onko muita 30 kriisissä märehtiviä?
Kommentit (6)
Ei vaimoa, ei lapsia. Olen yli kolkyt-vee ruma mies. Ei auta vaikka vituttaa.
Ekaks tekis mieli laittaa mies vaihtoon, mutta olisiko se sitten ratkaisu -mene ja tiedä...
Olo tuntuu " vanhalta" ja osa haaveista on jäänyt toteutumatta.Olin ajatellut sen ikäisenä olevani useamman lapsen äiti. Ei tämä varmasti helpota, ennenkuin oma nyytti tuhisee kainalossa.
jo 31 napsahti mittariin.
Kun 30 tuli täyteen, niin sinä päivänä se alkoi. Oli kuukausia aivan hirveä olo, sellainen jotenkin epätodellinen ja sekainen ja jotenkin ulkopuolinen.
Sitten se helpotti ja luulin että loppui, mutta nyt tän kolmeykkösen tienoilla tosiaan jälleen...
Mulla on opinnot kesken, mutta muuten elämä ihan mukavasti mallillaan. Kaksi ihanaa lasta, rakas aviomies joka on elämäni rakkaus ja meillä menee mukavasti niin fyysisesti kuin psyykkisestikin eli parisuhde on kunnossa. Ja silti. On tullut tunne että on kauhean vaikea tyytyä tähän. En osaa selittää. Sellainen epämääräinen tuskainen olo. Että olen jo näin vanha ja minulta puuttuu sitä ja tätä. Tähän sekoittuu niin monia asioita. Minun epäröintini ammatillisissa ja opiskeluun liittyvissä asioissa. Muutaman vuoden kotiäitiys ja nyt edessä paluu opiskelemaan. Myöskin näyttää siltä että lapset on tehty ja enempääe i tule. Kriisiä pukkaa siitäkin, on vaikeaa luopua ajatuksesta että ei enää vauvoja... Kaikki sekoittuu yhteen.
Joskus tunnen itseni niin vanhaksi että tekee mieli oksentaa. Peilistäkin katsoo rypistynyt ja lihonut täti.
väsyttä, vituttaa kaikki, koti, laps työ jne...
haluaisin uuden elämän, olen liian vanha
tässähän näitä :)