Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tunnetko eroperheitä joissa ei mitään sopimusta lapsesta?

Vierailija
14.03.2016 |

Lapsi saa olla isällä tai äidillä kun haluaa. Mitään tapaamisia lapsenvalvojan tai muun viranomaisen kanssa ei ole pidetty. Kumpikaan ei maksa elateita. Lapsen ikä alle 12v. Tunnetko eroperheitä jossa lapsi ei ole vallan väline?

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli olevinaan sopimus mutta sitä ei koskaan noudatettu.

Isä piti ensimmäisenä vuonna lapsia lomalla 1 vko kun sovittu oli 2 vkoa. Tuon jälkeen 0 vkoa. Jokatoinen pe-su oli la-su ja sekin vain jos minä vein ja hain lapset. Kertaakaan ei itse ajanut lasten takia.

Eli käytännössä ei mitään sopimusta

Vierailija
2/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän perheen, jossa ala- ja yläasteikäiset lapset. Viikko-viikko sovittu vain keskenään, käytännössä lapset enemmän äidillään, joka saa lapsilisät, muuten maksut pitäisi mennä puoliksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnen. Kyseinen lähivanhempi kirjoittaa juuri nyt tätä viestiä :)

Vierailija
4/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itseni. Mies ei suostunut koskaan tapaamaan lapsia, kosti minulle jotenkin omituisesti tällä tavalla. En alkanut tapella asiasta, koska lapset olisivat vain kärsineet vastentahtoisesta ja katkerasta isästä.

Neljän vuoden jälkeen kyllästyin koko touhuun ja pyysin huoltajuutta vain itselleni. Hän sen antoi. Elareita ei maksanut koskaan.

Lopulta tapasin nykyisen aviomieheni, hän sai lapset virallisesti oheishuollettavaksi ja on kasvattanut heidät kanssani kuin ominaan. Nyt ovat jo aikuisia.

Vierailija
5/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sopimusta tiedustellaan erohakemuksessa, mutta en tiedä tarkistaako kukaan asiaa.. Tokihan sopimuksia aina tehdään , mutta niiden noudattaminen onkin sitten ihan toinen juttu.

Vierailija
6/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ei ole mitään sopimusta, edes muodollista. 

Lapset saavat olla, miten haluavat. Asumme lähekkäin eli ympäristö pysyy täysin samana. Ovat aika tasaisesti kummallakin, en pidä kirjaa. Joskus toinen on minun luonani ja toinen isän. Näin saavat olla "ainoina" lapsina aika ajoin. 

Lapsilisät tulevat minulle. Näin ollen teen hankintoja enemmän. Ei ole tullut riitoja. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän  yhden tapauksen. Lapsi sai päättää, missä asuu ja kuinka kauan. Käytännössä muutti, jos toinen vanhemmista laittoi liikaa rajoja esim. rajoitti pelaamista. Tarinalla ei ole onnellinen loppu.

Vierailija
8/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä. periaatteessa vaihtoviikot, mutta käytännössä miten teinit haluaa. Asutaan lähekkäin, kulkevat lähes päivittäin molemmissa kodeissaan ja se vanhempi kuskaa kuka kerkeää. Rahaa ei liikutella paitsi suurimpiin ostoksiin molemmat osallistuu. Yleensä kinataan enemmän siitä kumpi saa maksaa. Lapset oli liitossa ainut mikä yhdisti, nyt halutaan huolehtia heistä tietenkin yhtä hyvin kuin liiton aikaankin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sopimusta tiedustellaan erohakemuksessa, mutta en tiedä tarkistaako kukaan asiaa.. Tokihan sopimuksia aina tehdään , mutta niiden noudattaminen onkin sitten ihan toinen juttu.

Meillä lapsi syntyi avoliitossa, joten silloin käytiin lastenvalvojalla vahvistamassa isyys ja yhteishuoltajuus. Pari vuotta myöhemmin erottiin avoliitosta eikä ollut tarvetta muuttaa huoltajuutta, joten ei ollut tarvetta ilmoittaa erosta yhtään minnekään. Mitään ei sovittu tapaamisista vaan lapsi oli isällään silloin, kun se exän töiden suhteen oli mahdollista. Lisäksi exä tuli usein meille lastaan tapaamaan ja olikin usein koululaisen kanssa täällä iltapäivät, kun minä olin vielä töissä. Rahasta ei koskaan tarvinnut riidellä, minä maksoin lähinnä lapsen päivittäisen elämisen, exä hankki vaatteet, harrastusvälineet, isompana sitten viihde-elektroniikan, tietokoneet jne. Hyvin toimi, mutta edellyttää tietenkin, että molemmat ajattelevat aina lapsen parasta. Nyt lapsi on jo aikuinen.

Vierailija
10/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entisellä naapurilla ei ollut mitään sopimusta, ei maksuista, ei elareista, asuivat lähekkäin siihen saakka kun lapset tulivat täysi-ikäisiksi. Omat lapseni siirtyivät vuoroviikko asumisesta minun luokseni asumaan kun sitä itse halusivat. Ei tehtys sopimusta. Isä maksaa elarit suoraan lasten tileille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tiedän  yhden tapauksen. Lapsi sai päättää, missä asuu ja kuinka kauan. Käytännössä muutti, jos toinen vanhemmista laittoi liikaa rajoja esim. rajoitti pelaamista. Tarinalla ei ole onnellinen loppu.

Vaikka lapsi (yleensä teini tuossa vaiheessa) saakin vaikuttaa asuinpaikkaansa ei se automaattisesti tarkoita eri sääntöjä eri kodeissa. Ainakin meillä teinit ovat saaneet vaihtoviikkosysteemiin itse vaikuttaa, mutta säännöt on plus miinus samat molemmissa paikoissa.

Vierailija
12/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

9lle Kiva kuulla! Meillä lapsi 8v ja todellakin meille etusijalla ja suurinpiirtein samanlaisia kasvattajia ollaan vaikka asutaan eri osoitteissa. Ollaan myös toisillemme tukena lapsen isän kanssa vaikka joskus eri mieltä ollaankin. Toivon että muksu saa kasvaa rauhassa. Kyllä meilläkin havaittavissa tuota että kummassa komennetaan enemmän niin sielä ei tykkää olla, mutta onneksi ollaan molemmat komentamassa yhtälailla niin lapsella samanlaiset säännöt molemmissa paikoissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on sellainen sopimus, jossa lukee, että vanhemmat sopivat lapsen luonapidosta tilanteen mukaan ja että kumpikaan ei maksa elatusapua. Asumme siis lähekkäin, ja molemmilla on paljon lyhyellä varoitusajalla ilmoitettavia työmatkoja, joten helpoimmaksi on osoittautunut sopia aina sunnuntaisin lapsen seuraavan viikon asumisista. Yleensä pyrimme järjestämään niin, että lapsi olisi aina 3-4 päivää putkeen toisen vanhemman luona. Rahojen suhteen päädyimme ns. nollasopimukseen, koska minulla on huomattavasti lapsen isää suuremmat tulot, ja elatusavun vaatiminen häneltä olisi yhtä tyhjän kanssa. Vastaavasti hänkään ei vaadi minulta mitään, sillä olen aina maksanut pääosan lapsen kuluista (vaatteet, harrastukset) eikä tarvetta erillisille tilisiirroille täten ole.

Vierailija
14/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No meillä lapsella ikää jo 15v mutta erosimme avoliitosta kun hän oli 3v. On isällään kuinka haluaa ja jos minulla on menoja, samoin toisin päin. Asummekin suht lähekkäin eli koulunkäynti on mahdollista molemmista paikoista. Mistään ei ole koskaan ollut riitaa eli tämä erolapsi on siltä osin onnellinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No meillä ei ex-mieheni kanssa ole mitään virallista sopimusta. Keskenämme olemme sopineet, että lapset on vuoroviikoin. Minä saan lapsilisät, mutta elatusmaksuja ei makseta. Miehellä paremmat tulot kuin mulla, mutta hän maksaa lasten vakuutusmaksut ja harrastusmenoja pääasiassa. Sitten, kun niitä on enemmän niin vähän jaetaan. Minä hankin lasten vaatteet. 

Vierailija
16/16 |
14.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän, meillä, vaikka ero oli vaikea, niin lapsen etu on aina mennyt kaiken edelle ja nyt lapset 16v ja 18v. ja kulut jaetaan tulojen mukaan, eikä lasten elintaso ole kärsinyt erosta. Molemmat ajattelevat vain lasten parasta ja asutaan samalla asuinalueella.

Tosin, paljon halvemmalla päästäisiin, jos maksettaisiin lain mukaiset elarit ja laittaisimme lapsemme sijaiskärsijäksi ja alentaisimme heidän elintasoaan, niin alhaiset elarit ovat, mutta kumpikaan ei sitä halua. Myös kaikista lasta koskevissä asioissa on yhteisymmärrys, vaikka erosta on jo toista kymmentä vuotta, myös sukujen yhteys on säilynyt lapsella.

Ja tiedän useamman vastaavan tapauksen ystäväpiirissä ja suvussani.