Mistä tietää varmasti olevansa kaunis?

Voi v*ttu

Vierailija kirjoitti:

Voi v*ttu

Näin varmaan ne kauniit ajattelee kun katsovat itseään aamulla peilistä.

Vierailija kirjoitti:

Mietin että miten kauniit ihmiset tulevat tietoisiksi ulkonäöstään? Mistä he saavat varmuuden omasta viehättävyydestään? Koska kyllähän hekin joskus kuulevat negatiivisia kommentteja ulkonäöstään, kun etenkin kateelliset heitä arvostelevat, mutta se ei siltikään horjuta heidän käsitystään omasta viehättävyydestään.

Se että on sinut itsensä ja elämänsä kanssa, silloin ei mieti turhaan miltä näyttää tai ei näytä. Onko kaunis vai ei . Mitä muut ajattelevat tai eivät ajattele. Mieluummin ihmisten kannattaa pyrkiä tekemään elämästään sellainen että on onnellinen eikä yrittää keskittyä ulkonäköönsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin että miten kauniit ihmiset tulevat tietoisiksi ulkonäöstään? Mistä he saavat varmuuden omasta viehättävyydestään? Koska kyllähän hekin joskus kuulevat negatiivisia kommentteja ulkonäöstään, kun etenkin kateelliset heitä arvostelevat, mutta se ei siltikään horjuta heidän käsitystään omasta viehättävyydestään.

Se että on sinut itsensä ja elämänsä kanssa, silloin ei mieti turhaan miltä näyttää tai ei näytä. Onko kaunis vai ei . Mitä muut ajattelevat tai eivät ajattele. Mieluummin ihmisten kannattaa pyrkiä tekemään elämästään sellainen että on onnellinen eikä yrittää keskittyä ulkonäköönsä.

Aina näitä ympäripyöreitä vastauksia jotka eivät aiheeseen liity mitenkään, ei aloittaja nyt muista elämän aspekteista maininnutkaan, vaan puhui ulkonäöstä.

Ei ole olemassa mitään "varmaa" tai absoluuttista kauneutta. Maailman kauneimmaksi ylistetty nainen on aikaan jonkun mielestä varmasti ruma. Saman ihmisen ulkoinen olemus voi myös muuttua radikaalisti lyhyessäkin ajassa, joten tässä ei oikeastaan ole kysymys vaan kauneuden käsitteen suhteellisuudesta vaan siitä, onko kauniina pidetty ihminen kaunis aina vai vain silloin kun hän on "kauniiNA".

Myös oma itseluottamus vaikuttaa. Jos näet itse itsesi kauniina ja osaat kantaa itsesi, saat todennäköisesti huomiota myös muilta. Anteeksipyytelevä olemus taas voi olla helpompi kohde haukuille, vaikka naamataulussa olisi potentiaalia mallilistoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin että miten kauniit ihmiset tulevat tietoisiksi ulkonäöstään? Mistä he saavat varmuuden omasta viehättävyydestään? Koska kyllähän hekin joskus kuulevat negatiivisia kommentteja ulkonäöstään, kun etenkin kateelliset heitä arvostelevat, mutta se ei siltikään horjuta heidän käsitystään omasta viehättävyydestään.

Se että on sinut itsensä ja elämänsä kanssa, silloin ei mieti turhaan miltä näyttää tai ei näytä. Onko kaunis vai ei . Mitä muut ajattelevat tai eivät ajattele. Mieluummin ihmisten kannattaa pyrkiä tekemään elämästään sellainen että on onnellinen eikä yrittää keskittyä ulkonäköönsä.

Aina näitä ympäripyöreitä vastauksia jotka eivät aiheeseen liity mitenkään, ei aloittaja nyt muista elämän aspekteista maininnutkaan, vaan puhui ulkonäöstä.

Niin, no aloittaja todennäköisesti halusi kuulla että jos sinua kehutaan usein ja saat komeita miehiä olet todennäköisesti vähintään nätti. Jes?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään "varmaa" tai absoluuttista kauneutta. Maailman kauneimmaksi ylistetty nainen on aikaan jonkun mielestä varmasti ruma. Saman ihmisen ulkoinen olemus voi myös muuttua radikaalisti lyhyessäkin ajassa, joten tässä ei oikeastaan ole kysymys vaan kauneuden käsitteen suhteellisuudesta vaan siitä, onko kauniina pidetty ihminen kaunis aina vai vain silloin kun hän on "kauniiNA".

Myös oma itseluottamus vaikuttaa. Jos näet itse itsesi kauniina ja osaat kantaa itsesi, saat todennäköisesti huomiota myös muilta. Anteeksipyytelevä olemus taas voi olla helpompi kohde haukuille, vaikka naamataulussa olisi potentiaalia mallilistoille.

Samaa mieltä! Kun ihminen on hyvällä tavalla itsevarma,  huolehtii itsestään, on löytänyt oman tyylinsä ja ennen kaikkea suhtautuu muihin ihmisiin mukavalla ja hyvää mieltä synnyttävällä tavalla, hän näyttää poikkeuksetta hyvältä :-)

Kaikki ihmiset ovat kauniita tavalla tai toisella. Paitsi minä.

Katseltiin muutama vuosi sitten isommalla porukalla (mukana sekä naisia että miehiä) elokuvaa, jossa oli näyttelemässä Hollywood-kaunotar ja joku mitättömämmän näköinen nainen. Porukassa tartuttiin Hollywood-kaunottaren ulkonäön ulkonäön "virheisiin" ihan jatkuvasti ("tolla on jotenkin... suhteettoman pitkä nenä", "tossakin kuvakulmassa sen lantio menee tolleen... oudosti, näittekö?" "Onneks mulla ei mee tolleen", "Kun se hymyilee, niin sen toinen suupieli nousee korkeammalle, kauheen näköstä" jne), mutta mitättömämmän näköinen nainen jätettiin rauhaan kokonaan.

Jos Hollywood-kaunotar on koko elämänsä kuullut moista arvostelua tai kuullut, että hänen ulkonäköään on selän takana haukuttu, en ihmettelisi, jos hän kokee rumuutta ja viallisuutta. Kun taas tuo mitättömämmän näköinen nainen voi kuvitella olevansa kauniimpi kuin Hollywood-kaunotar, koska hänen ulkonäköään on haukuttu vähemmän kuin Hollywood-kaunottaren! Silti pidän itsestään selvänä, että Hollywood-kaunotar on se kaunotar tässä, sittenkin.

Olen itse kaunis nainen, jonka ulkonäköä on haukuttu rumaksi koko ikäni. Me kauniit naiset joudumme kohtaamaan kauneusvirheisiimme puuttumista, koska ihmiset haluavat "kumota" käsitystä, että olemme kauniita. Tosiasiassa se, että he haluavat kumota oletusta, että olemme kauniita, itse asiassa vahvistaa sitä, koska miksi he muuten kokisivat tarvetta kumota sitä, elleivät itse jakaisi samaa oletusta?

Sanoisin, ettei siitä omasta kauneudestaan kannatakaan olla liian varma. Omasta arvostaan ulkonäöstä huolimatta taas kannattaa.

Minä sain sen tietää toisten kommenteista. Mutta sitä varten piti matkustaa toiseen maahan opiskelemaan. Suomessa en tiennyt olevani kaunis, ja murrosiässä minä, kuten varmaan kaikki muutkin, näin itsessäni vain virheitä. En tiedä, puhkesinko jotenkin kukkaan uudessa ympäristössä, kun olin niin innoissani kaikesta uudesta, vai johtuiko se kokonaan tuon toisen maan kulttuurista - mutta koin oikean ruma ankanpoika -ilmiön. Sen jälkeen aloin itsekin nähdä kauniit piirteeni, ja näen ne vieläkin, vaikka ajan hammas alkaa jo kuluttaa.

1.Ihmiset tuijottavat sinua, vaikka kaiken pitäisi olla ihan normaalisti ( vaatteet oikein päin, hiukset kammattu jne.) tuijotus poikkeaa siitä normaalista katsomisesta, tuijottajilla on sellainen puulla päähän lyöty ilme. 2. Miehet lopettavat keskustelunsa pieneksi hetkeksi kulkiessasi ohi (tämä on miehille ihan vaistomaista, kahteen asiaan ei voi samalla kertaa keskittyä) juttelu toki jatkuu pienen hetken kuluttua 3. Jotkut naiset muuttuvat kateellisiksi, onneksi ei läheskään kaikki 4. Joskus harvoin joku tulee kertomaan ihan spontaanisti, että olet kaunis. Kiitos näille positiivisille ihmisille. Muuten et arjessa kehuja kuule ja miehet pelkäävät sinua.

Vierailija kirjoitti:

Mietin että miten kauniit ihmiset tulevat tietoisiksi ulkonäöstään? Mistä he saavat varmuuden omasta viehättävyydestään? Koska kyllähän hekin joskus kuulevat negatiivisia kommentteja ulkonäöstään, kun etenkin kateelliset heitä arvostelevat, mutta se ei siltikään horjuta heidän käsitystään omasta viehättävyydestään.

Itse huomaan sen siitä, että ihmiset tuijottavat julkisilla paikoilla. Ja siitä, että miespuoliset käyttäytyvät seurassani eritavalla kuin muiden seurassa. Ja täytyy olla tosi onnellinen, mutta minulle kukaan ei ole koskaan tullut sanomaan mitään negatiivista ulkonäöstäni, positiivisia kehuja saan niin naisilta kuin miehiltäkin. Tänäänkin monet tuijottivat aamulla liikenteessä ja useampi mies yritti flirttailla. Olen tästä kovin otettu, koska tänään oloni ei ollut kovin kaunis kun olen väsynyt ja muutenkin vähän pöhöttynyt. Ja alan olla aika vanhakin jo.

Yleensä oikeasti kauniit naiset eivät tiedä olevansa kauniita. Ei sitä kauneutta näe peiliin katsoessa. Näkee vaan ne virheet.

Eri asia on sitten nämä, jotka luulevat olevansa kauniita. Yleensä ne on vaan nättejä tai pikkusieviä, jotka pakkelilla saavat itsestään muokattua muovinuken ja kuvittelevat olevansa sitten kauniita. Näitä on nykyisin hirvittävän paljon Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä oikeasti kauniit naiset eivät tiedä olevansa kauniita. Ei sitä kauneutta näe peiliin katsoessa. Näkee vaan ne virheet.

Eri asia on sitten nämä, jotka luulevat olevansa kauniita. Yleensä ne on vaan nättejä tai pikkusieviä, jotka pakkelilla saavat itsestään muokattua muovinuken ja kuvittelevat olevansa sitten kauniita. Näitä on nykyisin hirvittävän paljon Suomessa.

Samaa mieltä, tuntemani oikeasti kauniit ovat todella itsekriittisiä, eivätkä tunnu itse tajuavan olevansa kauniita.

Vierailija kirjoitti:

Mietin että miten kauniit ihmiset tulevat tietoisiksi ulkonäöstään? Mistä he saavat varmuuden omasta viehättävyydestään? Koska kyllähän hekin joskus kuulevat negatiivisia kommentteja ulkonäöstään, kun etenkin kateelliset heitä arvostelevat, mutta se ei siltikään horjuta heidän käsitystään omasta viehättävyydestään.

Kyllä sen huomaa muiden katseista ja näin komeana miehenä monesti saan baareissa naisten huomion beta urosten jäädessä yksin istumaan. Monet miehet ovat yrittäneet vähätellä komeuttani mutta aina ikävä totuus on heille valjennut baarista kotiin lähtiessä, kun on vertailtu minkälaisen naisen kukakin baarista mukaansa sai.

Päätät olevasi kaunis, niin ei tarvitse arpoa.

Hankkimalla rehellisiä kavereita! Mä oon niin huono valehtelemaan, etten pysty kehumaan vilpillisesti. Siks toivon aina, että kukaan ei kysy multa mielipidettä ulkonäöstään; sanon tietysti siinä tilanteessa kaikille kehuja, mutta musta kyllä huomaa milloin valehtelen. Sen sijaan kehun silloin tällöin oma-aloitteisesti ystäviäni niiden hyvistä puolista, esim. "sulla on niin kauniit hiukset", "sä oot niin fiksu", "nii mut sä ootki luonnonkaunis". Ihmiset arvostaa mun kehuja, kun tietävät niiden olevan täysin vilpittömiä.

Ja kyllä oikeasti kauniit ovat universaalisti kauniita. Säännölliset kasvonpiirteethän sen tekevät. Mulla on esimerkiksi kaveri, jolla on yksittäin rumat huulet, silmät ja nenä, mutta kokonaisuus on jotenkin silmää miellyttävä. Sitten taas mulla itselläni on kauniit silmät, huulet ja viivasuora nenä, mutta kasvot kokonaisuudessaan ovat arkiset.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä oikeasti kauniit naiset eivät tiedä olevansa kauniita. Ei sitä kauneutta näe peiliin katsoessa. Näkee vaan ne virheet.

Eri asia on sitten nämä, jotka luulevat olevansa kauniita. Yleensä ne on vaan nättejä tai pikkusieviä, jotka pakkelilla saavat itsestään muokattua muovinuken ja kuvittelevat olevansa sitten kauniita. Näitä on nykyisin hirvittävän paljon Suomessa.

Tämä kuulostaa taas kateellisen puheelta. Totta kai kaunis näkee myöskin oman kauneutensa, viimeistään toisten käytöksestä.

Mä ihmettelin vuoskaudet, että miksi mua usein tuijotetaan. Tarkistelin jatkuvasti et onko vetskari auki, aamiainen poskella, paidan imetysluukku auki tms. Enkä ihan usko, kun viisaammat kertoivat sen johtuvan kauneudesta, peilistä näen hirveästi virheitä.