Ottaisitko/otitko 10 vuotta vanhemman miehen?
Ottaisitko/otitko 10 vuotta vanhemman miehen?
klo 10:08 | 4.4.2016
Olen tavannut kivan miehen, joka on kuitenkin yli kymmenen vuotta itseäni vanhempi. Tätini mies on 13 vuotta vanhempi, ja nyt miehen ollessa 80-vuotias, iän tuoma epätasapaino on huomattava. Mies on vanhainkotikunnossa kun täti on vasta hiljattain eläkkeelle jäänyt. Näin suuri ikäero mietityttää, mutta toisaalta mies on poikkeuksellisen ihana ja olen tosissani häneen ihastunut.
Miten ihmeessä tiedän, onko mies niin ihana että suhde olisi sen arvoinen, vaikka mielekkäitä yhdessäolovuosia olisi jäljellä (todennäköisimmin) selvästi vähemmän kuin ikäiseni miehen kanssa?
Erityisesti jos täällä jollakulla on kokemusta, toivoisin kommentteja!
Sivut
Ja olen siis jo nelikymppinen, siitä syystä tämä aihe mietityttää ehkä enemmän kuin nuorempana.
ap
No mikä ettei, jos mies on kaikinpuolin itselle sopiva niin eipä sillä iällä niin merkitystä. Niin oli omillakin vanhemmillani, että isä oli 10 vuotta äitiä vanhempi ja isällä jo kaksi lasta entuudestaan. Lyhyehköksi (no ehivät lähes 20 vuotta olla yhdessä) jäi tosin heidänkin liittonsa, kun isä kuoli liikenneonnettomuudessa pari kuukautta ennen 50-vuotis syntymäpäiväänsä.
Meillä on 15 vuotta ikäeroa. Olen sillälailla huoleton ja hetkessä elävä luonne, että en noita vanhuusjuttuja sen enempää mieti. Sitten kun tulee, kohdataan sekin hetki kerrallaan, kuten kaikki muukin. Eikä minusta tunnu pahalta sekään jos minun täytyisi esim. suht nuorena olla vaikka miehen omaishoitaja. Rakastan häntä, ja mielelläni tekisin hänelle sen palveluksen.
Toisaalta ei elämässä koskaan voi kauheasti noille todennäköisyyksille painoa laittaa, koska ei se paljon lohduta jos omassa elämässä käykin todennäköisyyksien vastaisesti. Jos ottaa nuoremman, siinä toivossa että vanhetaan rauhallisesti yhdessä suht samaa tahtia, voikin käydä niin että jompikumpi sairastuu tai kuolee nuorena. Ja aina on eronkin mahdollisuus, ei elämässä voi taata mitään mukavaa yhdessä vanhaksi elämistä, joten lieneekö tuollaista syytä niin edes tavoitella.
No onko kaikkien suhteiden pakko kestää eläkeikään saakka? Olette yhdessä sen ajan kun se on vielä "mielekästä". Oma mielipiteeni kysymykseen kuitenkin on että 10v ei edes ole mikään hirmuinen ikäero ellei puhuta teineistä.
Itse en ottaisi, siksi että voin saada itseni ikäisen. Ei mitään järkeä ottaa vanhempaa. Itsehän sinun on päätettävä, haluatko olla onnellinen nyt ja sitten aikanaan hoitaa miestä, kun hän alkaa sairastaa. Ja eihän siitäkään ole varmuutta että suhde edes kestää niin kauan. Ei tässä voi mitenkään pelata varman päälle, kun tulevaisuutta ei voi ennustaa.
seisooko vielä?
Melkoista esineellistämistä joillain.
Jos pidät äijästä niin pidä äijä.
Yhtä hyvin ne omanikäiset miehet kuolee todennäköisemmin ennen sua. Pitäs ottaa nuorempi mies niin tasottus.
Omani on 9 vuotta vanhempi, mutta silti alle 35 vielä. Ainoa huono tässä on se, että kun olen valmis vauvojen tekoon, ei miehellä ole enää kakskymppisten energiatasoa yöheräämisiin, mutta eipä tämä sua auta kun kerran jo oot keski-ikäinen.
Vain sydämesi tietää oikean vastauksen,kuuntele sitä ja toimi sen mukaan. (Oma mieheni on 12 vuotta minua vanhempi ja ihan hyvin on elämämme sujunut,poikakin meillä on ja kahdenkymmenen iässä jo)Hyvää kevättä Sinulle!
Aivan, mutta mitä suurempi ikäero, sitä lyhyemmäksi jää yhteinen aika, todennäköisesti. 20 vuotta vanhempi olisi vielä vaikeampaa hyväksyä, ja 30 vuotta vanhemman kohdalla olisi jo täysin selvää että ei.
ap
Mistä lähtien kumppanin hankkiminen ja rakkaus on saamista ja ottamista?! Itse rakastuin 9 vuotta vanhempaan, aika idioottimaista olisi iän takia jättää homma sikseen.
Oma mieheni on 21 vuotta vanhempi. Olen niin onnellinen että se tuntuu välillä epätodelliselta. Omanikäisteni (~30) kanssa suhteet olivat aina merkillistä vääntämistä ja miesten egon silittelyä.
Mieheni on paremmassa kunnossa kuin minä, joten en juurikaan huoli vanhuusasioista. Se tulee mikä on tullakseen.
En missään tapauksessa ottaisi paljon vanhempaa miestä.
Et taida ihan kauheasti olla rakastunut ja tuntea syvää sielunkumppanuutta, jos tällaisia järjellä mietiskelet? Itsellä ainakin tuli merkittävästi vanhempaan mieheen niin syvä rakkaus ja yhteys heti, että vaikka meillä olisi vain vuosi yhteistä aikaa jäljellä, sekin olisi kaiken arvoista.
No sitten et ota ja sillä siisti.
Älä ala vääntää sanoista. Ja mikä sinä olet haukkumaan minua siksi että teen eri valinnat kuin sinä? Et sinä ole pätevä sanelemaan, miten kumppani kuuluu valita.
Satun olemaan hyvin vahvasti sellainen pitkien suhteiden ihminen. Kun sitoudun, niin sitoudun sitten tosiaankin loppuelämäksi, tuli mitä tuli. (Sinkkuna olen tässä iässä ainoastaan siitä syystä, että edellinen mies ei jakanut tätä asennettani.) Siksi tunnen tarvetta harkita hyvin huolellisesti - tunteiden lisäksi myös järkeä käyttäen - ennen päätöksen tekemistä.
ap
Et taida ihan kauheasti välittää luetun ymmärtämisestä? Aloittaja puhui ihastumisesta, ei syvästä rakastumisesta ja sielunkumppanuudesta.
Niitä vanhenemisia ja sairastumisia ei kannata ajatella. Isäni oli viisi vuotta vanhempi kuin äitini. Äiti on ollut nyt haudassa kahdeksan vuotta, ja seitsemän viimeistä elinvuottaan vakavasti sairas. Suurempi ikä numeroina ei automaattisesti tarkoita sitä, että hän myös sairastuu ja kuolee aikaisemmin. Isäni on kohta 80 eikä vieläkään mitään lääkityksiä. Sen verran joutui antamaan periksi, että hankki lasit. Terve kuin pukki siis.
Sivut