Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Liikaa ulkonäköpaineita

Vierailija
14.03.2016 |

Ajattelen koko ajan olevani liian ruma. Ahdistaa kun katson peiliin, enkä tajua miten voin kelvata miehelleni tällaisena. Jos näen kadulla kauniin naisen niin mietin vain miten voisin näyttää yhtä hyvältä. Saatan käyttää monta tuntia päivässä siihen kun ahdistuneena koitan korjata meikkiä, hiuksia ja etsiä paremmin istuvia vaatteita. Illalla saatan ahdistuneena etsiä netissä monta tuntia uusia vaatteita ja meikkejä jotka tekisivät minusta "paremman". Vaikka kai nyt oikeasti tiedän että ei ne mitään muuta.. Joskus katselen vanhoja kuvia itsestäni ja mietin miksi näytän niin rumalta ja miten näyttäisin paremmalta. Kuulostaa itsekeskeiseltä ja kai onkin. On minulla elämässä oikeitakin asioita joita voisi murehtia mutta kaikki tuntuu purkautuvan tällä tavalla. Onko muilla ollut tällaista ja miten tästä pääsee eroon?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö kenelläkään muulla oikeasti ole tällaista ollut? Olen huomannut sen että tämä käytös tosiaan voimistuu silloin kun minulla on stressiä. Nyt on ollut jo pidemmän aikaa ja tämä alkaa olla todella uuvuttavaa kun vaan vihaa itseään

Vierailija
2/6 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

On, kyse on neuroosista. Kannattaa puhua terapeutille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on juuri tuollaista!

En todellakaan mene minnekään laittamatta itseäni. Laitettuna kotona tunnen olevani kaunis, mutta kun näen kaupungilla jonkun kauniimman, masennun. Mietin, miksi itse en voisi olla sellainen ja miten voisin olla. Niin, oikeastaan kaikkia samoja juttuja kuin ap:lla, mutta mulla ei ole miestä. En oikein voi miestä ottaakaan, koska en halua olla miesten kanssa rumana vaan vasta sitten, kun kroppani olisi parhaassa mahdollisessa kunnossa ja tyylini valmis.

Onko tällainen käytös oikeasti neuroottista ja huolestuttavaa?

Käyn terapiassa jo muista syistä, puhuin tästäkin joskus, mutta ei terapeutilla ollut siihen paljon sanottavaa.  Onkohan mulla vähän huono terapeutti? Ehkä tämäkin aihe pitäisi ottaa esiin uudestaan.

Vierailija
4/6 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

On kyllä tosi vaikea seurustella kun on tällainen. Jos ollaan yhdessä ja näen jonkun kauniin naisen ajattelen vain miten mieheni haluaisi varmasti sellaisen. Tuntuu etten ansaitse miestäni, enkä ole tarpeeksi naisellinen ja seksikäs.. "kiva" kuulla etten ole yksin näiden ajatusten kanssa :)

Vierailija
5/6 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla samaa. Parisuhteita olen kokenut enkä niihin kykene, koska voin joskus olla jopa jollain tavalla yksin omassa seurassani siihen miltä näytän, mutta miehen seurassa vallitsee ainainen epävarmuus ja alemmuudentunne jos ollaan jossain, jossa näkee minua kauniimpia naisia (joita on vaikka millä mitalla). En pysty keskittymään kuin siihen, että mies varmasti miettii miten muut naiset ovat niin kauniita ja minä en ole mitään.

Vierailija
6/6 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jokseenkin jo päässyt eroon tuosta. Muistan, että shoppailureissut oli inhottavampia. Siksi ostin netistä.. Kauppakeskuksissa kun näki naisia, oli he todella laitettuja, siis ihan vain shoppaillessaan. Siinä tuli aina ahditus, että kaikki on edustavampia, kauniimpia ym.