Kommentit (5)

Repa

Mä olen varmaankin ollut onnekas, kun ei ole kukaan arvostellut päin naamaa. Välillä mietin, että missä tätä arvostelua tapahtuu, siis jos muualla kuin netissä? Netissähän nyt lauotaan mitä sattuu, ja usein väsyneessä mielentilassa ikään kuin riitaakin haastaen. Mutta missä muualla?

Tai ehkä en vain huomaa? Olen saattanut sanoa puoliksi ihmettelevään kysymykseen töihin paluun nopeudesta, että "juu, palattu on, ja se on ihanaa". Ehkä se on sitten torpannut arvostelun/ihmettelyn/keskustelun? Ruoka-asioista olen viis veisannut eikä mahaa ole kukaan taputellut. Mahdankohan siis olla vain onnekas, vai kuuro ja sokeakin?

Totta kai tunnistan, että anopilta ja omalta mutsilta on tullut "neuvoja". Mutta en yleensäkään kuuntele heitä, ja he tietävät sen. Tai en noudata. Olemme jo vuosia olleet omilla linjoillamme moraalisten kysymysten ja elämäntapavalintojen kanssa. Voi siis olla, että he eivät halua heittäytyä kanssakin juupaseipästelyyn, tai sitten en itse halua, vaikka tilaisuuksia silloin tällöin esiintyykin.

Vierailija

Näkökulma tämäkin

Mielestäni sen jälkeen, kun on selvittänyt itselleen, mitä lapsi tarvitsee, siis perustarpeet, voi rauhassa keskittyä elämänsä olennaisuuksiin. Jos esim. pitää tärkeänä sitä, että tietää, mitä lapselle tapahtuu vaikkapa ensimmäisenä kolmena vuotena, järjestää elämänsä tai työnsä sen mukaan: joko hoitaa itse tai järjestää erittäin luotettavan hoidon. Äitiys ja isyys on vaativaa, sitä olisi, jos mahdollista hyvä harjoitella muodossa tai toisessa etukäteen kouluissa, kursseilla, itseopiskelulla, harjoittelulla, millä tavalla tahansa. Muutos työelämään, varsinkin opiskelusta ja työelämässä toimimisesta "pitävillä" eli niillä, jotka ovat valinneet uransa, ovat työelämäsuuntautuneita ja rakastavat työtään, on hurjan iso, mutta siitä selviää, tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Tärkeintä on aina, että valinnat ovat omia, raskaudesta lähtien ja lapsen hyväksi tarkoitettuja, eikä pidä syyttää muita, lapsiaankaan omista valinnoistaan, sanavalinnat ovat tärkeitä.

Vierailija

"Naisista kasvaa äitiyden myötä huikeita moniosaajia. Palkkaisinkin pelkästään äitejä, jos se olisi mahdollista. Äidit ovat tunnollisia, he kykenevät tekemään useita asioita samaan aikaan ja ovat loistavia ennakoijia. Mieti nyt vaikkapa mammakahvilareissua, jota varten pitää ottaa huomioon kaikki mahdollinen, pakata Tuttelit ja vaihtokerrastot. Syöttöjen, päiväunien ja bussien optimaalisesta aikatauluttamisesta puhumattakaan.”

Backlund on koomikko, ja tämä on vitsi, mutta valitettavasti jotkut äidit todella uskovat tällaiseen. Omalla työpaikallani pienten lasten äidit ovat ylivoimaisesti huonoimpia työntekijöitä ja eniten poissa. Jos vanhemmuus antaa supervoimia, niistä ei ole kyllä töissä näkynyt merkkiäkään.

Vierailija

Minunkaan vatsaani ei juuri taputeltu, vain kaksi kertaa raskausaikana ja toinen taputtelijoista oli oma äitini. Hyvä niin, en olisi sellaisesta tykännytkään. Ja luulen että jos enemmän olisi erehdytty lääppimään, olisin osannut kertoa kehon kielellä että nyt se hajurako :)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat