Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tunnetteko tapauksia jotka ei kertakaikkiaan suostu antamaan suunvuoroa muille? Onko heillä joku henkinen vika?

Vierailija
17.03.2016 |

Oon törmänny muutamaan oikein räikeään taälaiseen tapaukseen, ja kokemus on jättäänyt sellaiset, lähes raiskatuksi tulleen tuntemuksen itseeni. Soitin apteekkiin eräästä asiasta, oli aika pitkähkö keskustelu, ja kertakaikkiaan se henkilö ei suostunut: kuuntelemaan loppuun asti minua ja asiaaa mistä piti puhua, vaan änkesi puhumaan heti päälle. HUOM! Kiireestä ei olut kyse! Yritin keskeyttää hänet monta kertaa ja selittää koko ongelman hänelle, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. pälä pälä pälä....puhe jatkui taukoamatta. luurin suljettua oli ihan hölmistynyt olo.
Toinen tapaus, on eräs tuttuni. Puhuttiin puhelimessa eräästä asiastani. Sen jälkeen hän aloitti puolen tunnin monologin eräästä hänen asiastaan. minkäänlainen lopetus ei tullut kyseeseenkään.Puheenvirta jatkuija jatkui ja olisin halunnut lopettaa koko puhelun mutta en kehdannut tietenkään. Muuten hän on ihan mukava ihminen. Mutta tämä kyllä hämmensi minua jotkenkin että mikä on syynä tällaisilla ihmisillä tähän käytökseen?Minun läsnäoloni siellä luurin toisessa päässä oli täysin tarpeeton ja koinkin että ihan sama jos hän olisi ilmaan puhunut. Kuuntelijan mielipiteellä ei ollut väliäkään. Muita?

Kommentit (57)

Vierailija
1/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei?

Vierailija
2/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on yksi ystävä, joka on ihan samanlainen. Kun tutustuttiin annoin hänen pääasiassa hoitaa puhumisen ja itse kuuntelin, koska hän on kova puhumaan (itsestään) ja minä olen vähän hitaasti lämpenevä uusissa ihmissuhteissa.

Kerran hän puhui jostain asiasta, johon minullakin olisi ollut sanottavaa ja siihen lausetten väliin koitin heittää jotain ennen kuin puheen aihe taas muuttuisi (niin kuin usein tekee hänen monologeissaan) niin tyyppi raivostui mulle ihan täysin siitä, että keskeytin hänen juttunsa! No pakko se kai on välillä keskeyttää, jos puhe tulee sellaisena tulvana. Sanoin siihen sitten, että "anteeksi, mutta luulin, että ME keskusteltiin." No sen jälkeen oli hiljaista.

Tälläisiä ihmisiä siis on. Ja ei kai siinä muu auta kuin keskeyttää se puhetulva aina välillä! :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuo on kai jonkunlainen henkinen väkivalta. ja sen toisen henkilön henkinen kaappaus! Siis todella omituinen kokemus joutua tällaisen ihmisen "uhriksi"...en ole usein kyllä törmännyt. Ja silti se pälättäjä voi olla tosi mukava niinkun ihmisenä...mutta ei vaan tajua niitä kohteliaisuussääntöjä että pitäisi välillä pitää taukoa ja antaa toisellekkin keskustelukumppanille suunvuoro. Se alkaa tosiaan ärsyttää ihan toden teollla jos se jatkuu ja jatkuu, jossain vaiheessa on pakko viheltä peli poikki millä tahansa tekosyyllä..

Vierailija
4/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kollega.

Vierailija
5/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo. Mulla on sellainen tuttu. Kerran puhuttiin jostain asiasta joka koski mua. Se puhui ja puhui ja ihan väärin meni.

Yritin viisi kertaa sanoa siihen väliin miten asia oikeasti on.

Vasta kuudennella kerralla se onnistui!

Se ei kuuntele vaan pälättää päälle.

Muuten mukava ihminen...

Vierailija
6/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja sitten eräs tuttu. Osaa kyllä kuunnella mutta se pitää älyttömän pitkiä puheenvuoroja silloin kun alkaa puhumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juu. Tosi ärsyttävää. Olen mahdollisimman vähän tekemisissä. Tällaiset henkilöt eivät ole yhtään kiinnostuneita muista ihmisistä, he puhua papattavat ihan yksikseenkin. Eivät osaa ajatella muuten. Siis ihan oikeasti: siellä päässä ei mikään liiku jos suu ei käy asiaa ääneen läpi.

Vierailija
8/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on tällainen opiskelukaveri. Kääntää kaiken itseensä, mieheensä, lapseensa ja äitiinsä eikä kenenkään muun asiat kiinnosta kuin korkeintaan negatiivisessa paskanpuhumismielessä. Ihan hauska tyyppi pienissä erissä ja siinä ympäristössä, mutta vastavuoroinen keskustelu on hänen kanssaan mahdotonta. Empatia puuttuu lähes täysin eikä esim. koskaan esitä kysymyksiä vaan alkaa vaan puhua omasta elämästään jopa toisten päälle. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuollainen kokemus tekee tosi vihaiseksi. Täälläpäin on hammaslääkäri, joka on ehkä älykäs koska on päässyt koulunsa läpi, mutta jolla on päästäisen tunnetaidot. Kun sinne vie lapsensa, ei kerta kaikkiaan meinaa kestää räjähtämättä, koska lääkäri puhuu ja puhuu, on töykeä, ilkeä ja ammattitaidoton. Vein lapsen hammaslääkäriin koska kaatumisen seurauksena lapsen hammas oli vaurioitunut. Hammaslääkäri katsoi sinne suuhun, sanoi että ei hän tälle mitään tee, hänellä on muutakin tekemistä, tässä sulle harsotuppo, vedä itse toi hammas kotona irti.  Sanoin että voitko nyt edes katsoa sitä hammasta ja että taatusti en itse vedä lapsen hammasta irti ilman mitään kivunlievityksiä, kun se on kipeä ja jumissa syvällä ikenessä jonne se oli iskeytynyt  (olin itse tietenkin jo yrittänyt napata sitä irti). En saanut sanottua edes yhtä ainoaa sanaa loppuun asti, kun hammaslääkäri meuhkasi siihen päälle, että tänne tartte jokaisen irtohampaan vuoksi tulla. Täällä pitää oikeitakin töitä tehdä. 

Lähdin vastaanotolta ja tärisin raivosta. 

Vein sitten toiselle hammaslääkärille joka hoiti asian asiallisesti.

Vierailija
10/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mulla on sellainen tuttu. Kerran puhuttiin jostain asiasta joka koski mua. Se puhui ja puhui ja ihan väärin meni.

Yritin viisi kertaa sanoa siihen väliin miten asia oikeasti on.

Vasta kuudennella kerralla se onnistui!

Se ei kuuntele vaan pälättää päälle.

Muuten mukava ihminen...

Onhan nää mukavia niin kauan kuin asiat menevät kuten he haluavat. Kukapa ei olisi silloin mukava. Ongelmahan on, että he eivät sieltä mukavuusalueeltaan halua koskaan poistua ja huomioida muitakin ihmisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anoppi on tällainen. Ihana ihminen kyllä, mutta hänen elämäntehtävä on kertoa asioita. Joskus alan puhumaan jostain tosi tärkeästä, saan sanottua lauseen verran asiaa ja hän sanoo siihen että :vai niin, Pekka silloin sitä ja tätä plaaplaadiipadaapaa." Ja jatkaa juttua helposti putkeen esim tunnin. Hän muistaa kyllä kertomani ja kertoo sen kakille tapaamilleen ihmisille eteenpäin :D vaikka ei reagoi siihen mitenkään. Tosi outoa. Aluksi olin järkyttynyt ja huvittunut. Nykyään arvostan häntä ihmisenä, tunnen hänet ja näen tämän puhetulvan taakse. Häneltä puuttuu mielestäni joku kyky asettua muiden asemaan, muiden tunteita hän ei oikein osaa lukea eikä tunne juurikaan empatiaa. Tälle oli joskus lehdessä joku hieno termikin, en nyt muista mikä.

Vierailija
12/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on myös tällainen sukulaistäti. Hän oikein etukäteen ilmoittelee, mistä kaikesta aikookaan kertoa, kun tapaamme. Että on aikamoisia jymyjuttuja tulossa. Tiedän kyllä ne jymyjutut. Ne on kylänsä juoruja ihmisistä joita en ole ikinä edes nähnyt. Heistä sitten jaaritellaan tuntikaupalla. En tajua miten vähän ymmärrystä on ihmisellä, joka kuvittelee muiden kiinnostuvan heidän kylänsä Tuuloista ja Irmoista. On vaikea pysyä hereillä niitä juttuja kuunnellessa. Ja ne jatkuu ja jatkuu ja välillä eksytään tunniksi sivujuoniin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös tällainen sukulaistäti. Hän oikein etukäteen ilmoittelee, mistä kaikesta aikookaan kertoa, kun tapaamme. Että on aikamoisia jymyjuttuja tulossa. Tiedän kyllä ne jymyjutut. Ne on kylänsä juoruja ihmisistä joita en ole ikinä edes nähnyt. Heistä sitten jaaritellaan tuntikaupalla. En tajua miten vähän ymmärrystä on ihmisellä, joka kuvittelee muiden kiinnostuvan heidän kylänsä Tuuloista ja Irmoista. On vaikea pysyä hereillä niitä juttuja kuunnellessa. Ja ne jatkuu ja jatkuu ja välillä eksytään tunniksi sivujuoniin.

Tämä on osa pienten paikkakuntien kulttuuria, korostuu erityisesti Lappi-Kainuu-Savo-akselilla. Juoruaminen on ihmisten ainoa ilo. Toinen ihminen on siinä samassa tilanteessa, että

a) hänestä voi juoruta sitten eteenpäin ja saa yhteisölleen uutta kerrottavaa

b) että hänen niskaansa voi kaataa kaiken sen mitä omassa päässä liikkuu, kuunnella oikein antaumuksella omaa ääntään, eläytyä omiin muistoihinsa, luoda historiaa uudelleen vääristelemällä törkeästi asioita juuri sellaiseksi kuin ne itse haluaa muistaa - ja kaikki tämä ilman minkäänlaista todellista vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa.

Olen jättänyt tällaiset kyläpaikat vähemmälle, olkoonkin että he ovat sukulaisia. Sitä matkustaa pitkän matkan että saa nähdä toista ihmistä. Ja päätyy kuuntelemaan puuduttavan yksinkertaisia jorinoita tuntemattomista ihmisistä. Jotka eivät ole nää yleensä edes elossa. Sehän on törkeän huonoa käytöstä. Mitä siitä itse saa, ei mitään. Ei tule itse kuulluksi eikä taas toisaalta saa koskaan oikein selville sitäkään, mitä sille toiselle kuuluu.

Vierailija
14/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

hei. ilmottaudun päälle puhujaksi. en kylläkään tee tätä mielestäni aina ja kaikkien kanssa, mutta voi olla että en ole vain huomannut sitä. yksi asia joka saattaa aiheuttaa tätä on yksinäisyys, päivittäisten sosiaalisten kontaktien puute. ehkä en siksi osaa vastavuoroisuutta. kuitenkin olen sen verran fiksu ja havainnoitseva että huomaan tämän piirteen tai tavan keskusteluissa ja yritän hillitä puhumasta päälle ja pitää suuni kiinni kunnes toisen puheenvuoro on ohi. minusta tämä on todella outo uusi piirre itsessä, en tiedä olenko ollut tällainen aina, mutta joskun nuorena puhuin tosi vähän, olin lähes aina hiljaa, ei ollut kavereita tai ketään kelle puhua. en sitten tiedä johtuuko nykyinen puheripuli siitä että on sitten niin paljon puhumattomia vuosia takana. en osaa arvioida omaa empatiakykyäni, voi olla että se on tosiaan huono. kuitenkin jos joku vaikka kertoo jotain ikävää tapahtuneen, minulle tulee toisen puolesta surullinen olo, liiaksikin. mutta joskus tuntuu että jossain tilanteissa en osaa eläytyä toisen tilanteeseen. minulla on myös huono itsetunto ja jännitän sosiaalisia tilanteita. voi olla että ylipuhuminen johtuu ihan vain jännittämisestä/en osaa rentoutua tilanteessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pohjalaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Anoppi on tällainen. Ihana ihminen kyllä, mutta hänen elämäntehtävä on kertoa asioita. Joskus alan puhumaan jostain tosi tärkeästä, saan sanottua lauseen verran asiaa ja hän sanoo siihen että :vai niin, Pekka silloin sitä ja tätä plaaplaadiipadaapaa." Ja jatkaa juttua helposti putkeen esim tunnin. Hän muistaa kyllä kertomani ja kertoo sen kakille tapaamilleen ihmisille eteenpäin :D vaikka ei reagoi siihen mitenkään. Tosi outoa. Aluksi olin järkyttynyt ja huvittunut. Nykyään arvostan häntä ihmisenä, tunnen hänet ja näen tämän puhetulvan taakse. Häneltä puuttuu mielestäni joku kyky asettua muiden asemaan, muiden tunteita hän ei oikein osaa lukea eikä tunne juurikaan empatiaa. Tälle oli joskus lehdessä joku hieno termikin, en nyt muista mikä.

Vierailija
16/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnen, äitini. Jokaisen kyläilykerran jälkeen oli kuin jyrän alle jäänyt. Pikkuhiljaa lopetin kyläilyt kokonaan. Puhuu seurueessakin kaikkien ihmisten päälle omia juttujaan, jos joku yrittää saada suunvuoroa, alkaa huutamaan yli sitä omaa asiaansa.

Vierailija
17/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen päälle puhuja. Kun juttelen ryhmässä niin puhun herkemmin päälle, kun en oikein saa avattuani suutani silloin kun keskustelussa on tauko. kaveriporukassani on lähes kaikki kovaäänisiä ja keskustelun tahti on nopeaa ja jos jään miettimään pitkäksi aikaa mitä aion seuraavaksi aiheeseen sanoa, niin puheenaihe on saattanut jo muuttua. Niin olen tällaisissa tilanteissa sitten puhunut päälle, että omakin vuoro tulisi. Onneksi kaverini ovat huomauttaneet tarpeeksi useasti huonosta tavastani, niin osaan pyytää anteeksi jos huomaan sanovani toisen päälle jotain ja annan toisen jatkaa juttunsa loppuun.

Tosiaan tämä ongelma on minulla kun keskustelen ryhmässä, kahden välisessä keskustelussa tätä tapahtuu harvemmin.

Vierailija
18/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

hei. ilmottaudun päälle puhujaksi. en kylläkään tee tätä mielestäni aina ja kaikkien kanssa, mutta voi olla että en ole vain huomannut sitä. yksi asia joka saattaa aiheuttaa tätä on yksinäisyys, päivittäisten sosiaalisten kontaktien puute. ehkä en siksi osaa vastavuoroisuutta. kuitenkin olen sen verran fiksu ja havainnoitseva että huomaan tämän piirteen tai tavan keskusteluissa ja yritän hillitä puhumasta päälle ja pitää suuni kiinni kunnes toisen puheenvuoro on ohi. minusta tämä on todella outo uusi piirre itsessä, en tiedä olenko ollut tällainen aina, mutta joskun nuorena puhuin tosi vähän, olin lähes aina hiljaa, ei ollut kavereita tai ketään kelle puhua. en sitten tiedä johtuuko nykyinen puheripuli siitä että on sitten niin paljon puhumattomia vuosia takana. en osaa arvioida omaa empatiakykyäni, voi olla että se on tosiaan huono. kuitenkin jos joku vaikka kertoo jotain ikävää tapahtuneen, minulle tulee toisen puolesta surullinen olo, liiaksikin. mutta joskus tuntuu että jossain tilanteissa en osaa eläytyä toisen tilanteeseen. minulla on myös huono itsetunto ja jännitän sosiaalisia tilanteita. voi olla että ylipuhuminen johtuu ihan vain jännittämisestä/en osaa rentoutua tilanteessa.

Kömpelyys sosiaalisissa tilanteissa on usein tosiaan vain harjoituksen puutetta. Joskus taustalla voi olla myös väsymystä, stressiä, masennusta tai ahdistusta, joka sitten purkautuu hölöttämisenä, yliavoimuutena tai liiallisena tuttavallisuutena. Joka tapauksessa se hienovarainen intuitio ei tuossa tilanteessa toimi.

Minä ainakin usein ymmärrän keskustelukumppanin kömmähdyksiä, kömpelyyttä ja osaamattomuutta/epävarmuutta. Se on ihan inhimillistä, se herättää enemmän myötätuntoa kuin ärtymystä. Olen itsekin joskus todella väsyneenä vain sellainen puhuva kone, jolla on tekohilpeä maski päällä kun pitää vaan romahtamatta jaksaa se päivä loppuun vaikka ei vaan jaksaisi. Olen silloin todella huonoa seuraa, ja välttelen ylimääräisiä vuorovaikutustilanteita.

 Luulen, että ap hakee tässä vähän toisenlaista käyttäytymistä. Sellaista, että aidosti ei piitata toisesta ihmisestä, vaan vähän kuin käytetään häntä siinä tilanteessa niihin omiin tarpeisiin. Se voi olla ihan tietoistakin käytöstä, ja usein se herättää vastapuolessa aggressiivisuutta, koska se on pohjimmiltaan aggressiivista käytöstä.

Vierailija
19/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

hei. ilmottaudun päälle puhujaksi. en kylläkään tee tätä mielestäni aina ja kaikkien kanssa, mutta voi olla että en ole vain huomannut sitä. yksi asia joka saattaa aiheuttaa tätä on yksinäisyys, päivittäisten sosiaalisten kontaktien puute. ehkä en siksi osaa vastavuoroisuutta. kuitenkin olen sen verran fiksu ja havainnoitseva että huomaan tämän piirteen tai tavan keskusteluissa ja yritän hillitä puhumasta päälle ja pitää suuni kiinni kunnes toisen puheenvuoro on ohi. minusta tämä on todella outo uusi piirre itsessä, en tiedä olenko ollut tällainen aina, mutta joskun nuorena puhuin tosi vähän, olin lähes aina hiljaa, ei ollut kavereita tai ketään kelle puhua. en sitten tiedä johtuuko nykyinen puheripuli siitä että on sitten niin paljon puhumattomia vuosia takana. en osaa arvioida omaa empatiakykyäni, voi olla että se on tosiaan huono. kuitenkin jos joku vaikka kertoo jotain ikävää tapahtuneen, minulle tulee toisen puolesta surullinen olo, liiaksikin. mutta joskus tuntuu että jossain tilanteissa en osaa eläytyä toisen tilanteeseen. minulla on myös huono itsetunto ja jännitän sosiaalisia tilanteita. voi olla että ylipuhuminen johtuu ihan vain jännittämisestä/en osaa rentoutua tilanteessa.

Minulla on samaa ongelmaa ja se on todella ärsyttävää. Yritän tosissani kontrolloida puhumistani, mutta vielä on parannettavaa. Olen kuitenkin kiinnostunut muiden ihmisten jutuista ja kuuntelen heitä mielelläni. Mutta jos toinen on itseäni arempi/hiljaisempi (yleensä itse olen se arkajalka) niin helposti täytän kiusaantunutta hiljaisuutta höpöttämällä pitkiäkin pätkiä antamatta toiselle edes suunvuoroa :/ Yleensä kyllä huomaan sen ja yritän korjata käytöstäni kysymällä toiselta jotain aiheeseen liittyvää ja vähentämällä omaa hölötystäni. Mutta aina en huomaa ja hävettää kyllä.

Vierailija
20/57 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on tällainen kaveri. Hänen kanssaan oli aluksi todella hankala keskustella, sillä hän keskeyttää ja alkaa puhumaan päälle - mistäpä muustakaan kuin itsestään.

Jos yritän vaikka kertoa, että ostin kaupasta kevytkermaa, en ehdi lausetta saada loppuun kun hän aloittaa paasauksen siitä, kuinka hän on laihtunut useita kiloja siinä ja siinä ajassa. (kyseessä on siis todella isokokoinen nainen.)

Tai jos kerron olevani menossa mieheni kanssa elokuviin, hän taas keskeyttää ja pajattaa hänen ja uuden miesystävänsä romanttisesta illasta kolme viikkoa sitten ja miten hän sai suuseksiä (jep.) ja näkevät taas huomenna ja ystäväni kokkaa parsakaalta ja naudan sisäfilettä täyteläisen chileläisen punaviinin kera, ja he katsovat illalla sitten telkkaria jonka hän on osti viikko sitten yhteisen viltin alla joka on samanvärinen kuin uusi jakku jonka hän löysi kirpparilta kun hän kävi keskustassa katselemassa juhlavaatteita serkun häihin jotka pidetään puolen vuoden päästä jolloin hän aikoo pitää lomansa ja että pitää jutella esimiehelle asiasta.

Siis tuo ylläoleva voisi ihan oikeasti tulla hänen suustaan, aihe vaihtuu tavattoman nopeasti etkä itse edes muista mistä olit alunperin puhumassa.

Olen yrittänyt jopa sitä, etten lopeta omaa puhumistani jos hän alkaa puhumaan päälle, mutta ei - tämä matami on ihan oikeasti päällepuhumisen epävirallinen maestro, joka kyllä puhuu asiansa jos ja kun sitä on.

Lopulta ratkaisin asian niin, että joka ikinen kerta jos hän minut keskeyttää, korotan ääntäni ja sanon suoraan että "ÄLÄ KESKEYTÄ, anna minun puhua loppuun." Aluksi naureskeli vain että kun hän on tällainen tosi suora ihminen, mutta sanoin vain topakasti että tuollainen on epäkohteliasta ja töykeää. Nykyään keskeytykset ovat vähentyneet minun kanssani. Muut eivät uskalla/halua "pistää vastaan".