Koulukiusataanko ainoita lapsia enemmän?

Näin meillä... kirjoitti:

Tuli vain vähän sellainen olo kunnon katsellut tämän viikon haastatteluja... Itse olen neljän lapsen perheestä ja todellakin oppi sietämään vähän kaikenlaista, myös nimittelyä ja tönimistä ja väheksymistä jne.

Käykö ainoiden kanssa niin että jotenkin tämä puoli jää heikommalle...

Ainoat lapset ovat yleensä sosiaalisesti huonoja. Eivät kestä mitään vaan pitävät ihan vain eriäviä mielipiteitä kiusaamisena ja loukkaantuvat siitä ja toisaalta eivät itse osaa toimia niin, että tulisivat toimeen muiden kanssa. Sosiaaliset taidot puuttuvat ainokaisilta.

Tutkimuksissa on havaittu, että perheen ainoat lapset ovat keskimäärin sosiaalisilta taidoiltaan parempia  kuin monilapsisen perheen lapset.  Vanhemmilla on enemmän aikaa ja voimavaroja opettaa lapselle kuinka toisten ihmisten kanssa ollaan, ja taito siirtyy muihin ihmissuhteisiin. Ainoat lapset jakavat auliimmin omastaan (karkkia esim.). Eivät tietenkään kaikki ainoat lapset, koska tutkimukset käsittävät laajoja otoksia lapsia - varmasti on siis taidottomia ja omahyväisen ahneita ainokaisia. Tutkimusten mukaan monilapsissa perheissä sellaisia lapsia on kuitenkin todennäköisemmin. Samoin tutkimukset osoittavat, että perheen esikoinen on keskimäärin hieman testiälykkäämpi kuin nuoremmat sisaruksensa - vanhemmilla on ollut enemmän resursseja vuorovaikutukseen ja antamaan lapselle kokemuksia ajattelun rakentumisen tueksi.  Esikoisen psyykkinen hyvinvointi puolestaan on keskimäärin nuorempia sisaruksia heikompi, jos sisarukset ovat syntyneet ennenkuin esikoinen on neljävuotias, eli lyhyt väli sisarusten välillä heikentää esikoisen hyvinvointia hieman. Ehkä kaikki edellämainitut "edut" saisi, jos syntyy esikoiseksi ja kuopukseksi, perheen ainoaksi lapseksi :)

Taitaa kolmen lapsen synnyttäneitä harmittaa se oman alapään kunto, voi voi.

Näin meillä... kirjoitti:

Tarkoitan a) sitä että sellainen mikä muilla on normielämää onkin heidän mielestään kiusaamista ja b) itselle ei kehity tarpeeksi sosiaalisia taitoja esim antaa takaisin.

Tiedän nyt neljä lasta jotka itkee aina että muut kiusaa vaikka ne käytännön tilanteet on kaikilla sitä että tämä valittaja itse pomottaa muita. Ja ei esim siedä sitä että ei saakaan päättää miten pelataan jne.

Kiusaamiskokemus on tosi vahva ja kukaan muu ei hahmota sitä.

Eihän tässä ole edes kyse kiusaamisesta vaan siitä, että lapsi luulee, että häntä kiusataan kun ei saa päättää kaikesta. Samanlaiseen itse törmännyt eikä kyse tosiaan myös olevsiitä onko sisaruksia vai ei.

Eiköhän tässä perimmäisenä ole kyse kasvatustavoista, eikä niinkään lapsiluvusta? Jos kasvatuksessa ei laiteta rajoja lapselle, väkisinkin niistä tulee pikkuprinsessoja ja -prinssejä.

Olen ainokainen, mutta omat vanhemmat ovat aina opettaneet asettumaan toisen asemaan. Yksi matkan varrella tarttuneista opeista: alle kouluikäisenä pudotin painavan kirjan tahallani toisen lapsen varpaille. Kun omat vanhemmat saivat tietää tapahtuneesta, he selittivät minulle tämän olevan väärin (siis alle kouluikäiselle) ja miten tekoni vaikutti toiseen. Pudottivat saman kirjan samalta korkeudelta omille varpailleni. Opin.

Ristiriitoja olisi moninverroin vähemmän, jos kaikki osaisivat kunnioittaa ja huomioida kanssaihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

No tuskin kiusataan helpommin. Varmaan ihan samalla tavalla, kuin kaikkia muitakin.

Sen sijaan, ainoilla lapsilla on usein (ei aina) lasta sokeasti palvovat vanhemmat. Näitä siis, joita kaikkia muita ihmeellisemmät Jani-Jessciat pyörittävät ympärillään. Ja vanhemmat tanssivat lapsensa pillin mukaan.

Eli väittäisin, että kokevat helpommin tulevansa kiusatuksi, kuin muut. Saattavat esim. kokea kiusaamiseksi, jos muut eivät suostu tekemään juuri niinkuin hän haluaa. 

Minä olen ainut lapsi ja vielä adoptoitu ja tämä on minun kohdallani niin totta. Aina oon saanut kaiken mitä oon halunnut ja ikinä ei oo komennettu (äiti sanoi että ei raaskinut). En tee samaa virhettä meidän lapselle :)

Se on kyllä totta että lapseni on monesta lällättelystä sitä mieltä ettei se ole kivaa kavereilta ja että valikoi ystäviä sen mukaan käyttäytyvätkö he mukavasti häntä kohtaan. Hän ei siis siedä 'tavallista kiusantekoa', koska sellaiseen ei ole tottunut. Päiväkodista on ainoastaan sanottu että harvinaisen hyväkäytöksinen ja ystävällinen poika, ikää siis 5v.

Mutta vaikka hän on +5v ollut ainokainen ja tottunut siihen että ketään ei kiusata tai että sellaista ei tarvitse sietää niin tarkottaako se sitä että hän on aina ainokainen?,Tietääkseni on muitakin ikäeroja kuin 1.5-3v. Meille tulee toinen lapsi 5.5v ikäerolla ja poika on ollut tosi hämmästynyt kun häneltä on kysytty kiusaatko sitten vähän pikkuveljeä. Hänestä aivan kummallinen kysymys, ja niin minustakin.

Lisäisin vielä että lapsi hyväksyy kaikki leikkiseurakseen mutta saattaa vetäytyä pois ja puhua päivän tapahtumista vähän hämillään kotona (ei kuitenkaan mistään pienistä 'kantele' päiväkodin aikuisille) kun on sitä naljailua ja pientä kiusantekoa ollut. Eli juu, ei ole tottunut sellaiseen. Nro27

Taas näitä ainaisia ainokaiset sitä ja tätä. Milloin useampilapsiset saa asiasta tarpeekseen?