Siedettävin tai kivoin työ mitä olet tehnyt?
Kommentit (21)
Myyntiassarina tuontifirmassa, nousukauden aikaan.
Hommia riitti kohtuullisesti, ei liikaa - työntekijöitä oli tarpeeksi. Lisäksi työt oli sellaisia, että ne eivät lähteneet kotiin mukaan vaan jäivät työpaikalle.
Fiilis oli hyvä, oli aikaa tehdä pikku jäyniä (ehdottoman kilttejä ja hyvässä hengessä!). Työnantaja tarjosi joskus lounaan ja tehtiin muutenkin työporukalla jotain yhdessä.
Treidaus: rahat tilillä suht nopsaan!
Alkon myyjänä, huippukiva työyhteisö ja hyvät lisät. Työn johtamiseen ja organisointiin kiinnitetty runsaasti huomiota. Työpäivät kuluivat nopeasti ja aina oli hyvä tekemisen meininki. Reilua porukkaa ja yhteistyö sujui.
Olin yhden kesän Huuberilla hajulukkona.
Liikennesuunnittelussa olin joskus töissä ja tein liikenteenohjaussuunnitelmia. Ei kovin vaativaa työtä, vaan sopivan rentoa.
Mä olen kirjanpidon assarina. Teen osto- ja myyntireskontrahommia, ja autan katkoissa, teen kirjauksia saamieni tositteiden perusteella jne.
Meillä on erikseen ostoreskontran sekä myyntireskontran hoitajat, en siis kanna näistä kummastakaan päävastuuta. Meillä on erikseen myös pääkirjanpitäjät, jotka huolehtivat noista kirjauksista, tositteista jne. Mä en siis ole päävastuussa mistään. Otan työtehtäviä vastaan oman työtilanteen mukaan, ja jos mulla on liikaa keskeneräisiä hommia, niin ilmoitan päävastuulliselle, etten valitettavasti pysty juuri nyt ottamaan lisätöitä.
Palkka on ok (2200e) ottaen huomioon koulutustasoni, minulla on lisäksi lounas- ja kulttuuri/liikkasetelietu sekä liukuva työaika (klo 7-9 ja 15-17).
Hm, ehkä kirkon oppaan työ oli parasta. Itsenäistä muttei yksinäistä. Pomo ei todellakaan hengittänyt niskaan, sillä hän ei tainnut olla kovinkaan kiinnostunut siitä mitä me oppaat touhusimme. Miinuspuolina ajoittainen pitkästyminen ja se tunne, kun olet vahvasti liioitellut kielitaitosi jossain adfgkhs kielessä ja juurikin sen kielinen ryhmä ilmoittaa saapuvansa paikalle... No, vuosia myöhemmin tätäkin voi jo muistella hymyssä suin.
Olen hoitaja ja rehellisesti voin sanoa että yhdessäkään paikassa en ole viihtynyt. Aina ollut liian vähän henkilökuntaa, jatkuva kiire, huono työilmapiiri. Ihmettelen että miten hoitoalalla voikin olla niin surkeat työyhteisöt. Vaikka olisi miten motivoitunut, työyhteisön katkeruus ja huono ilmapiiri lopettaa motivaation nopeasti.
Mikrotukihenkilönä erässä valtion virastossa oli kiva olla aikoinaan. Mulle oli kaikki hankalanikin yleisesti pidetyt ihmiset kivoja. Yksi työkaveri sanoi, että sulle ei haluta suuttua, koska sinun apuasi tarvitaan. Joku toinen taas sanoi, että se on omasta luonteestani kiinni. Työni oli aika helppoa, sillä siihen kuuluin lähinnä ohjelmien asentamista, perusohjelmien neuvontaa ja tulostinongelmien selvittelyä sekä tietokoneajoja, joita siihen aikaan vielä tehtiin. Luppoaikoina tein toimistotöitä. Ko. paikassa ei enää tarvita mikrotukihenkilöä noihin hommiin, itse siirryin eteenpäin. Myös palkka oli hyvä, joten en allekirjoita, että julkisen sektorin palkat olisivat matalia. Ei ainakaan silloin ollut.
Hoitajana itsenäisessä työssä, jossa ei tarvitse nähdä työkavereita kuin kahvitauoilla, jos silloinkaan.
Pidän työstäni rehellisesti :) hoidan vanhuksia.
Toimistosihteerinä. Hommat oli mukavan vaihtelevia, sopivassa määrin vastuuta, ei liikaa. Välillä kova kiire, mutta se ei minua haitannut sillä pidän pienestä paineesta :)
Nuorena miehenä olin eräässä firmassa autokuski tai jotain,kuskailin vaan kaikennäköisiä kamoja avopakettiautolla,joskus kuskasin asiakkaitakin pomon autolla ympäri suomea,virossakin käytiin useita kertoja ja ryssissäkin parit kerrat,monet ilta/viikonloppu reissut pomo ihan ympäri päissään,mutta käyttäytyi asiallisesti aina.
joka reissussa oli majoitukset,ruuat ym. Valmiiksi hoidettu,maksettu.
oltiin erään ison firman pieni sivukonttori,mutta siellä tehtiin niin kovaa tulosta ettei sitä laitettu kiinni ennen kuin pomo lähti eläkeputkeen,sillä oli niin kovat suhteet ja isot verkostot,tilalle tullut tyyppi pilasi parissa vuodessa koko homman ja sain siinä sivussa kenkää.
Olin lentoyhtiössä töissä, vahdin että trollit menee oikeisiin koneisiin ja annoin pakkaajille hommia. Erityisen tarkasti piti tsekata erikoisruokavaliot. Ja niitä oli kymmeniä. Esim. Hindu ateriat, juutalaisten ateria jne. Perusvege oli ihan normaali, eli helppo tsekata. Lopuksi sinetöin trollit ja lähetin eteenpäin.
Tykkäsin työstä tosi paljon, lähdin kuitenkin itse. Työmatka hankala ja en jaksanut enää vuorotyötä. Tuolla olin 4v. Sitä ennen ravintoloissa baarimestarina n. 20v.
Pari ravintolaa oli ikäviä kokemuksia, lähinnä pomon/omistajan hulluuden takia. En niissä kauaa viihtynytkään.
Edelleen ravintola-alalla mut päivätyö ja viikonloput vapaat:)
Lehdenjakajana kesällä kauniissa maalaiskunnassa tunsin olevani melkeinpä etuoikeutettu. Joka työvuoro näin auringonnousun valkoisen usvan keskeltä, metsäneläimiä ja lintuja, nukkuvia hevosia keskellä hiljaisuutta. Ei ihmisiä missään.
Oluttehtaalla tehdyt kuumat kesätyöjaksot 32 vuotta sitten: holtittoman paljon ylitöitä, isojen koneiden käyttämistä, hurttia huumoria, juhannusbonuksena sai korillisen A-olutta ja joukkoon kuulumisen vahva tunne. Lieveilmiöksi jäi se, että olut maistuu edelleen! Aah ne auringonnousut yövuoron kaffetauolla ulkosalla :)...
Vierailija kirjoitti:
Laitoshuoltaja paikassa, jossa ei kovin siivottomia potilaita. Sain liikuntaa koko päivän ja tein itsenäistä työtä. Kukaan ei juuri hengittänyt niskaan, kunhan sain päivän tehtävät ajoissa tehtyä. Välillä saatoin ihailla maisemia yleisellä parvekkeella kukkia kastellessa, kun oli hiljaisempaa.
Harmi, että palkka ei ole kummoinen siivousalalla. Ja pidemmän päälle alkaisi varmasti kyllästyttää sellainen aivot narikkaan-työ.
Hauskaa, minä lähdin noista hommista opiskelemaan, ja olen vakavasti miettinyt paluuta - tutkintoni (FM) johtaa ainakin aikuisten alanvaihtajien kohdalla työttömyyteen tai ilmaisharjoitteluihin, ja työnhaun suhteen harvat onnekkaat saavat pätkäduunin pienemmällä palkalla kuin mitä laitoshuoltaja tienaa sairaalassa. Bonuksena 50- tuntinen työviikko ja määrittelemätön stressi.
Ei siis kovin ruusuinen tulevaisuudenkuva. Onneksi pidin työpaikkani, varmuuden vuoksi. Nautin näistä opiskeluvuosista täysillä, mutta jos se ei johda mihinkään, ei paluu tunnu mitenkään erityisen pahalta: 38,15 tuntia viikossa, mukavalla osastolla, pitkillä lomilla. Työt jäävät taakse leimauslaitteen vingahtaessa. Palkkani leipäduunissa on 2000+/kk ilman vuorolisiä (en tee vuoroja) eli ei lainkaan hassummin "aivot narikkaan" -duunista. 😈
Terkkuja tutuille.
Yksityisyrittäjänä. Rahaa tuli hyvin normaalityöajan puitteissa.
Laitoshuoltaja paikassa, jossa ei kovin siivottomia potilaita. Sain liikuntaa koko päivän ja tein itsenäistä työtä. Kukaan ei juuri hengittänyt niskaan, kunhan sain päivän tehtävät ajoissa tehtyä. Välillä saatoin ihailla maisemia yleisellä parvekkeella kukkia kastellessa, kun oli hiljaisempaa.
Harmi, että palkka ei ole kummoinen siivousalalla. Ja pidemmän päälle alkaisi varmasti kyllästyttää sellainen aivot narikkaan-työ.