Päätin lopettaa ruokavaliostani ja herkuttelustani stressaamisen
Oikeastaan koko aikuisikäni olen jatkuvasti surrut sitä, miten huonosti syön, miten epäterveellisiä mielihaluja minulla on ja niin edelleen. Olen käyttänyt liikaa aikaa tuntiessani itseinhoa syömisteni johdosta ja syyllistymällä ties mistä maallikkoravitsemustieteilijöiden asiantuntijalausunnoista ja naistenlehtien jutuista. Nyt kuitenkin päätin, että se on ohi! Niin kauan kuin olen normaalipainoinen JA tunnen oloni terveeksi JA näytän terveeltä, syön sitä mitä mieli tekee. Ruokavalioni ei ole koskaan ollut pelkkää sipsiä ja karkkia, joten yhä edelleen syön suurta rakkauttani paprikaa suunnilleen joka ainoalla aterialla, yhä edelleen lisään perunamuusiin pinaattia ja teen iltapalaksi makeuttamattomia smoothieita marjoista ja hedelmistä. Työpaikan ruokalassa syön tunnollisesti porkkanaraasteet ja kaalipuolukkasalaatit enkä valitse niitä paneroituja ruokia kuin harvoin. Dippailen mieluummin kurkkutikkuja kuin sipsejä enkä juo koskaan limuja janojuomana. Jos näiden asioiden vastapainoksi syön lähes joka päivä suklaapatukan, syön irtokarkkeja joka ainoa lauantai enkä koskaan kieltäydy juustoista, niin en jaksa siitä kantaa huolta ja siten pilata päivääni. Syön kermajäätelöni hymy huulilla ja olen jatkossakin aina paikalla, jos jossain tarjotaan kakkua. Oli se sitten surullista tai ei, makeat herkut parantavat elämänlaatuani niin paljon, etten aio niistä luopua.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
oikea asenne!!
Todellakin. Perusterveisiin, normaalipainoisiin ihmisiin kohdistunutta ruokavalioniuhotusta en ole ymmärtänyt koskaan, jos ruokavalion perusta on kunnossa. Olen kuullut sellaisen 80/20 -säännön, jota noudatan omassa elämässänikin: kun 80 prosenttia suuhun menevästä on terveellistä, ei sillä 20 prosentilla ole niin paljoa väliä. Ihminen on sen verran monimutkainen kokonaisuus, että aivan varmasti on piste, jonka jälkeen ruuasta stressaaminen on epäterveellisempää kuin epäterveellisesti syöminen.
oikea asenne!!