Vierailija

Mieheni entinen naisystävä oli kaikesta päätellen täydellinen ihminen. Olen saanut sen kuvan, että miehen koko perhe ja suku rakasti häntä, sillä hän oli iloinen ja sosiaalinen, siis hyvää seuraa. Minä olen ihan toisenlainen: hiljainen ja arka. En tunne oloani koskaan luontevaksi vieraiden seurassa tai isoissa porukoissa, ja mieluummin kuuntelen kuin puhun paljon. Perusilmeeni on myös sellainen hiukan huolestunut tai ahdistunut, koska mietin aina liikaa käyttäydynkö oikein, olenko sanonut jotain tyhmää jne.

Kukaan ei ole sanonut minulle mitään ilkeää tai muutenkaan vihjannut etten kelpaisi. Mies nyt on joskus ajattelematta möläyttänyt, että se ex oli aina niin äänessä kun he kävivät vaikka miehen suvun luona kylässä. Hän oli kai sellainen ihminen joka johtaa aina keskustelua ja saa kaikki hymyilemään. Sellainen haluaisin minäkin olla, mutta olen aivan päinvastainen.

Ehkä teen asiasta liian ison numeron. Mies seurusteli exänsä kanssa viisi vuotta, ja he erosivat neljä vuotta ennen kuin minä tulin kuvioihin. Me olemme nyt olleet yhdessä kaksi vuotta. Haluaisin hirveästi olla luonteva ja ihastuttava miehen sukulaisten seurassa, mutta en pysty siihen koska jännitän ja ylianalysoin kaikkea. Olen introvertti, ja jo se muiden kuunteleminen voi joskus olla väsyttävää.

  • ylös 16
  • alas 1

Kommentit (11)

Vierailija

On varmaan totta että miehen perheen on vaikeampi tutustua sinuun kuin exään, jos et paljoa puhu. Helposti myös tulkitaan tosikoksi, jos ilme ei ole iloinen. Ex on kuitenkin ex varmaan ihan syystä, joten yrittäisit olla ajattelematta asiaa. Sinä olet omanlaisesi ihminen!

  • ylös 17
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On varmaan totta että miehen perheen on vaikeampi tutustua sinuun kuin exään, jos et paljoa puhu. Helposti myös tulkitaan tosikoksi, jos ilme ei ole iloinen. Ex on kuitenkin ex varmaan ihan syystä, joten yrittäisit olla ajattelematta asiaa. Sinä olet omanlaisesi ihminen!

Tiedän että olen eri ihminen kuin ex, mutta ihan varmasti minua on häneen verrattu. On muutenkin pelottavaa tulla ihanana pidetyn exän tilalle, ja kun vielä asetelma on tämä... tietenkin avointa, sosiaalista ja huumorintajuista ihmistä arvostetaan eri tavalla kuin todella hiljaista. Minustakin yleisesti pidetään, mutta minuun tutustuminen vie väkisinkin paljon aikaa, koska en kykene olemaan oma itseni muiden kuin läheisten ihmisten kanssa.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Olen samassa tilanteessa. Miehen exä oli stereotyyppinen maalaistyttö, toimelias ja sellainen luonnonlapsi. Minä taas kaupunkilainen. Miehen sukulaiset, joista suurinosa asuu maalla, huomauttelevat usein "ei kaupungissa joudu tekemään näitä hommia" yms. Kerran alkoivat jopa neuvomaan jauhelihan paistamisessa. Tuo exä oli paljon omatoimisesti tekemisissä miehen suvun kanssa, minä taas en...

Vierailija

Tiedän tunteesi.

Pari vuotta olen tässä kamppaillut miehen exän varjon kanssa.. Ja tiedän sen olevan itsestäni lähtöisin. Miehen ystävät ja sukulaiset ovat koko meidän suhteen ajan kertoneet, miten  parempi pari me kaksi olemme kuin mieheni ja Minna olivat. 

Kuitenkin, jossain sivulauseessa aina Minna mainitaan (olivat kuitenkin mieheni kanssa lähemmäs kymmenen vuotta yhdessä.) Kuinka Minna oli hauska ja yllätyksellinen ja toimelias ja sai aina aikaan, tehokas emäntä! (adjektiiveja, joita minusta, haaveilija-haahuilijasta, ei oikein voi käyttää)

Pahaltahan se tuntuu, että miehen exä on ollut niin pidetty, ja siihen elinympäristöön sopiva. 

Mutta. En  halua / jaksa pelätä enää sitäkään, että mieheni palaa Minnan helmoihin pyörimään. Kolme vuotta tuo on tuossa uskollisesti ollut, joten nyt on vaan luotettava omaan persoonaan ja vetovoimaan. 

Faktahan on se, että vaikka ruusut ja liljat on kauniita, ne ovat sitä aivan eri tavalla. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa. Miehen exä oli stereotyyppinen maalaistyttö, toimelias ja sellainen luonnonlapsi. Minä taas kaupunkilainen. Miehen sukulaiset, joista suurinosa asuu maalla, huomauttelevat usein "ei kaupungissa joudu tekemään näitä hommia" yms. Kerran alkoivat jopa neuvomaan jauhelihan paistamisessa. Tuo exä oli paljon omatoimisesti tekemisissä miehen suvun kanssa, minä taas en...

Sama juttu minulla, exällä oli miehen perheen kanssa paljon yhteistä, ja he olivat tekemisissä eron jälkeenkin. Nyt onneksi eivät enää ole tekemisissä. Minulla ei ole mitään luontevaa yhdistävää asiaa heidän kanssaan, joten kanssakäyminen on usein väkinäistä... He ovat mukavia ihmisiä, mutta kovin erilaisia kuin minä.

ap

Vierailija

Tuo on otollinen kohta kehittää itsearvostustaan. On aivan totta, että ap:n persoona ei ole samalla tavalla heti lumoava mitä exällä, mutta ei se ole mikään syy tuntea alemmuutta. Sinä olet omanlaisesi ja sinun tulisi kehittyä omista lähtökohdistasi lähtien, ei vertailussa muihin.

Lisäksi se exä ei ole täydellinen. Kukaan ei ole. Siinä missä sinun "huonoiksi" puoliksi voi lukea aloituksen perusteella tiettyjä piirteitä, exällä on omanlaisensa huonot piirteet, joita ei nyt ole mainittu. Jos exä olisi täydellinen, miehesi olisi edelleen hänen kanssaan ja jos tilanne oli se, että exä oli jättävänä osapuolena ei exä ollut edelleenkään täydellinen match miehellesi vaan sopivampi jollekin toiselle.

Vierailija

Sama täällä.
Miehen ex on malli,radikaalikristitty eli uskovainen jne,ja omaamme samoja naispuolisiakin tuttuja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tuo on otollinen kohta kehittää itsearvostustaan. On aivan totta, että ap:n persoona ei ole samalla tavalla heti lumoava mitä exällä, mutta ei se ole mikään syy tuntea alemmuutta. Sinä olet omanlaisesi ja sinun tulisi kehittyä omista lähtökohdistasi lähtien, ei vertailussa muihin.

Lisäksi se exä ei ole täydellinen. Kukaan ei ole. Siinä missä sinun "huonoiksi" puoliksi voi lukea aloituksen perusteella tiettyjä piirteitä, exällä on omanlaisensa huonot piirteet, joita ei nyt ole mainittu. Jos exä olisi täydellinen, miehesi olisi edelleen hänen kanssaan ja jos tilanne oli se, että exä oli jättävänä osapuolena ei exä ollut edelleenkään täydellinen match miehellesi vaan sopivampi jollekin toiselle.

Olen yrittänyt tietoisesti muistaa niitä omia hyviä puoliani, mutta ikävä kyllä ne ovat sellaisia, joita harvoin ulkopuoliset huomaavat. Olen lojaali, empaattinen, kiltti ja ihan fiksu, mutta en loista puhetaidoillani eikä nauruni saa koko seuruetta hyvälle tuulelle. Eli tuo ex oli selvästi minua viihdyttävämpi ihminen. Minä olen tylsä, olen seinäruusu. Se on totuus, vaikka yrittäisin muistaa hyvät puoleni.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on otollinen kohta kehittää itsearvostustaan. On aivan totta, että ap:n persoona ei ole samalla tavalla heti lumoava mitä exällä, mutta ei se ole mikään syy tuntea alemmuutta. Sinä olet omanlaisesi ja sinun tulisi kehittyä omista lähtökohdistasi lähtien, ei vertailussa muihin.

Lisäksi se exä ei ole täydellinen. Kukaan ei ole. Siinä missä sinun "huonoiksi" puoliksi voi lukea aloituksen perusteella tiettyjä piirteitä, exällä on omanlaisensa huonot piirteet, joita ei nyt ole mainittu. Jos exä olisi täydellinen, miehesi olisi edelleen hänen kanssaan ja jos tilanne oli se, että exä oli jättävänä osapuolena ei exä ollut edelleenkään täydellinen match miehellesi vaan sopivampi jollekin toiselle.

Olen yrittänyt tietoisesti muistaa niitä omia hyviä puoliani, mutta ikävä kyllä ne ovat sellaisia, joita harvoin ulkopuoliset huomaavat. Olen lojaali, empaattinen, kiltti ja ihan fiksu, mutta en loista puhetaidoillani eikä nauruni saa koko seuruetta hyvälle tuulelle. Eli tuo ex oli selvästi minua viihdyttävämpi ihminen. Minä olen tylsä, olen seinäruusu. Se on totuus, vaikka yrittäisin muistaa hyvät puoleni.

ap

Mitä sitten?

Et ajattele nyt lähtökohtaisesti lainkaan tasapainoisesta ja rationaalisesta lähtökohdasta: siitä millainen olet oikeasti. Nyt mietit vain miten sinun "tulisi" miellyttää muita, liki vieraita ihmisiä ja joiden katsot olevan itsesi kanssa erilaisia. Haluat olla miellyttävä ja muovata itsesi siihen malliin, jonka ex on muovannut. Ei sinulla ole mitään velvollisuutta olla erilainen. Olet oma itsesi.

Minkä ikäinen olet? Kuulostat aika nuorelta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on otollinen kohta kehittää itsearvostustaan. On aivan totta, että ap:n persoona ei ole samalla tavalla heti lumoava mitä exällä, mutta ei se ole mikään syy tuntea alemmuutta. Sinä olet omanlaisesi ja sinun tulisi kehittyä omista lähtökohdistasi lähtien, ei vertailussa muihin.

Lisäksi se exä ei ole täydellinen. Kukaan ei ole. Siinä missä sinun "huonoiksi" puoliksi voi lukea aloituksen perusteella tiettyjä piirteitä, exällä on omanlaisensa huonot piirteet, joita ei nyt ole mainittu. Jos exä olisi täydellinen, miehesi olisi edelleen hänen kanssaan ja jos tilanne oli se, että exä oli jättävänä osapuolena ei exä ollut edelleenkään täydellinen match miehellesi vaan sopivampi jollekin toiselle.

Olen yrittänyt tietoisesti muistaa niitä omia hyviä puoliani, mutta ikävä kyllä ne ovat sellaisia, joita harvoin ulkopuoliset huomaavat. Olen lojaali, empaattinen, kiltti ja ihan fiksu, mutta en loista puhetaidoillani eikä nauruni saa koko seuruetta hyvälle tuulelle. Eli tuo ex oli selvästi minua viihdyttävämpi ihminen. Minä olen tylsä, olen seinäruusu. Se on totuus, vaikka yrittäisin muistaa hyvät puoleni.

ap

Mitä sitten?

Et ajattele nyt lähtökohtaisesti lainkaan tasapainoisesta ja rationaalisesta lähtökohdasta: siitä millainen olet oikeasti. Nyt mietit vain miten sinun "tulisi" miellyttää muita, liki vieraita ihmisiä ja joiden katsot olevan itsesi kanssa erilaisia. Haluat olla miellyttävä ja muovata itsesi siihen malliin, jonka ex on muovannut. Ei sinulla ole mitään velvollisuutta olla erilainen. Olet oma itsesi.

Minkä ikäinen olet? Kuulostat aika nuorelta.

Tästä hiljaisesta luonteesta on tullut paljon huonoa palautetta vuosien varrella, olen kuulemma tylsä tosikko. En oikeasti ole, olen sitä vain vieraiden seurassa. Kun pystyn olemaan rennosti, puhun mielelläni ja paljon, ja uskon olevani hyvää seuraa. Miehen suvun seurassa en tähän vielä pysty, eikä se pystyminen ole edes näköpiirissä vielä. Ei pitäisi todellakaan miettiä mitään exää, mutta minua harmittaa se tieto että hän on ollut juuri sitä mitä itse haluaisin olla. 

Olen 26-vuotias.

ap

Vierailija

Mä olin ihan samanlainen kuin sinä. Lisäksi vielä jännitin miehen suvun seurassa ihan hemmetisti. Onneksi mieheni suvun jäsenet ovat avointa ja iloista porukkaa, ottivat minut hiljaisen ja aran tytön rennosti juttuihin mukaan, kysyivät aina munkin mielipidettä kun juttelivat jostain eikä tietenkään mitenkään tenttaamalla kyselleet ja olivat oikeasti kiinnostuneita asioistani. Nyt 8v aikana osaan jo melko avoimesti ja spontaanisti jutella eikä jännitä enää niin paljon. Paljon vaikuttaa siihen millainen miehesi suku on. Jos minut olisi jätetty nurkkaan hiljaa istumaan niin oltais varmasti vieläki alkutilanteessa tai sitten ei nähtäis koskaan.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla