Vierailija

Olen yrittänyt pysytellä lapsen takia suhteessa. Eroaminen tuntuu todella raskaalta epäonnistumiselta, mutta pääni ei kertakaikkiaan enää kestä. Mies huutaa, kiroilee ja paiskoo tavaroita ja haukkuu minua. Riidellään jostakin lähes joka päivä. Pariterapiaan ei mies suostu, vaikka olen pari vuotta yrittänyt ehdotella asiaa.

Viimeksi aamulla mies löi nyrkillä leivänpaahdinta kun siinä oli joku vialla. Alan tulla hulluksi siihen että aina saa olla säpsähtelemässä miehen äkkipikaista käytöstä, joka tuntuu vain pahentuvan koko ajan. Lapsen nähden mies ei niin paljon raivoa, mutta sitäkin sattuu.

Mies on myös hyvin mustasukkainen ja olen kyllä oppinut elämään asian kanssa, mutta olen alkanut näkemään unia entisistä ystävistäni ja alkanut kaipaamaan entistä sosiaalista elämääni. Olen joitakin ystäviäni jättänyt elämästäni koska mies ei ole hyväksynyt heitä.

Tällä hetkellä olo on katkera ja epätoivoinen. Tavallaan olen tottunut tähän ja osaan jonkin verran sutvia, jotta asiat menisi mahdollisimman rauhallisesti, mutta jos viikkokaupalla kulkee varpaillaan ja pitää suunsa kiinni ja silti mies saattaa tiuskia ja nalkuttaa välillä, niin tuntuu aika turhalta itsensä väsyttämiseltä.

Mistä saan uskallusta ja voimia lähteä? Vai vieläkö kannattaa yrittää ja jos, niin miten? Miten miehen saisi ymmärtämään että terapia voisi tehdä hyvää? Jos lähtisin, niin en kaipaisi mitään uutta miestä. Haluaisin vain vilpittömästi rauhallisen ympäristön itselleni ja lapselle.

  • ylös 21
  • alas 5

Kommentit (18)

Vierailija

Ens kerralla ei välttämättä oo leivänpaahdin, jossa on jotain vikaa ja saa nyrkistä... Jos ei mies kerta terapiaan suostu, niin itse en ainakaan suhteeseen jäisi, kyllä lapsikin näkee, että suhteessa ei kaikki ole hyvin ja, että äiti on ahdistunut. Te kaikki voisitte paremmin, jos eroaisitte!

  • ylös 25
  • alas 1
Vierailija

No mitä täältä kyselet. Mielestäni aika selvä asia jo. Lue toi oma kirjoituksesi. Ei tollasessa suhteessa voi elää.

  • ylös 33
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Terapia ei auta tuollaiseen mieheen, koska hän HALUAA olla sellainen ja käyttää väkivaltaa ja sen uhkaa. Ero on ainoa vaihtoehto.

  • ylös 20
  • alas 1
Vierailija

Niin, en osaa sanoa tarkkaan miksi kyselen täältä. Ehkä kaipaan jotain vahvistusta sille, että elämää on eronkin jälkeen ja ettei yksinhuoltajana ole ainakaan hankalampaa olla. Tuntuu niin ristiriitaiselta. Koen itseni todella vastuuttomaksi ja syylliseksi siihen, että ollaan lapsen kanssa tässä, mutta toisaalta heti kun ajattelen että nyt lähden, niin alan voivoittelemaan että olenko kamala kun rikon perheen ja haluan viedä lapsen isän luota ja miten tuo mieskään pärjää ilman.

Tuo miehen halu olla tuollainen voi olla tottakin. Niin järjettömältä kuin se tuntuukin, mutta hän kerran sanoi että minkä hiiren sitten haluan mieheksi, jos ei häntä kestä. Toki on toisinaan ollut pahoillaankin käytöksestään ja koittanut hyvitellä, mutta niin.. ei tunnu enää riittävän minulle sekään kun arki täyttyy jännityksestä.

ap

Vierailija

Sinun tehtäväsi ei ole opettaa aikuiselle miehelle empatiaa ja tunneilmaisua. Hän oppii ainoastaan jos tahtoo ja teidän tapauksessa motivaattorina voisi toimia se että jätät hänet, todennäköisesti ei sekään.

Huomaatko itse että pelkäät miestäsi niin että joudut hakemaan tukea eropäätökseen aaveeltä kun ystäväsikin ovat hävinneet omistushaluisen miehen kontrolloitua elämääsi jo pidempään?

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Olet jo traumatisoitunut kun kyselet pitääkö erota.Lähde ennenkuin hajoat lopullisesti.Siihen ei oo pitkä matka.Jos mies uhkailee niin turvakotiin lapsen kans.

Vierailija

Oksetat minua. Ajattele miltä lapsesta tuntuu elää väkivallan pelon täyttämässä ilmapiirissä. Siitä seuraa rikkinäinen mielenterveys vähintään. "Mutku ei se mies pärjää" AAAAARGH
T: kokemusta on siitä, ettei toinen vanhempi uskalla lähteä, ja uhraa samalla lastensa tulevaisuuden oman vässykkyytensä vuoksi!

Vierailija

Voimia sinulle ap! Parisuhteet ovat niin moninaisia, että sitä ei tällaisella palstalla kokonaisuudessaan saa "avattua". Lyhyestä tekstistäsi tuli kyllä vaikutelma, että ero on varmasti ainoa oikea ratkaisu. Omassa kodissa on oikeus elää ja olla ilman pelkoa. ♡

Vierailija

Oon itse eronnut samanlaisesta miehestä. Lapsia ei ollut mutta pitkä suhde kuitenkin.
Jos haluat tehdä elämäsi parhaan päätöksen niin eroa. Aluksi se voi olla tosi hankalaa mutta kun pahimman yli pääsee niin en ainakaan itse ole koskaan ollut niin onnellinen kuin nyt. Tuntuu niin kuin taakka olisi tippunut hartioilta. Oon täysin oma itseni, sosiaalinen ja iloinen.
Joten suosittelen eroamaan.

Vierailija

Ei kannata yrittää, jos mies ei halua pariterapiaan. Siinä menee vain sinulta oma mielenterveys.

Alat vaan etsiä asuntoa. Sitten varaat muuttofirman ja lähdet.

terv. entinen kolmen yh, nykyisin hyvässä liitossa

Vierailija

Kannattaisi selvittää miksi mies käytttäytyy noin. Uskon et sen pahaan oloon on jokin selitys. Vai onko aina ollut samanlainen? Jos on niin miksi menit naimisiin? silloin ei varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Jos ei ole ollut niin koita selvittää mikä hiertää miehen mieltä, ei välttämättä osaa itsekään tiedostaa mistä johtuu.. mutta yrittämällä se selviää. Liian raskasta arkea, painaako töissä joku, onko miehellä ollut joku toinen, (monesti mustasukkaisuus johtuu omasta pettämisestä), ootko sä muuttunut joksikin pirttihirmuksi mitä et ollut naimisiin mentäessä. Syitä voi olla monia. Yrittäisin vielä.

Vierailija

Kiitos vain näpäkämmistäkin kommenteista ja neuvoista. Otan kaiken huomioon.

Mietin että ajatus jäämisestä taitaa kuitenkin ahdistaa enemmän kuin jääminen. Toivottavasti lähtö tulee olemaan oikea päätös ja teko. Ei ole helppoa irtaantua totutusta vaikka järki sanoo, että ei jaksa enää elää näin :(

ap

Vierailija

Jos sä jäät, niin pilaat lapsesi elämän ja todennäköisesti myös jollain tavalla tulevaisuuden. Haluatko sä tosissaan asettaa väkivaltaisen kusipään sun lapsesi edelle?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kiva miesvihatarina.

Mitä kivaa tuossa nyt oli? Ja miten yhden ihmisen käytöksen erittely kohdistuu kokonaiseen sukupuoleen?

Vierailija

"Olen yrittänyt pysytellä lapsen takia suhteessa."

Siis miksi ihmeessä? Ymmärtäisin paremmin, jos AP:n avaus alkaisi, että "Olen yrittänyt lähteä lapsen takia suhteesta."

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla