Onko ihan normaalia, että ajattelen aina jonkun miehen olevan kiinnostunut minusta, jos hän vain juttelee minulle tai tulee viereeni/eteeni istumaan?
Ja jos ei ole normaalia, mikä minua vaivaa ja pitäisikö minun hakeutua jonkinlaiseen hoitoon (mihin)?
Kommentit (32)
Kaikki vaan yläpeukuttavat. Ette kehtaa vastata?
On normaalia, mutta ei totuuden mukaista. Mies ei ole välttämättä kiinnostunut sinusta vaikka harrastaisi seksiäkin kanssasi.
Jos toivot niin, on ihan normaalia ajatella niin.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia, mutta ei totuuden mukaista. Mies ei ole välttämättä kiinnostunut sinusta vaikka harrastaisi seksiäkin kanssasi.
Tai menisi naimisiin.
Mahdollinen selitys 1: Olet mahdollisesti epävakaa. Sijoitat omat toiveesi ja ehkä myös pelkosi liian herkästi toisiin ihmisiin ja tulkitset ihmisten käytöstä niiden pohjalta. Näet sivullistenkin toiminnan ikään kuin sen pohjalta, että he joko hyväksyvät sinut tai hylkäävät sinut. Tähän liittyy usein myös loukkaantumista tyhjästä, kun toisten ihmisten teot ja sanat jotka eivät itseäsi miellytä tuntuvat sinusta henkilökohtaisilta loukkauksilta.
Mahdollinen selitys 2: Sinulla voi olla huomiohakuisia persoonallisuuden piirteitä, jolloin huomion kaipuusi on niin voimakas, ettet oikein kestä sitä ettei jokainen näköpiirissä oleva jotenkin reagoi sinuun. Realiteetit paukkuvat kun et voi ymmärtää miksi sillä kassapojalla joka sinulle hymyili lähikaupassa niin ihanasti, onkin sormus nimettömässä. Ehkä hän olisi valmis eroamaan nyksästä jos ehdotat treffejä?
No ei ole normaalia, on normaalia jutella toisille ja istua penkeillä vaikka viereinen olisi varattu, mutta se EI TARKOITA MITÄÄN
Mä taas en tajua millään, jos joku mies on kiinnostunut musta. Siis jos ei sano suoraan, niin en vaan tajua. Eipä ihme että oon ollu sinkkuna aika pitkään....
Vierailija kirjoitti:
On normaalia, mutta ei totuuden mukaista. Mies ei ole välttämättä kiinnostunut sinusta vaikka harrastaisi seksiäkin kanssasi.
Mutta (omaan kokemukseeni perustuen) mies joka puhuu minulle tai hakeutuu seuraani, on lähes poikkeuksetta kiinnostunut harrastamaan seksiä kanssani. Näin myös voi olla varmaan ap:n kohdalla jos ulkonäkö on jotain ok:sta hyvännäköiseen.
Ha, tästä tulikin mieleen kun kerran nuorena matkustin bussilla Tampereelta Turkuun. Bussi oli täynnä ja mun vieressä istui valkovillapaitainen mies (en muista hänestä muuta). Olin koko matkan aivan sataprosenttisen rakastunut häneen ja upposin haaveisiini. Olin VARMA, että hän ajatteli samoin. Se oli elämäni nopein bussimatka.
Tästä huolimatta olen tietääkseni normaali, joten vastaan, että on normaalia!
On , sillä olet MT-POTILAS ja ne ovat hoitajia jotka sinua puhuttelevat + ne pienet vihreät miehet mitä eivät muut näe :D
Minä olen samanlainen. Ja minun on vaikea lopulta katsoa edes normaalisti silmiin miehiä, joiden kuvittelen olevan ihastunut minuun (joihin itse olen vähän ihastunut). Tosi vaikea myös jutustella normaalisti töissä miesten kanssa, kun rupean heti maalailemaan mielikuvia, että siinä on jotain enemmän. Näin on käynyt myös parin lesbonaisen kanssa. Joo, olen tosi ujo.
Minulla on samaa ja olen miettinyt johtuuko se siitä, että olen ollut aivan liian kauan yksin. Jos tietty mies hakeutuu aina töissä viereen/alkaa juttelemaan jatkuvasti, kuvittelen miehen olevan minusta kiinnostunut. Olen miettinyt olenko ainoa nainen, joka ajattelee näin.
Oletko parisuhteessa vai sinkku? Itse olen sinkku ja mielestäni niin epäviehättävä ettei kukaan mies voi kiinnostua minusta ja uskon olevani loppuelämäni yksin. Jos kukaan mies suostuu huomioimaan olemassaoloni mitenkään, esim pitämällä ovea auki tai katsomalla minuun kun astumme samaan hissiin tms, en kylläkään pidä varmana että hän olisi minusta kiinnostunut mutta mietin kyllä voisiko se sitä tarkoittaa. Johtuu olemattomasta itsetunnostani ja varmuudestani omasta rumuudestani. Siinä pitää mielestäni olla jotain erikoista miehen puolelta jos hän suhtautuu minuun kun oisin tavallinen ihminen siinä missä muutkin.
En pidä ajatteluani normaalina :)
Mitä tälle sitten voisi tehdä kuin korkeintaan vahvistaa itsetuntoa? On henkisesti raskasta kuvitella kaikkien aina seuraan hakeutuvien miesten olevan minusta kiinnostuneita.
No, mäkin olen tuollainen, joten ajattelisin sen olevan normaalia. Lisäksi nyt on hankalaa kun olen tylsistynyt perheenäiti niin mua myös itseäni kiinnostaa jokainen tällainen mies. Meillä pyörii juuri kotona remonttireiskoja ja klassisesti totta kai yksi heistä (heitä on siis kaksi) on sellainen semisöpö ja siis tosi kiinnostava näin mun silmin :D (Olen aiemmin aina ihmetellyt niitä juttuja kotirouvista ja putkimiehistä, en ihmettele enää) ja siis apuuva kun se haluaa jutella mulle aina kun nähdään sellaista pientä mukavaa ja hymyilee koko ajan! Hemmetin häiritsevää :D Olin jo rakastua siihen vaikka tiesin sen olevan TÄYSIN TURHAA, kunnes onneksi hoksasin, että mua vaan puhuttelee se, että siinä on mies, joka kohtelee mua kunnioittavasti! Se siellä puhutteli. Kun hoksasin tämän rentouduin miehen seurassa ja tajusin, että mun ei tartte rakastua siihen, se vain kohtelee mua niin kuin arjessa oma mies ei, koska se tavallinen arki :D
Nyt sit vaan moikkailen ja vaihdan parit sanat ja siinä se!
On normaalia...