Miesystävän itsemurha masennukseni taustalla, olen raskaana rv 18 ja en haluakaan lasta enää
Lapsen isä teki itsemurhan ennen kuin saimme raskaudestani edes tietää, silloin alkuun tää raskaus jotenkin "lohdutti" kun naiivisti ajattelin että isä elää tässä kantamassani lapsessa.. Alkuun ei abortti tullut edes mieleen, terapiat oon juossut ja shokkivaihe ohi, kai. Mitä enemmän aikaa kuluu, sen varmemmaksi tulen, etten halukaan tätä lasta. Oon vielä nuori, en halua yh:ksi, en halua roikkua menneessä, haluan aloittaa elämäni puhtaalta pöydältä, tavata uuden miehen ja saada ydinperheen hänen kanssaan.
En ole uskaltanut tai kehdannut puhua näistä ajatuksistani vielä kellekkään mutta siis onko abortti vielä mitenkään mahdollinen? Meniskö tää "sosiaalisten syiden" piikkiin vai pitääkö mun uhata suunilleen itsemurhalla jotta aborttiin vielä suostutaan? :(
Kommentit (72)
Voihan sen lapsen antaa adoptioon, jos tilanne menee niin surkeaksi ja abortti ei ole enää vaihtoehto. Tsemppiä nyt sinne.
puhu asiasta heti terveydenhoitajalle! ei väliä pidätkö lapsen vai teetkö abortin, tuollainen ajatus täytyy käsitellä ja sinun pitää saada siihen apua. Kaikki lopputulemat ovat huonoja jos jäät ajatuksinesi yksin.
Mä olen yleensä abortin kannalla äidin niin halutessa, mutta jotenkin sun tapauksessa abortti olisi liian lopullinen. Veikkaan että olet vielä sekaisin kuin seinäkello miehen takia, adoptioon anto olisi paras ratkaisu, jos lapsen syntyessä siltä vielä tuntuu.
Et saa noilla viikoilla sosiaalisin syin aborttia tuollaisesta syystä. Itsemurhalla uhkaaminenkaan ei auta, joudut vaan suljetulle. Siis sehän potkii jo, ja sinä ajattelet aborttia. Synnytät lapsen ja annat sen adoptioon, ja yrität unohtaa.
http://www.pampers.fi/raskaus/raskauskalenteri/artikkelisarja/18-raskau…
Oletko miettinyt miksi siinä keskeytyksessä on se 12 viikon raja? Se sikiö on jo melko pitkällä kehityksessä. Tunnet liikkeetkin ihan pian.
Mene juttelemaan abortista niin saat ainakin tietää, olisiko se kohdallasi vielä mahdollinen.. Luulen, että jos olisin tilanteessasi, adoptioon annettu oma lapsi vaivaisi myöhemmin huomattavasti enemmän kun abortoitu lapsi, jonka isä ei ole edes olemassa. Mutta ihmiset ovat erilaisia.
Ei se adoptiokaan tunnu hyvältä ajatukselta.. Mikään ei tunnu, haluisin vaan herätä tästä painajaisesta :( Mitä pitemmälle raskaus on edenny, sitä epävarmemmaksi oon tullu omasta pärjäämisestäni vauvan kanssa, lisäks miehen vanhemmat painostaa ja johdattelee mua, omii lapsen suunnilleen jo nyt, tuntuu ettei mulla oo mitään muuta elämää tai arvoa enää kuin jonain hautomona, siis alkuun ajattelin että tottakai pidän lapsen, avokkini kuolema oli mulle hirveä shokki ja järkytys, rakastin häntä tosi paljon, mutta nyt on alkanu tuntumaan etten ikinä pääse "irti" jos tää raskaus vielä jatkuu :( Oon ihan romuna. ap
Lapsen isovanhemmat saattaa haluta ottaa lapsen huomaansa nyt kun heidän poikansa elää vain enää tässä syntymättömässä lapsessa. Kannattaa harkita synnytystä ja tätä adoptio mahdollisuutta
En minäkään haluaisi, jos yhtään lohduttaa.
Voi tehdä myös avoimen adoption jolloin lapseen voi halutessaan pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt miksi siinä keskeytyksessä on se 12 viikon raja? Se sikiö on jo melko pitkällä kehityksessä. Tunnet liikkeetkin ihan pian.
Köh.
"Lain mukaan raskaus voidaan naisen pyynnöstä keskeyttää Ennen 12. raskausviikkoa, jos lapsen synnyttäminen ja hoito olisi kohtuuton rasitus, lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias, naisella on jo neljä lasta tai jos sikiön epäillään olevan vammainen. Myöhempään raskaudenkeskeytykseen tarvitaan aina Valviran myöntämä lupa, joka voidaan myöntää äidin nuoren iän, sikiöpoikkeavuuden tai muiden painavien syiden perusteella. Viimeinen takaraja on 20. raskausviikko, sikiöpoikkeavuuden kohdalla 24. raskausviikko."
Oisko täällä paikalla ketään terveydenhuollon ammattilaista, joka tietäis onko tässä tilanteessa abortti enää mitenkään mahdollinen? Hirveän korkea kynnys mennä sanomaan sellasta omalle terkalle (siis jos ei ole mahdollista, nolaan vaan itteni) joka on koko ajan tsempannu, muutenki tunnen itseni hirveäksi ihmiseksi. Mä vaan haluisin eroon tästä ja pian, ja yrittää edes jatkaa mun ihan omaa elämää tai sitä mitä siitä on jäljellä. Oon niin ahditunut etten voi syödä enkä nukkua. ap
Miksi voisi abortoida. kuka on päättänyt että 12 viikkoa on joku raja?
Nuo sun tuntees on ihan normaaleja tuossa vaiheessa. Olisi aika omituista jos olisit hirveän reipas ja iloinen ja luottavaisella mielellä. Silti, uskon että ne voimat ja ilo löytyy kun lapsi syntyy. Anna itsellesi aikaa. Et voi urakoida surua jotenkin kerralla, se tulee miten se tulee ja menee miten menee.
Täällä jaellaan taas väärää tietoa. Abortin saa viikon kyllä 12 jälkeen aina viikolle 20 asti, mutta siihen tarvitaan erityisen painava syy. En nyt muista tarvitaanko Valviralta lupa vai useamman lääkärin suostumus vai mitä, mutta ennen kuin viikko 20 tulee täyteen on abortti mahdollinen. Nyt äkkiä asia puheeksi neuvolassa, sieltä varmasti ohjataan jonnekin eteenpäin keskustelemaan ja varmistetaan että olet varma päätöksestäsi mitä ikinä päätätkään. Voimia. :(
Vierailija kirjoitti:
Lapsen isovanhemmat saattaa haluta ottaa lapsen huomaansa nyt kun heidän poikansa elää vain enää tässä syntymättömässä lapsessa. Kannattaa harkita synnytystä ja tätä adoptio mahdollisuutta
Isän vanhemmat on jo liian vanhoja, ei ne sitä vois adoptoida ainakaan, mitä netistä luin. ap
sosiaalisin syin saa abortin helposti rv 12 asti, ja erittäin painavista syistä Valviran päätöksellä rv 20 asti. Eli jos haluat abortin, niin sinulla on kiire. Adoptiovanhempiakin kyllä löytyy. Jos päädyt adoptioon, vauva lähtee synnytyssairaalasta 2 kk harkinta-ajaksi väliaikaiseen perheeseen. Jos olet vielä adption kannalla vauvan ollessa 2 kk, hänet annetaan adoptiovanhemmille.
Mee mielisairaalaan lapsen turvallisuuden vuoksi. Anna sitten adoptioon huostaan yms.
Etkö voisi antaa lasta adoptioon?
Sulla on viikkoja vielä aika vähän, eli miesystävän kuolemasta on väkisin tosi lyhyt aika. Et todellakaan ole vielä päässyt sokista tai muutenkaan saanut ajatuksia järjestykseen.
Jos teet abortin, mikä takaa ettet kadu sitä aivan kaameasti myöhemmin? Sun mieliala on nyt sekava. Adoptio antaisi vielä aikaa ajatella, etkä tekisi mitään peruuttamatonta.