, Niin, kyllä varmaankin kaikissa ryhmissä masentuneiden osuus oli vähemmistössä ja valtaosalla masennusoireita ei ollut. Siitä ei ole epäilystäkään. Onneksi!
Onko niin, että ennen ei ollut masentuneita, vai niin, että masennusta ei vain diagnosoitu? En tiedä, mutta suoralta kädeltä en uskaltaisi vetää johtopäätöksiä entisaaikojen perusteella.
2, myönnettäköön, että mulla kävi sama epäilys mielessä.
Eikö kenelläkään ole tietoa päinvastaisista tutkimuksista, sellaisia kun täällä päivällä mainostettiin?
ap
Ja tuohon ponnistusvaiheen kipuihin ei tosiaan epiduraali auttanut. Varsinaista synnytyksenjälkeistä masennusta ei ole ollut (ehkä lievää alakuloa), mutta katkeruutta ja " mustia" ajatuksia juuri tuon pitkään kestäneen, ponnistelun takia, ja kipu oli tosiaan sietämätöntä.
Voin siis kuvitella, että jos koko synnytyksen rämpii läpi ilman puudutusta niin saattaa tosiaan masennusta olla palkkana. Etenkin jos synnytyksen kesto on n. vuorokauden, kuten omani. Tästä ajasta sain sentään puudutusta n 6 tuntia ja silti en voi sanoa, että synnytykseni olisi ollut mikään ihana kokemus. Toki tulos oli hieno, mutta itse synnytys oli hirveä. Kyllä se vielä jälkeenpäinkin mieltä joskus matalaksi vetää.
Kivulias oli ja lievää masennusta oli. En missään vaiheessa tuntenut katkeruutta lasta kohtaan tms, olin vain " väsynyt" .
eroteltuna niitä jotka HALUSIVAT synnyttää ILMAN kivunlievitystä ja niitä jotka olosuhteiden pakosta eivät sitä saaneet........
eli yhtä tyhjän kanssa koko tutkimus koska varmasti MELKEIN kaikki ryhmässä 1 eivät sitä saaneet koska eivät kerenneet tms.
Koska vähemmistö on niitä jotka sitä eivät HALUA missään nimessä ja hehän ovat niitä jotka tietävät mitä ovat halunneet joten asia on heillä jo valmiina päässä mietittynä toisin kuin niillä jotka JOUTUIVAT pakosta synnyttämään ilman kivunlievitystä....
Näin ollen on aivan loogista että sitä masennusta esiintyyyn ryhmässä 1 eniten koska synnytys ei ole sujunut niinkuin he ovat halunneet !!!!
Heillähän myös suunnitelmat jäivät toteutumatta?
Joka tapauksessa näin päin, ei ainakaan näyttänyt kivunlievityksen pois jättäminen masennusta estävän.
ap
Onkohan muistini pettänyt minut näin pahasti? Täytyy myöhemmin käydä katsomassa, jos se artikkeli on vielä siellä, nyt en ehdi.
Tällaiset ihmiset sitten sairastuvat usein juuri tähän " vahvuuteensa" . Itse olen juuri tällainen. Synnytyskipu oli minusta lastenleikkiä henkisiin kärsimyksiini. Kävisin synnyttämässä vaikka joka kuukausi jos saisin vaihdettua siihen sisäisen jatkuvan pahan olon.
Ja erityisesti kiitos 11/12, jos jaksat jutun tänne laittaa, jos se vielä löytyy!
ap
Yhden synnytin epiduraalissa. Tuntui, että en kiintynyt vauvaan, olo oli tyhjä kauan aikaa ja itkeskelin kuukausia synnytyksen jälkeen.
Eli luomusynnytysten jälkeen tunsin itseni voimakkaaksi ja onnelliseksi, epiduraalin jälkeen apaattiseksi ja surulliseksi.
Näin me olemme erilaisia.
Vierailija:
Eli luomusynnytysten jälkeen tunsin itseni voimakkaaksi ja onnelliseksi, epiduraalin jälkeen apaattiseksi ja surulliseksi.
.
Itse uskon, että synnyksen järjestysnumerokin voi vaikuttaa noihin fiiliksiin. Ekan kanssa kaikki on uutta, kipu voi yllättää, uusi tulokas hämmentää jne, mikä voi vetää mielialan todella matalaksi heti synnytyksen jälkeen. Seuraavien kanssa mennään jo enemmän rutiinilla ja ilon tunteet tulevat ehkä herkemmin pintaan.
kolmannesta ei mitään eikä myöskään minkään sortin masennusta.
Eli ilokaasulla mennen tullen.
Toisen lapsen jälkeen alkoi masennus, mutten sitä edes silloin tajunnut. Vasta oikeastaa kun pääsin siitä yli.
Yhtyisin myös enemmän tuohon 2 vastaukseen...
rilla kolme suunniteltua sektiota ja tosi paha masennus.
tuossa 1 ryhmässä on juuri suurinosa sellaisia, jotka ovat halunneet kivunlievitystä, mutteivät ole saaneet sitä ja koska synnytys on ollut kivulias, on synnytys ollut kaikinpuolin masentava kokemus. Eli juuri se synnytyksen jälkeinen aika on ollut henkisesti rankempi kuin lievitystä saaneilla.
Vierailija:
Yhden synnytin epiduraalissa. Tuntui, että en kiintynyt vauvaan, olo oli tyhjä kauan aikaa ja itkeskelin kuukausia synnytyksen jälkeen.Eli luomusynnytysten jälkeen tunsin itseni voimakkaaksi ja onnelliseksi, epiduraalin jälkeen apaattiseksi ja surulliseksi.
Näin me olemme erilaisia.
että voisiko ryhmässä 1) olla keskimääräistä enemmän " suorittajatyypin" äitejä? Monillahan on jo etukäteen sellainen asenne, etteivät he periaatteesta halua synnytykseen mitään kivunlievitystä. Minusta tässä asenteessa on ainakin joillakin suorittajamaisuutta, joka on kyllä masennuksen riskitekijä.