Opettajien omat lapset huonokäytöksisiä
Siis ihmettelen miksi näin? Synttäreillä opettajan 7-vuotias tyttö kiljui ja hyppi sohvalla ja opettajaäiti ei tehnyt mitään. Toisen open lapset mölisevät kuin apinat kun aikuiset yrittävät keskustella - itse sanon omille, että odota hetki. Kolmannen open poika aukoo päätään...on 13-vuotias, mutta aina ollut rasittava ja äitiopettaja hyysää tätä huonosti käyttäytyvää poikaansa.
Ei ihme, että kouluissa on ongelmia kun nämäkin naisopet eivät osaa edes kasvattaa omiaan!
Kommentit (18)
Suutarin lapsilla ei ole kenkiä...
Olen samaa mieltä ja eri mieltä. 15 vuotta opettajana ja kyllä on niitä hankalia opettajan lapsia tullut liuta vastaan. Mutta kas vaan, vähintään yhtä paljon on tullut niitä erittäin hyväkäytöksisiä kympin oppilaitakin. Ja muutamia ihan keskinkertaisia.
Open lapsista yksi loistava hyvä puoli: vanhempi tulee palavereihin, välittää ja yrittää parhaansa. Meillä kaikilla on sokea piste lastemme suhteen ja erityisesti nuorena opettajana ärsytti suunnattomasti, kun leijonaemot puolustivat lastaan, joka osasi olla niin hemmetin ärsyttävä. Nykyään kun on vanhempia, joita ei vain kiinnosta ja lapset ovat täysin heitteillä, osaan vähän arvostaa näitä liikaakin välittäviä, jotka eivät aina näe lastaan samoin kuin minä.
Opettajien lapset ovat usein kovaäänisiä jankuttajia, niitä, joiden on saatava sanottua kaiken mitä haluavat. Mutta en ole tavannut vielä yhtäkään opettajan lasta, joka olisi ollut ns. rikollinen, tappelija tai muutenkaan niitä huonon käytöksen ääripäätä.
Itse olen opettajan lapsi ja lapseni on opettajan lapsi! Molemmat hyväkäytöksisiä! No, itse teini-iässä vähän suulas joskus, mutta en ikinä riehunut tai ollut huonotapainen muita kohtaan. Lapseni myös sosiaalinen ja vilkas mutta käytös ollut aina arvioitu erittäin hyväksi koulussa ja opettajansa siitä kehunutkin. Hyviä tapoja ja ystävällisyyttä olen hänelle aina korostanutkin tärkeimpinä asioina koulussa.
Jaa, en ole mitenkään suurissa määrin huomannut samaa. Ihan kaikista sosisoekonomisista luokista (ja siten ammattiryhmistä) tulee huonoköytöksisiä lapsia, mutta huono käytös on usein erilaista. Korkeakoulutettujen ja hyvin toimeentulevien lapsissa on sellaista "uhoamista", kapinointia, epäkunnioittavaa käytöstä, auktoriteetin kyseenalaistamista jne. Matalasti koulutettujen ja vähävaraisempien vanhempien lapsissa taas on enemmän keskittymisvaikeuksia, ihan puhdasta rikollisuutta, huonoa kielenkäyttöä, riehumista, agressiivisuutta jne. Ihan kaikilla lapsilla pelottavan yleistä on piittaamattomuus.
Ap vielä. Mutta mistä kumpuaa se, että pitää olla suulas yms. Käsittääkseni älämölö on kyllä jotenkin wt.
Sitten on kyllä erikseen ne neropatit, joiden sutkautukset antavat uutta perspektiiviä asiaan ja sitten tosiaan ne, joille ei olla kotona viitsitty opettaa käytöstapoja yms.
Siis ei ne opettajien lapset ole wt vaan tulee mieleen ylihemmotellut kakarat, joiden mölinää pidetään nerouden merkkinä...
Eivät opettajat, tarhantädit ja muut ammattikasvattajat yleensä enää jaksa kotona skarpata, kun ovat koko päivän töissä paimentaneet lapsilaumaa.
Itse tuntemieni opettajien lapset ovat kyllä hyväkäytöksisiä. Yksi lapsen kavereista on itse "opettajaluonne" ja määräilee muita, mutta tälläkin tytöllä muuten käytös moitteetonta. Itse olen myös opettajan lapsi ja meitä aina kehuttiin käytöksestä. Itse olen töissä tekemisissä lasten ja heidän vanhempiensa kanssa ja opettajat vanhempina ovat varsin äänekkäitä ja vaativia leijonaemoja, jatkavat siis opettajan roolia vapaa-ajallakin. Omien lasten myötä minun on kuitenkin helppo ymmärtää heitä.
Tuttu opettaja kertoi, että opettajalehden kyselyn mukaan hankalimman vanhemmat opettajien näkökulmasta ovat opettaja-lääkäri pariskunta.
Sitten näistä lapsista kasvaa aikuisia jotka hermostuvat ja alkavat puolustaa kaikkia opettajia kun aikuisena jossain ryhmässä tulee vähänkin kritiikkiä opettajia kohtaan..
En ole. Enkä ole koskaan ollut. Hiljainen ja arka olen ollut aina.
T: Opettajan lapsi
Opettajien lapset ovat lapsia siinä missä muutkin lapset. Ja opettajat vanhempina samanlaisia kuin muutkin vanhemmat. Opettajien lapsena inhosin sitä, että mun oletettiin käyttäytyvän ja olevan paremmin vain vanhempieni ammatin vuoksi. Tietysti peruskäytöstavat ovat aina olleet hallussa, mutta jos ikinä tein mitään "väärin" niin heti tuli kommenttia, että "ajattele, tuokin opettajan lapsi..."
Harva jaksaa kotona enää tehdä töitä. Periaatteet ja teoria voi olla tiedossa, mutta kotona opettajakin on tavallinen vanhempi kaikkine heikkouksineen. Töissä on helpompi pitää rooli ja auktoriteetti kasassa, kun oppilaisiin ei ole samanlaista tunnesidettä, mitä omiin lapsiin.
Opettajien, pappien, lastentarhanopettajien ja poliisin kakarat on kaikkein kauheimpia pieniä rikollisten alkuja.
Olen opettajan lapsi ja meillä kyllä isä kotonakin paasasi käytöstavoista, kierrätyksestä, säästeliäisyydestä, kieliopista... aika hyväkäytöksinen minusta tuli, mutta ei niinkään rakastettu, itsetunto on huono.
Opettajan lapsetkin ovat vaan - lapsia :(
Työni on todella vaativaa ja pyörii mielessä iltaisin. Kun opiskelin ja arki oli vielä tiukempaa, omat lapseni olivat pk:ssa ja menivät siinä sivussa. Myönnän miettiväni huomattavasti enemmän vaikka oman ryhmäni pääsiäistunnelmaa ja -toimintaa kuin saman järjestämistä kotona. Eli kyllä, asiakkaat ajavat tietyssä mielessä edelle. Töissä otan kasvatusvastuuni vakavasti, mutta kotioloissa stressaan niin vähän kuin mahdollista. T. Lto
Aika jännä, mietin kaikkia opettajien lapsia mitä tunnen/tiedän ja kaikki aika rauhallisia ja normaaleita tapauksia :D Että ehkäpä aikas vaihtelevaa :D
ap:n otos tuntemistaan opettajien lapsista on mikä? kaksi vai viisikymmentä? samassa sarjassa kuin lääkärien tupakanpolton tai huumeiden käytön märehtiminen tai poliisin pojan kriminalisuus. Turhanpäiväistä ja tyhmää. Jokainen vastaa itsestään ja veikkaan, että opettajien lapsilla yleensä on ainakin tiedossa hyvän käyttäytymisen pelisäännöt toisin kuin monilla räkäsuilla ympärillään. Tuntemillani opettajien lapsilla on muuten yhteistä oikein hyvä ja miuelyttävä käytös eli tällä otoksella ap:n väite on potaskaa, eikö niin? t. ope
Eikä ne aikuisena ole sen parempikäytöksisiä! Olen naimisissa opettajapariskunnan lapsen kanssa, ja miehelle on vaikeaa ihan alkeelliset "huomenta-hyvää yötä-kiitos-ole hyvä-hei, hei" -huomiot arjessa.
Huono käytös juontaa juurensa varmaankin siitä, että lapset on sysätty pienenä muiden kasvatettavaksi eikä heille ole tarpeeksi aikaa. Isossa lapsiryhmässä olo ei korvaa vanhemman huomiota.
Tämä on kyllä niin totta! Voi heidän täydelliset kullanmurunsa, vika on aina toisaalla.