Annatko vai myytkö lastenvaatteet? Perusteesi,
Kommentit (20)
Annan vapaaehtoisesti osan sukulaisille ja osan 4H kierrätykseen. Kirppispöytien vuokraaminen on kallista ja nettimyynti ei innosta en halua antaa yhteistietojani/tilinumeroani vieraille ihmisille.
Saatan parhaimpia yrittää myydä, jos ovat hyväkuntoisia, mutta suurimman osan annan eteenpäin tai laitan ilmaiskirpparille. Ei aina onnistu edes myyminen, kun on niin paljon tavallista marketista ostettua eikä kallista merkkivaatetta. Kukaan ei osta. Mielelläni kyllä myisin.
Myyn. Lapsi on 5v nuorempi serkkujaan ja kaveripiirin lapsista toiseksi nuorin. Se kaverin nuorempi lapsi on vuotta nuorempi ja kohta 15 cm pidempi kuin meidän muksu.
Olisin antanut jollekin tutulle, mutta kellään ei ollut tulossa lapsia. Yritin myydä, mutta havaitsin, että hyväkuntoinen halpa tavara ei liikkunut. Lahjoitin sitten hyväntekeväisyyteen. Ihan hyvä mieli jäi. Nykyään lahjoitan suoraan, enkä edes yritä myydä.
Antaisin pois. Näin olen vastaavasti saanut itse suvulle ja ystäville tarpeetonta tavaraa ilmaiseksi. En tykkää puljata rahan kanssa lähimpien kesken. Joskus olen ihan vieraillekin antanut ilmaiseksi minulle arvotonta tavaraa.
Aiemmin lasten ollessa pieniä myin. Nyt annan lasten serkuille. Ei koululaisten vaatteista paljoa makseta käytetyinä ja lapset on iloisia kun vaatteet menee serkuille. 😊 Lisäksi säästyy myymisen vaiva. Työssä käyn joten en katso pakolliseksi pyörittää vapaa-ajalla enää kirppistoimintaa, en oikein jaksaisikaan enää.
Vien Konttiin hyväkuntoiset. En jaksa sitä myymiseen liittyvää rumbaa.
Annan täyden palvelun lastentavarakirppikselle myytäväksi. Ei olisi aikaa eikä mielenkiintoa myydä itse. Ne, millä ei ole jälleenmyyntiarvoa, menevät hyväntekeväisyyteen.
Kavereilta/sukulaisila saadut palautan periaatteesta aina. Lapset ovat suvun nuorimmat, eikä kavereillakaan ole pienempiä samaa sukupuolta, joten kiertoon lähipiiriin en voi antaa.
Annan.
Köyhän nimenomaan kannattaa antaa. Saa itse sitten joltain sopivaa. Ei sellaiselle anneta, joka myy kaiken omaan taskuun. Mutta jos annat eteenpäin tarvitsevalle ilmaiseksi, sitä kunnioitetaan ja annetaan sinullekin (vaikka olisi eri taholta).
Meillä kiersi suvun kesken pitkään sujuvasti lasten vaatteet ym. Kunnes yksi akoista päätti, että antaa mielummin kaverilleen kuin sukulaisille ja ketju pikku hiljaa katkesi.
No ei saa hänkään enää meiltä päin.
Myyn hyväkuntoiset merkkivaatteet (pop, molo ym), koska ne ovat ostaessa kalliita ja niistä myydessä saa jonkin verran sitä rahaa takaisin. Halvat ja kuluneet annan hyväntekeväisyyteen, jotain vaatteita annan kälyn perheelle, jota ei ole meidän perheemme velvollisuus tai tehtävä vaatettaa tai varustaa. Vaikka olemmekin suurempituloisia.
Annan ne suomalaisille vähävaraisille. Se on se paras auttaa lähellä ja omaa kansaa.
Annan. En jaksa alkaa laputtaa niitä kirpputorille enkä muutenkaan hintaa arvioimaan. Hyvä kun menevät käyttöön. :)
"omalle" porukalle, eli sukulaisille annan osan vaatteista lainaan (sellaiset juhlavaatteet jotka haluan kuitenkin säilyttää itse), ja osan vaatteista annan käyttöön. Vieraille myyn, jos viittin myymisen vaivan aloittaa. Täällä ei ole kirpputoria kuin 20 km:n päässä, enkä käy siellä töissä niin kirpparipöydän laitto on enempi vaiva kuin tuottoa.
Paljon oon laittanut vaatekeräyksiin; täällä on pari tyyppiä jotka vievät vaatteet, ja muut tavarat jotka keräävät, suoraan lastenkoteihin Viroon.
Kirppis vaatii jonkun verran vaivannäköä. Joskus jaksan innostua, mutta jos ei ole aikaa ja jaksamista, niin annan pois.
Yleensä aina annan. Syyt: 1) olen saanut itse ison osan 2) en osaa arvioida, miten tavara tulisi lajitella ja hinnoitella 3) ei ole sellaista merkkitavaraa, joka menisi nettikirppiksellä kaupaksi, enkä jaksaisi kuvata kaikkea. Yhden kerran pistin kirppikselle joitain tavaroita, joita en ollut saanut sukulaisille ja tuttaville työnnetyksi, kun piti muuttoa varten saada nurkat tyhjiksi. Kysyin myös antajilta, halusivatko ottaa nämä jutut takaisin ja myydä itse. Eivät halunneet. Loput tungin johonkin hyväntekeväisyysrekkaan. Vaikea on saada ehjää ja hyväkuntoistakaan työnnettyä kellekään, ainakaan täälläpäin. Ei ole tässä lähellä kirppiksiä edes.
Merkkivaatteet ja hyväkuntoiset vaatteet myyn,ja ne meneekin ihan hyvin kaupaksi.Rikkinäiset ikitahraiset laitan roskiin tai käytän niitä askartelumateriaaleina.Tavisvaatteet vien UFFin keräyslaatikkoon tai sitten lähetyskirppiksen keräyspisteeseen.Antaisin myös ystäville ilmaiseksi,jos heillä olisi nuorempia lapsia.
Annan lasteni vaatteet siskolle, joka antaa ne edelleen miehensä serkulle, joka antaa ne edelleen omalle siskolleen, joka antaa ne edelleen serkulleen. Meiltä lähtenyt vaate tuskin koko ketjua kulkee, mutta periaatteessa systeemi menee noin. En halua siskolta rahaa ja toisaalta meillä ei niille vaatteille käyttöä ole, joten kiertoon vain.
Aika anteliasta porukkaa. Olen itse pettynyt, kun olen antanut muutamalle tutulle tosi paljon lasteni hyviä vaatteita, mutta kun tuli heidän mahdollisuutensa antaa minulle vaatetta, he myivät omansa ja antoivat silmänlumeeksi rikkinäisiä, tahraisia vaatteita. Aloin miettiä, mikä on käytäntö suurimmalla osalla, mutta näköjään kuitenkin antaminen.
Myyn. Olen köyhä.