Joudut tekemään abortin. Kertoisitko asiasta äidille tai isälle?
Kommentit (34)
Kun mä olen jo 40 ja muutenkin haen tämmöisidsä asioissa tukea enemmän omalta mieheltäni, niin en varmaankaan rasittaisi tällä vanhempiani. Se olen nykyään minä, joka tukee heitä.
Mutta jos tilanteeni olisi toinen, olisin nuori tai mulla ei olisi miestä, johon tukea, kertoisin ja he tukisivst minua. Näin oli silloin kun olin nuorempi...
En. Ovat hihhuli uskovaisia ja varmaan uhraisivat mut jossain roviolla.
Olisin kertonut äidilleni, jos sellaiseen olisi joskus ollut pakko ryhtyä. Isä on jo kuollut. Abortti ei sovi ajatusmaailmaani, joten kyse olisi ollut vakavasta sairaudesta ja sellaisen kyllä jakaisin äitini kanssa. Hän on paras ystäväni itse asiassa.
En ikinä tekisi aborttia ja pidän sitä jopa hirveämpänä tekona kuin syntyneen lapsen murhaamista. Olisin valmis kertomaan tästä näkemyksestäni vanhemmilleni mutta eipä ole ikinä tullut puheeksi.
No jos mä abortin tekisin, niin syynä voisi olla ainoastaan joko a) lapsi olisi vammainen/kuolisi kuitenkin tai b) olisin itse hengenvaarassa. Joten voisin kertoa molemmille.
En ymmärrä, miksi pitäisi kertoa. Mieheni tytär teki abortin 23-vuotiaana ja halusi kertoa isälleen. Isänsä ihmetteli jälkikäteen, että miksi kertoi asian ja hän ei olisi halunnut edes tietää, kun on aborttivastainen. Eikä tytär ottanut edes asiaa raskaasti, ettei kyse ollut siitäkään, että olis ollut masentunut ja tarvinnut tukea.
Muotoilepa kysymyksesi uudelleen. Kukaan kun ei JOUDU tekemään aborttia Suomessa. Ketään ei siihen pakoteta. Abortti tehdään aina naisen omasta laiskuudesta/itsekkyydestä/mukavuudenhalusta.
En tekisi aborttia, joten eipä olisi kertomista
Vierailija kirjoitti:
En ikinä tekisi aborttia ja pidän sitä jopa hirveämpänä tekona kuin syntyneen lapsen murhaamista. Olisin valmis kertomaan tästä näkemyksestäni vanhemmilleni mutta eipä ole ikinä tullut puheeksi.
Huh! Itsekin vastustan mukavuusabortteja, mutta miksi abortti on mielestäsi pahempi kuin vauvan tappaminen?
Miksi kertoisin? Eihän se heille kuuluisi mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kertoisin? Eihän se heille kuuluisi mitenkään.
Entä jos 17v tyttäresi tekisi abortin. Haluaistiko äitinä tietää asiasta vaiko et?
Voisi tulla aikamoisena järkytyksenä vanhemmille. Ehkä olisin hiljaa. Toivottavasti sinulla on tosi hyvä syy aborttiin eikä toimi minään jälkiehkäisynä. Muistan kun näin sikiön ensimmäistä kertaa ultrassa raskausviikolla 7 ja sen sydän sykki hurjan voimakkaasti. Lääkäri sanoi että kolmen viikon päästä sillä on jo raajat. Silloin välähti mielessä että voi kauhea, tässä vaiheessa jotkut vielä abortoivat lapsensa. Toki ymmärrän jos lapsi olisi vaikeasti vammainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä tekisi aborttia ja pidän sitä jopa hirveämpänä tekona kuin syntyneen lapsen murhaamista. Olisin valmis kertomaan tästä näkemyksestäni vanhemmilleni mutta eipä ole ikinä tullut puheeksi.
Huh! Itsekin vastustan mukavuusabortteja, mutta miksi abortti on mielestäsi pahempi kuin vauvan tappaminen?
Koska mä ajettelen niin että murha on sitä kamalampi mitä heikompi ja puolustuskyvyttömämpi uhri on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kertoisin? Eihän se heille kuuluisi mitenkään.
Entä jos 17v tyttäresi tekisi abortin. Haluaistiko äitinä tietää asiasta vaiko et?
Eikös asiasta kertominen olisi silloin tämän oletetun 17v tyttären päätettävissä.
Sillä ei tuossa tapauksessa olisi mitään merkitystä, mitä minä äitinä haluisin tyttären minulle kertovan. Asia kun ei olisi minun päätettävissäni.
En kertoisi, enemmän murheitahan lähipiirille siitä tulisi kuin muuta.
Jos abortti ei sovi maailmankuvaan niin sitten ei myöskään nussita.
Jos olisin alle 18 ja asuisin vielä vanhempien kanssa, kertoisin. Muuten en.
En kertonut aikanaan. Ei olla muutenkaan läheisiä, ja mitäpä se niille olisi kuulunut.