Te joiden vanhemmat ovat alkoholisteja tai sekakäyttäjiä,oletteko huomanneet..?
..että he olisivat koittaneet saada teidätkin huonoon jamaan?Meillä porukat ostivat minulle alkoholijuomia jo ihan lapsena.Äiti myös antoi minulle omia mielialalääkkeitään ja kun menin ammattikouluun,laittoivat minut hakemaan opintolainaa jonka käyttivät itse viinaan.
Nyt olen elämässä hyvin menestyvä nainen,mutta huomaan näin kolmekymppisenä,että he tekivät kaikkensa,jotta minäkin olisin samanlainen kuin he.
Onneksi he eivät onnistuneet.
Kommentit (12)
No mulla koittaneet järjestelmällisesti tuhota mun elämän..Jotenkin aina koittaneet kasvattaa hyvin ja tehneet selväksi että elämässä hyvä menestyä mutta samaan aikaan tehneet tälläisiä ihmeellisiä temppuja.
Jaa no eipä ole yrittäneet minua käännyttää... Kerran isäni oli käymässä kylässäni, mutta jouduin lähtemään ja hän jäi asuntooni. Vei liköörini, sen jälkeen en enää jättänyt häntä yksin tosin eipä ole alkoholia ollut edes jääkaapissa otettavana... Ja myihän myös minun VHS kasettini, kun muutin pois, eikä tietysti kertonut mitään. Osti rahoilla viinaa ja tupakkaa. Mutta ei ole minulle ostanut ikinä tupakkaa taikka alkoholia. Olisi raivostunut, jos itse olisin sortunut moiseen ja lapsesta lähtien sanoi, etten minä koskaan alkaisi polttamaan tupakkaa, enkä myöskään alkanut.
Kyllä juopolle isälleni baariseura kelpaisi, oli taivaassa kun parikymppisenä kerran join hänen kanssaan siiderin. Nyt on niin paha deeku, että en tiedä missä tavata häntä. Normaaleissa ravintoloissa on häiriöksi muille ihmisille, alkaa soitella musiikkia ja kähistä omiaan kaikille. Lapseni eivät halua häntä tavata enää. En minäkään haluaisi, hän on ollut surkea isä, mutta alkaa sitten ahdistella jos en halua nähdä häntä.
No mulla vain isällä oli päihdeongelma. Muutama viikko ennen täysi-ikäistymistä uskaltauduin pyytämään josko ostais mulle kaljaa kaupasta, muttei suostunut, ettei kävisi samoin kuin hänelle. Eli ei ole ollut mitään aktiivista yritystä. Opiskeluun ja työntekoon sanallisesti on aina rohkaistu myös. Henkinen ja rahallinen tuki sen sijaan on jäänyt vajaaksi ns. normiperheisiin verrattuna sattuneista syistä.
Isä oli työssäkäyvä alkoholisti, suhtautui erittäin negatiivisesti minun alkoholinkäyttööni. Kannusti ja halusi parastani.
Hyvä kysymys. Kun asuin 16-vuotiaana äidin luona niin äiti osti mullekkin kaljaa, siideriä ja viinaa. Ei pitänyt sitä pahana asiana vaikka join niin että jalat lähti alta. Nyt vuosien jälkeen äiti on onneksi raitistunut.
Kyllä, huomaan saman. Äitini käytännössä kielsi multa mm. korkeakouluopiskelun
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Kun asuin 16-vuotiaana äidin luona niin äiti osti mullekkin kaljaa, siideriä ja viinaa. Ei pitänyt sitä pahana asiana vaikka join niin että jalat lähti alta. Nyt vuosien jälkeen äiti on onneksi raitistunut.
Niin siis sitä ennen olin ns. kiltti tyttö ja se millaiseksi muutuin äidin luona asuessa oli aivan kamalaa. Itse päätin muuttaa takaisin isäni luokse lopulta kun sain tarpeekseni siitä elämäntyylistä.
En mä tiedä oisko mun äiti niinkään tuota harrastanut, mutta mun sisko harrastaa sitä omalle lapselleen, grrr....
Vanhempani ostivat kyllä minullekkin alkoholia jo joskus 16-vuotiaana, mutta ei kyllä mitenkään tuhomielessä, pitivät vaan jotenkin vanhempana kuin oikeasti olin. Tämän vielä jotenkin ymmärtää, koska vanhempanihan olivat juoppoja ja pehmittäneet päänsä. Omituista on se että moni muukin pitää alkoholistien lapsia jotenkin vanhempina kuin ovatkaan. Lapsille saatetaan puhua ihan aikuisten asioita, kun vanhempien kanssa ei saa keskusteluyhteyttä. Minulle esimerkiksi on yläasteikäisenä eräänkin kaverin äiti puhua vanhemmuudesta ja kaverini "kasvattamisesta" kuin olisin joku aikuinen samassa tilanteessa.
Alkoholistien lapset on usein vähän pikkuvanhoja, koska joutuvat huolehtimaan itsestään, mutta minusta on tosi outoa että aikuiset ihmiset antaa sen hämätä itseään. No vähän asian vierestä, tuli vain mieleen.
Kyllä yritti alkkisäiti tuhota minut totaalisesti.
Meillä vanhemmat katkaisi muhun välit, kun lähdin vakituisesta työpaikasta Helsinkiin opiskelemaan kauppikseen. Siihen aikaan onneksi oli hyvä työllisyys ja uskalsin lainarahalla lähteä moneksi vuodeksi. Mutta olihan se itkun paikka, kun pääsykoetulosten jälkeen omat vanhemmat raivoaa, että vakiduunia ei jätetä koulun takia.
No, isä on jo juonut itsensä hengiltä ja äiti on pulimummona :(. En pidä yhteyttä. Lapset tietää, että on äidin äiti jossain, mutta eivät ole tavanneet koskaan.