Pellon poikkinaintijuhlista on 16 vuotta - en voi uskoa että niin kauan..
Pellon poikkinaintijuhlissa suomalaisnaiset naivat Volvo-miehiä – "Suomen miehillä oli tuolloin vain ruosteisia rämiä"
Suomen ja Ruotsin rajalla Pellossa järjestettiin 2000-luvun alkuun asti joka vuosi tapahtuma, jossa vihittiin suomalainen ja ruotsalainen. Yleensä morsian oli Suomesta ja sulhanen Ruotsista. Järjestäjä epäilee, että suomalaiset naiset olivat rohkeampia ja sujahtivat helposti Ruotsiin.
nga-Liisa Rundgren kertoo, että Pellon poikkinaintijuhliin ei ollut vaikea löytää vihittäviä pareja.
– En muista yhtään tapahtumaa, että parin löytäminen olisi ollut kynnyskysymys.
Lapin länsirajalla Pellossa järjestettiin poikkinaintijuhlia vuodesta 1982 aina 2000-luvun alkupuolelle saakka. Tapahtuman keskeinen osa olivat häät, joissa vihittiin suomalainen ja ruotsalainen.
– Tehtiin oikein kunnon meiningit, Rungren kuvaa.
Tanssit kahdessa maassa
Tornionjoen rantaan tapahtumaa seuraamaan tuli vieraita ja yleisöä rajan molemmin puolin. Juhlat olivat isot.
– Oli isot venekulkueet, joilla hääpari tuli paikalle. Koko ajan nonstoppina linja-auto kuljetti väkeä, ja saman illan aikana pyörähdettiin kahden maan tansseissa. Esiintyjiä oli molemmin puolin rajaa, Rundgren muistelee.
Pappeja oli usein kaksi, toinen Suomesta ja toinen Ruotsista.
– Monesti ruotsalainen pappi oli sellainen, että se puhui mehevästi meänkieltä. Se oli ohjelmanumero.
Rundgren oli mukana järjestämässä tapahtuma viimeistä kertaa, kun tapahtuma täytti kymmenen vuotta.
– Tarina kertoo, että ei ole koskaan nähty tällä paikkakunnalla niin paljon autoja.
Juhlavuonna vihkiminen tapahtui Tornionjoen päällä lautalla. Tarjolla oli kymmenen neliön täytekakku ja morsiamen laahus oli kymmenen metriä pitkä, ja sitä pitelemässä oli kymmenen morsiusneitoa molemmin puolin, Rundgren muistelee.
Rohkeat suomalaistytöt halusivat Volvon kyytiin
Rundgren kertoo, että yleensä morsian oli Suomesta ja sulhanen Ruotsista.
– Kyllä se oli huomattavasti yleisempää kuin toisinpäin. Ei me sitä pohdittu, mutta olisivatkohan nuoret naiset vähän rohkeampia, ne sujahtavat helpommin ruotsalaiseen elämään.
Ruotsalaisten elintaso oli menneinä vuosikymmeninä myös korkeampi kuin suomalaisten. Suomalaismiehillä ei ollut samanlaisia Volvoja kuin länsinaapurissa.
– Onhan se näkynyt täällä ja varmasti pieneltä osaltaan on voinut kovinkin vaikuttaa, että tutustuminen on ollut mutkattomampaa. Oli pikku autoajelua ynnä muuta.
Rajan tuntumassa ruotsalaisen autojen viehätys oli kuitenkin täyttä totta, ei vain vitsi. Torniolainen Leena Niemelä muistelee, miten ruotsalaispoika saattoi hänet tansseista kotiin 1960-luvulla.
– Pojalla oli komea Volvo, ja auto taisi olla se syy, miksi nousin kyytiin. Suomen miehillä oli tuolloin vain ruosteisia rämiä.
Mitään ei tapahtunut, Niemelä kuitenkin tarkentaa.
– Toisaalta ruotsalaisten autot taisivat olla niitä papan biilejä, eivät ne olleet heidän omia autojaan.
Rakkaus ei tunne rajoja
Poikkinaintitapahtumaa ei ole järjestetty enää vuosiin. Rundgren kuitenkin sanoo tietävänsä, että nuoret etsivät puolisoa edelleenkin rajasta välittämättä.
– Kyllä sitä on samanlaista. Aivan Ruotsin pojat on samalla tavalla kuin ennen vanhaan matkassa. Näyttäisi olevan jatkumo.
http://yle.fi/uutiset/pellon_poikkinaintijuhlissa_suomalaisnaiset_naiva…
Hyvä että tämmösiä rodunsekoitusjuhlia ei enään järjestetä. Puhdas rotu on kuitenki aina parempi, niin ei pääse vieraat vaikutteet isämmaahamme.