Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miehelläni on avioton lapsi. Miten selvitä? Kohtalotovereita?

Vierailija
20.02.2006 |

Mieheni petti minua reilu vuosi sitten työmatkalla ja sai tietää muutaman kk kuluttua että tämä nainen oli tullut raskaaksi ja aikoi pitää lapsen. Mieheni ei olisi lasta halunnut mutta pakko oli seurakset kantaa. Useaan kk ei uskaltanut kertoa minulle mitään kunnes alkoi jo terveyspettää. En ole tavannut naista koskaan, en edes halua mutta tiedän kuka hän on ja missä asuu ym. Mitään salaista asia suhteen ei enää ole.



Olin monta päivää shokissa ja aioin vakaasti erota. Mieheni sai kuitenkin puhuttua jatkoaikaa suhteelle ja satojen keskustelujen jälkeen olemme edelleen yhdessä. Rakastan miestäni todella paljon (vaikka suurimman masennuksen ja surun aikana tekisi mieli kuohia koko ukko) ja tiedän että hän rakastaa minua. Mieheni on ollu todella masentunut jo kuukausia ja pyytänyt anteeksi lukemattomia kertoja.



En tiedä kuinka pääsen tästä yli? välillä menee todella hyvin ja välillä masennun ihan totaalisesti. Lapsen äiti ei halua että mieheni tunnustaa lasta tms. ja hänellä on kuulemani mukaan jo vakituinen miesystäväkin joten mustasukkainen ei tarvitse olla. mutta en vaan pysty sulattamaan ajatusta että miehelläni on lapsi jonkun toisen kanssa!! Välillä saan paniikkikohtauksen kun ajattelenkin asiaa. Nyt olen itse raskaana kierukasta huolimatta ja tunteet on täysin sekaisin.



En halua ikinä tavata lasta enkä halua miehenikään häntä tapaavan saati että omat lapseni häneen tutustuisivat. Yritän parhaani mukaan sulkea koko asian pois mielestäni ja jatkaa elämääni.



Kuinka selviäisin tästä?

Kommentit (47)

Vierailija
1/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

pystyisitkö todella elämään miehen kanssa joka kääntää selän omalle lapselleen?

Vierailija
2/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

vain unhotaa oman lapsensa. En voisi ikinä luottaa moiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai että äiti vaikkapa kahden vuoden kuluttua muuttaa mielensä ja vaatii tunnustuksen. Elämäsi tulee olemaan raskasta.

Vierailija
4/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsen äiti nimenomaan haluaa ettei isyyttä tunnusteta jne. Joten pitäisikö mieheni väkisin tunkea heidän elämäänsä? Nainen oli ilmoittanut että halusi lapsen muttei halua meidän perhe-elämää sotkea???? Luuleeko hän todella ettei ole sotkenut? Äiti haluaa itse kasvattaa lapsen ja uusi mies on kuulema lapselle isänä, ollut jo ihan vauvasta saakka. En tiedä onko mieheni nähnyt lapsestaan kuvia tms. en ole koskaan kysynyt ja tiedän ettei hän kysymättä sitä kertoisi koska ajattelee sen satuttavan minua.



Pettämisestä olen jo pässyt yli koska tiedän että mieheni oikeasti katuu sitä ja tiedän ettei hän ole mikään krooninen pettäjä. Mutta miksi en pääse yli tästä lapsiasiasta? Välillä meinaa pää hajota kun ajattelenkin asiaa? onko se mustasukkaisuutta vai hulluutta?







Vierailija
5/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin asia pitää hoitaa virallisesti, siis tehdä lainvoimaiset sopimukset. Muuten lapsen äiti voi vaatia elarit uudelleen muotoseikkaan vedoten myöhemmin.

Vierailija
6/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hiukan eri tilanne kuin ap:lla (mies oli sinkku). Mutta en tosiaan halunnut miehen tunnustavan lasta. Meillä ei yhdessä eläminen ollut mahdollista mitenkään, joten parempi kun mies pysyi elämästämme pois kaikin tavoin. Päätökseni oli hänellekin helpotus.

Se ei ole mitään " selän kääntämistä" kuten täällä mustavalkoisesti ja besserwissereinä ajatellaan.



Nyt olen naimisissa, mieheni adoptoi lapseni. Kunhan lapsi kasvaa, kerron hänelle biologisesta isästään. Hän saa päättää sitten mitä tekee. Myös biol. isä tietää, että kerron kunhan aika on kypsä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko lapsen vika, että miehesi petti? Lapsella on oikeus tutustua isäänsä, vaikka sinuun se sattuisikin. Itse suorastaan PAKOTTAISIN miehen ottamaan yhteyttä lapseen!!!

Vierailija
8/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta lapsen äiti ei ehdottomasti halua. Hän ei halua lapsen tietoihin mieheni nimeä. Lapsi kasvaa hänen ja avomiehen yhteisenä lapsena. Pitäisikö mieheni pakolla väliin tunkea? Tulevaisuudesta en tiedä mutta näillä näkyminen lapsen äiti ei halua kertoa miehestäni mitään tälle lapselle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikeus tietää juurensa. Väärin lasta kohtaa ettei tunnusta lasta, se on lapsen oikeus. Isäpuolen kanssa voi äidillä tulla ero vaikkapa vuoden kuluttua ja muutenkin biologinen alkuperä on ihmiselle tärkeä tietää ja tuntea. Äiti toimii vastuuttomasti ja itsekkäästi, mutta ei isänkään vastuuta voi poistaa. Isä voi lain mukaan vaatia isyystestejä.

Vierailija
10/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pelkkä sperma ja elarit ei tee kenestäkään isää.



Nimim. omansa saanut tietää 18v. eikä maailma juuri järkkynyt



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö asia olisi hoitunut kaikkein kivuttomimmin, kun nainen olisi vain odottanut ja synnyttänyt lapsen yksin ja jättänyt tiedottamatta miehellesi.



Se ei nyt sinua tietenkään lohduta. Sinulle haluaisin sanoa, että tunteesi vaikuttavat aivan oikeutetuilta ja normaaleilta. Asioita ei ikävä kyllä voi vain unohtaa olemalla ajattelematta niitä. Kuten itsekin olet huomannut, ikävät ajatukset hyökkäävät kimppuusi aika ajoin kovalla voimalla. Jotenkin tilanne olisi saatava käsiteltyä niin, että voisit olla sinut asioiden kanssa. Harkitsepa mielenterveystoimiston puoleen kääntymistä. Ongelmasi olet kuitenkin jo rajannut hyvin selkeästi, joten ehkä selviäisit ihan muutamalla tapaamisella asiantuntevan auttajan kanssa.

Vierailija
12/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Helppoahan se ei ole, mutta paljon paljon kauheampaa on käydä asiaa läpi joskus neljäkymppisenä, kun " isää" ei enää ole. Ei omille lapsille, eikä sille aviottomalle.



Lapsi ymmärrää ja tajuaa, että se nyt on vaan näin, aikuisena vasta tulee nämä syytökset, että mitähän muut sanoo jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

parisuhde tarvitsee niin paljon muutakin, luottamus on minusta se tärkein, miehesi petti sinua, mutta mitä vielä pahempaa, valehteli ja kieroili kuukausia sun selän takana. en luottaisi pätkääkään tommoseen ihmiseen, tottakia " katuu" ja pyytelee anteeksi, että ei menetä sinua ja lapsia ja elintasoaan... luultavasti tämä ei ollut eka kerta, mutta eka kerta, kun jäi kiinni ja nyt tietää että voi pettää, kun annat anteeksi joka tapauksessa. minä en voisi elää ihmisen kanssa, jos tietäisin että hänellä on lapsi/lapsia tuolla maailmalla.

Vierailija
14/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

en saanut tavata isääni kuin silloin kun oli ihan pieni ja kun oisin siihen itse kyennyt hän oli jo poissa. Olen tehnyt sukututkimusta joka vähän helpottanut tilannetta ja olenpa käynyt terapiassakin asian vuoksi. Olen vahvati sitä mieltä että jokaisella on oikeus tietää oma biologinen vanhempansa eikä sitä isää kyllä korvaa vaikka ois sata miehen mallia lähellä häärimässä. Tunnustus on tärkeä myös siltä osin että lapsi saa perintöoikeutensa omaan biologiseen vanhempansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

koskelteltava kun sai tietää isänsä kuolleen. Nyt tapasi sisarpuolensa. Niin se vaan on että biologinen alkuperä on ihmiselle tärkeä, turha sitä on kiistää.

Vierailija
16/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

alkaa junailla tapaamisia ja tunnistamisia miehen ja ex-suhteen/lapsen välille. Se on niin tasan tarkkaan hänen miehensä homma. Minusta ap:n ei tarvitse edes ottaa kantaa siihen, käsitellä vain oma suhteensa mieheen ja tähän tietoon lapsesta.



Ap, saatan ymmärtää tilanteesi rankkuuden. Niin kuin joku tuossa neuvoi, ehkä olis parasta et pääsisit keskustelemaan jonkun ulkop. auttajan kanssa. Ihan muutamat keskustelutilaisuudet vois auttaa. Kauheeta jos toi jää käsittelemättä, tulee meinaan esiin joka riidan yhteydessä hamaan kuolemaan asti. Ainakin mulla tulis.

Vierailija
17/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikuisen ihmisen tulee kantaa vastuun teoistaan ja niiden seurauksista.

Vierailija
18/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen omistushaluinen luonne ja tuo kuvio olisi minun hermoille liikaa. Ette ehkä koskaan pääse tuon asian kanssa tasapainoon, vaatii suuri henkisiä voimavaroja ja vaikka hetkeksi rauha tulisikin, jotain on mennyt rikki. Ennemmin tai myöhemmin tämä asia tulee tuhoamaan liittonne, anteeksi, mutta tunnen tilanteen kokemuksesta. Anteeksi on vaikea antaa.

Vierailija
19/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on sisarpuoli Hän on minua vanhempi, mutta vanhempani oli jo naimisissa. Yllättäen meille ilmestyi sisko ovelle kun olin noin 12v. Alku oli aika shokki, mutta nykyisin hän kuuluu elämääni ja on tärkeä. Ei se niin kauhea juttu ole lapselle.

Vierailija
20/47 |
20.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehesi on tekonsa tehnyt ja vastuunsa siitä pitäisi myösä kantaa. Minusta on väärin lasta kohtaan ettei miehesi tunnusta lasta, kuten myös miestäsi kohtaan, onhan hän MIEHESI oma lapsi. En tiedä mitä sijassasi tekisin mieheni kanssa, jos tuollainen paljastusi, mutta minusta mies ei olisi mikään mies jollei kantaisi vastuunsa lapsestaan. En voisi kunnioittaa häntä tippaakaan mikäli ei edes tunnustaisi, saati olisi lapsensa elämässä mukana. En hyväksyisi adoptiota toiselle miehelle.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kaksi kahdeksan