Olenko ihan hölmö? Voisin ottaa koiran terapiakoiraksi.
Mies ja poika ovat kinuneet koiraa jo vuosia. Miehellä ollut useampi koira kun asui kotina. Itselläni ollut kissa. Olen aina ollut koiranhankkimista vastaan.
Nyt on ollut/on sen verran stressiä ja huolia että jotenkin kaipaisin lemmikkiä ja nimenomaan koiraa.
Olisi mukavaa kun pieni karvapallo tulis ovella vastaan kun tulet kotiin. Joutuisin myös menemään ulos illalla. Saisin myös ehkä iloisemman mielen.
Olenko ihan hölmö kun ajattelen näin?
Kommentit (13)
Pohjimmiltaan jokainen muukin ottaa sen samoista vaikuttimista vaikka pukisi hankinnan johonkin ylevämmältä vaikuttavaan kaapuun.
Hölmö olet vain siinä että olet paskamaisesti kieltänyt muilta perheenjäseniltä lemmikin
Kuka koiran hoitaisi? Ovatko mies ja poika sellaisia, että ottavat myös vastuuta koiran hoitamisesta vai jäisikö se sinun vastuullasi? Entä matkustatteko paljon? Minne koira laitettaisiin matkojen ajaksi?
Vierailija kirjoitti:
Koira aiheuttaa stressiä,ei poista sitä.
Mun elämä on 90% stressiä ja ainoa mikä ei aiheuta sitä on koira. Toki pitää välillä miettiä miten järjestelee ajankäytön sen kanssa, mutta mun mielestä se on sen miettimisen arvoinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira aiheuttaa stressiä,ei poista sitä.
Mun elämä on 90% stressiä ja ainoa mikä ei aiheuta sitä on koira. Toki pitää välillä miettiä miten järjestelee ajankäytön sen kanssa, mutta mun mielestä se on sen miettimisen arvoinen <3
No joo.Lapsiperheessä pentu.Pissaa,repii tavarat,hypppii lasten kimppuun,räykyttää,tuhoaa paikat kauppakäynnin aikana,oksentaa autoon yms yms.
Mun elämästä 100 % stressiä ja 90 prossaa siitä kiitos koiran!;)
Pitäähän koiran ottamiselle olla itsekäs motiivi, muuten sitä ei jaksa hoitaa kaikkia vuosia. Tuo stressi ja epätasapaino on semmonen juttu, että se tarttuu joihinkin koiriin omistajasta ja sitten käsissä on enemmän tai vähemmän ongelmakoira. Mutta ainakin koira piristää ja pakottaa ulos.
No tuohan on just hyvä syy ottaa koira :) Meillä siitä ainakin oli pelkkää iloa, stressiä se ei tuo. Vaikka onhan siitä toki vaivaa joskus, ei sitä voi kieltää. Mutta iloa ja hyvää mieltä paljon enemmän!
Ihan nyt sulle neuvo kissaihmiseltä kissaihmiselle!Älä ota koiraa!Sulla ei kestä hermot sen nöyristelyä ja pahantekoa.Jos tykkää kissoista ihan oikeasti, ei voi sietää koirien ajatusmaailmaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira aiheuttaa stressiä,ei poista sitä.
Mun elämä on 90% stressiä ja ainoa mikä ei aiheuta sitä on koira. Toki pitää välillä miettiä miten järjestelee ajankäytön sen kanssa, mutta mun mielestä se on sen miettimisen arvoinen <3
No joo.Lapsiperheessä pentu.Pissaa,repii tavarat,hypppii lasten kimppuun,räykyttää,tuhoaa paikat kauppakäynnin aikana,oksentaa autoon yms yms.
Mun elämästä 100 % stressiä ja 90 prossaa siitä kiitos koiran!;)
Jos noin negatiivisesti ajattelee, niin eikö ne lapset aiheuta stressiä? Ja mies? Ehkäyksinolo olisi paras?
Ilman muuta pentu touhuaa ja välillä saa etsiä mielenrauhaa muualta kun kävelee pissiläikkään tai löytää jonkun lempitavaran uudelleenmuotoiltuna. Mulla ollu kaksi koiraa pennusta, molempien kanssa on jotain sattunu ja välillä on kyllästyttänyt. Mutta huomattavasti enemmän ne ovat iloa ja energiaa tuoneet kuin sitä vieneet. Stressissäkin on pakko lähteä ulos pissilenkille, kummasti itsekin siinä piristyy kun katsoo toisen aitoa intoa. Mutta ne perusasiat kannattaa miettiä (pystyykö hoitamaan koiraa, joutuuko se olemaan liian kauan yksin kotona, kuka hoitaa kun ollaan reissussa). Lapsiperheessä monet näistä sujuu helposti, esim. kun rotu on lapsiystävällinen on lapsista ihana tulla kotiin kun on se iloinen hönnänheitutus vastassa.
Eikö se oikea motiivi ottaa koira ole nimenomaan se, että otetaan koira kaveriksi? Voi sitä terapiakoiraksikin nimittää.