Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kun kuolema pelottaa... OV

Vierailija
16.02.2006 |

Olen ollut jo kauan hyvin ahdistunut, kuoleman pelkoa poden. Pelkään sitä, jos en näe rakkaitani kuoleman jälkeen. Pelkään jos kaikki päättyy kuolemaan;( Mitä kuoleman jälkeen on? Miten voisin nauttia elämästäni ilman pelkoa?



Ajatus ahdistaa suunnattomasti:((

Haluan uskoa että " kuolemaa ei ole" ..



Eräs tuttuni 25v kuoli hiljattaen ja nyt on asia mietityttänyt paljon. Miten kaikki voikaan loppua yllättäen.. Missä hän nyt on? Millaista siellä on?



Kertokaa ajatuksianne...



Kiitollisena..

Kommentit (64)

Vierailija
1/64 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

huh, huh...miten sokeita näm ihmiset voivat olla ennenkaikkea itselleen.

Keskittykää hihulit siihen omaan taivaspaikkaanne ja lopettakaa tuomarointi.

mulla ei ole hätää, itsekin uskon että helvettiä ei ole eikä personoitua pahuutta, saatanaa. Uskon jälleensyntymään, kehitykseen.

On vain ihmisen pahuus.

Joskushan me kaikki näemme kuka oli oikeassa, minä olen levollinen kuoleman suhteen. Ei pelota tippaakaan.

Vierailija
2/64 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Olen ateisti. En usko jumalaan enkä saatanaan. En helvettiin enkä taivaaseen. En usko kuolemanälkeiseen elämään. Kun kuolemme, meidät haudataan ja sillä siisti.



En pelkää kuolemaa. Ainoa, mikä merkitsee, on elämä täällä maan päällä ja se, kuinka sen elämme. Uskon, että ihmisen tekee onnelliseksi " hyvin" eläminen (johon ei uskontoa tarvita). Pyrkimykseni on elää moraalisesti oikein, auttaa kanssaihmisiäni ja tuottaa hyvää mieltä läheisilleni.



Jos usko jumalaan sinusta tuntuu hyvältä ja auttaa elämässä, se on hyvä juttu! Ei uskonto ole paha asia noin yleensä, mutta tuo kuoleman ja helvetin pelko tuntuu jo hiukan erikoiselta. Luuletko, että nimenomaan usko, raamatun lukeminen ja papin kanssa keskustelu lisäävät pelkojasi? Jos niin on, ehkä on parempi ottaa etäisyyttä uskosta ja alkaa luottamaan enemmän itseesi, olet riittävän hyvä ihminen ilman tiivistä uskoakin.



Missään nimessä en nyt sano, että sinun pitäisi hylätä uskosi, ei. Mutta ota siihen etäisyyttä. laita ikään kuin taka-alalle ja ota uusi näkökulma elämän tarkasteluun. Jos myöhemmin tuntuu, että haluat läheisemmin taas uskon elämääsi, rukouksen jne, sitten vaan teet niin :) Ajattelisin, että etäisyyden ottaminen auttaisi sinua näkemään asiasi selvemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/64 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

On eräs asia joka minua askarruttaa. Isäni oli harras kristitty. Jostain ihmeellisestä syystä tunsi surua jo lapsesta lähtien hänen kristillisyytensä tähden. Säälin isääni ja olin joskus hyvin allapäin hänen takiaan. Lapsen silmin näin, että hän ei ollut oikeassa, ja tätä en voinut hänelle koskaan sanoa. Murrosikäisenä ajattelin, että luovutan ja kerron hänelle sitten kun hän on kuollut. Isäni oli hyvin vanha ja sairas ja odotti kuolemaa useita vuosia ja tietysti Jeesuksen tapaamista.





Tapahtui jotain ihmeellistä hänen kuolemansa jälkeen. Oli vapauttavaa jutella isälle ja kertoa ajatuksista mitä hänen eläessä ei voinut kertoa. Se oli puhdasta ajatustenvaihtoa. (mielikuvitusleikkiä ajattelin). Kun sitten eräs tuntematon nainen tuli minulle kertomaan isästäni kysymättä. Nainen sanoi suoraan näin. Isäsi siis kuoli sunnuntaina. Häkellyin, " miten ihmeessä sinä voit tietää siitä" . Nainen väitti kivenkovaa että rinnalani kulkee mies ja se on isäni.



Kysymykseni:

Pidinkö isääni ajatusteni vankina vai miksi hän ei voinut jatkaa matkaansa? Myöhemmin sain kuulla että hän kulkee " maanpiirissä" paikoissa joissa häntä tarvitaan eniten. Mitä tarkoittaa maanpiirissä kulkeminen? Minulla oli myöskin sellainen tunne ettei hän ollut yhdessä äitini kanssa joka kuoli noin kuukauden sisällä isän kuolemasta. Hän on jollakin tavalla korkeamalla. En osaa oikein selittää miltä minusta tuntuu mutta he eivät ainakaan vielä ole yhdessä.





Hyvää jatkoa ja valoa elämääsi vierailja 20

Vierailija
4/64 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

siksi kai pelkäänkin kuolemaa...mulla myös ahdistaa kuolema..joskus ajattelen sitä liikaa ja saan ahdistuskohtauksia..



on kauheaa ajatella että joskus minua ei vain enää ole..että kaikki päättyy--ihan sama vaikka minua ei olisi koskaan ollutkaan koska en voi tietää täällä olostani enää ikinä yhtään mitään....



perseestä...

Vierailija
5/64 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se tapahtuu niin kasveille, eläimille ja ihmisille. Kuolema antaa ravintoa eläville ja uudelle kasvulle. (maaksi olet sinä tullut ja maaksi olet jälleen tuleva), et synny uudelleen, sielua ei ole. On vain nyt ja tämä hetki, ainut elämä. Kuoleman jälkeen ei ole mitään.

Ihminen on vain niin heikko, että keksii mitä vain ja uskoo siihen, koska pelkää omaa kadotusta, sitä että ei enää ole.

Ihminen on ainut elävä joka pelkää, koska ymmärtää kuoleman lopullisuuden.

Niin helppoa on uskoa kaikkeen, mutta se on vain henkistä riippuvuutta ja heikkoutta.

Vierailija
6/64 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pelkään omaa kuolemaa ja lasteni tai mieheni kuolemaan.

Varsinkin tämä lintuinfluenssa on saanut minut lähes hysteeriseksi, ajatus on mielessä useasti päivän aikana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/64 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

so what!



kannattais alkaa elään sellasta elämää, että voit kuolla koska tahansa. tehdä asiat aina niin ettei mitään jää tekemättä eikä sanomatta. en nyt tarkoita että pitää elää kun viimestä päivää, mut jokainen päivä on lahja. siitä pitää nauttia. eikä tekojaan pidä katua, eikä pidä jättää asiota tekemättä. mulla on yks lapsi ja mies. voisin lähteä vaikka tänään pois. tiedän että nekin voi...

Vierailija
8/64 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen hengellinen ihminen, uskon Jumalaan ja henkimaailmaan, mutta silti epäilen, liian usein. Uskoni ei ole vahva:(



Olen koittanut ajatella niin että kuolema tulee joka tapauksessa, murehdin tai en ja se on hieman auttanut.. Mutta ajatus, että se on niin lopullista ja mitä on kuoleman jälkeen...



Ahdistaa;(

Voimia myös muille joita tämä asia ahdistaa ja mietityttää..



Ap



lisää kommentteja..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/64 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun kävin muutama vuosi sitten meedioistunnossa. Paikalla oli varmaankin kolmisenkymmentä eri ikäistä ja -taustaista ihmistä, tilaisuus oli todella rauhaisa, kaunis ja positiivinen. Viestejä tuli monelle rajan takaa ja tuntui hyvältä huomata että ne läheiset ihmiset siellä toisella puolen olivat edelleen hyvin samanlaisia ja tuttuja. Moni lähti kotiin tilaisuudesta kyyneleet silmissään.



Lukaisepa Judith Stanton/ Pat Rodegastin kirjoittama " Emmanuelin kirja" . :)



Vierailija
10/64 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


so what!

kannattais alkaa elään sellasta elämää, että voit kuolla koska tahansa. tehdä asiat aina niin ettei mitään jää tekemättä eikä sanomatta. en nyt tarkoita että pitää elää kun viimestä päivää, mut jokainen päivä on lahja. siitä pitää nauttia. eikä tekojaan pidä katua, eikä pidä jättää asiota tekemättä. mulla on yks lapsi ja mies. voisin lähteä vaikka tänään pois. tiedän että nekin voi...

juu, mun viesti kyllä poistetaan vaikka samaa tarkoitin kuin nelonenkin. ja oli muuten ihan asiallinen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/64 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi kun tähän olisikin yksi selitteinen vastaus ja jos jollain on niin olisi hienoa kuulla siitä. Olen itse kovasti tätä " kuoleman jälkeistä" asiaa miettinyt, kun menetin äitini vuosi sitten yhtäkkiä. Äitini teki itsemurhan ja sen asian kanssa eläminen on ollut raskainta mitä voi kuvitella.

Olen monesti miettinyt näenkö häntä enää koskaan ja onko hänellä kaikki hyvin. Ja jos taivas ja jumala ovat jossain niin onhan äitini sinne päässyt? Itse kuolemaa en enää pelkää vaan enemmänkin toivon, että sen jälkeen jokin merkitys tälle kaikelle on...



Eletään toivossa ja sovussa=) (joskus vaan tuntuu, että murheet täällä ovat kovin pieniä ketään vähättelemättä)

Vierailija
12/64 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mene juttelemaan esim. tk psykologille asiasta, kuulostaa että ystäväsi kuolema ja suru ym. tunteet ovat laukaiseet sinussa suhteettoman pelon kuolemaa kohtaan. Mene juttelemaan avoimesti asiasta, se auttaa ja saat purettua mieltäsi ja tunteitasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/64 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap kiitollisena

Vierailija
14/64 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se toki antaa turvan siihen tärkeimpään; siis mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Mutta kuolemassa on kyse menettämisestä, ja se on ainakin minulle Se Juttu, jota pelkään. Tekee kipeää tajuta, että elämä on rajallista eikä mikään tai kukaan ole täällä maan päällä ikuisesti. Toisaalta tämän tosiasian myöntäminen antaa halun elää joka päivä niin, ettei tarvitse katua valintojaan. Tänään rakastan niin kuin vain voin, vaikka huomenna menettäisin rakkaani. Mieluummin elän täysillä kuin jatkuvasti peläten. Kummankin elämäntyylin lopputulos on nimittäin sama, eli kuoleminen. Miksi siis pilata jäljelläoleva aika (jota voi olla vielä monia vuosikymmeniä)?



Olen joutunut kelaamaan tätä asiaa paljonkin, sillä olen itsekin ajoittain kärsinyt kuolemanpelosta ja nimenomaan tuosta menettämisen pelosta. Tämä lintuinfluenssajuttu toimii kohdallani melkeinpä positiivisesti: kun tiedän, että on olemassa vakavan tilanteen uhka, se antaa entistä enemmän sitä halua nauttia juuri tästä päivästä.



Ja loppujen lopuksi suosittelen myös uskoa jokaiselle kuolemaa pelkäävälle. Kaikki muu tulee jossain vaiheessa menemään, mutta Jeesus ja hänen antamansa turva pysyy ikuisesti. Eräs vanha virsi kiteyttää asian lohdullisesti: Ei ole täällä mitään pysyvää, vain sinä, Herra, sinä luoksein jäät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/64 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritän alkaa elämään elämääni ilman kokoaikaista pelkoa. Kun saisi tämän asian tasapainoon, olisi paljon helpompaa...



Kuoleman pelko on ollut minulla jo 6vuotta, alussa todella pahana. Nyt sen kanssa on oppinut elämään. Kokoajan se kuitenkin on mielessä..



Tuttuni joka kuoli... en tuntenut häntä kovin hyvin, mutta kyllä se pysäytti.. elämä on rajallista, en voi käsittää ettei häntä enää ole:( Olen rukoillut paljon hänen puolestaan, että hän pääsisi oikealle tielle tuonpuoleisessa...



Ap



edelleen kiitollisena jos tulisi lisää kommentteja ja ajatuksia..

Vierailija
17/64 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä kävin Suomen spiritualistisen seuran kautta järjestetyssä meediotilaisuudessa, sitä kautta löytyy suomen parhaat meediot. Eri paikkakunnilla on tilaisuuksia, en nyt pikaisesti llöytänyt kuin http://www.henkinenkehitys.fi/Spirit%20Helsinki.htm sivun. siellä kuitenkin esim ohjelma 2006 keväällä on paljon istuntoja. Tilaisuudet ei ole mitään pimeitä ja salamyhkäsisä, vaan järjestetään päivällä luokkahuoneissa tai salissa riippuen osanottajamäärästä. Itseä ei esitellä, eikä meedio tiedä meistä mukana olijoista mitään. Itse menin mukaan aika skeptisenä, mutta yllätyin kyllä täysin. Meedio ottaa viestejä vastaan henkimaaliman puolelta, eli hän kuvailee hengen ulkomuotoa tai erityispiirteitä joista paikallaolijat voivat yrittää tunnistaa omaisensa. Joskus tullee suorran nimikin. Meedio tarkistaa että viestin vastaanottaja on todellakin oikea henkilö kyselemällä vielä tarkkoja kysymyksiä, jottei viesti mene väärälle henkilölle. Kuvaukset olivat todella niin hämmästyttäviä yksityiskohtineen, ettei mitään arvailun tai huijauksen varaan voinut jäädä. Esim eräs nainen joka oli käynyt edellisenä päivänä ostamassa siskonsa haudalle kanervia, sai viestin siskoltaan ettei tämä tykkää yhtään niistä kanervista vaan haluaa ihan eri kukkia! Meedio ei tiennyt mitään tämän naisen kukkien ostelusta vaan välitti hämmästyneelle ja naureskelevalle naiselle siskonsa viestin. Vastaavia asioita oli monia, ja ainakin minä vakuutuin tästä aivan sataprosenttisesti!

Vierailija
18/64 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap



Omia ajatuksia voi vielä laittaa, kuulisin mielelläni. Sillä tämä asia todella ahdistaa.. minä haluisin elää ilman ahdistusta!



Vierailija
19/64 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

että hauska yksityiskohta oli se, että meedio sanoi errän naisen jalkojen juuressa istuvan kissan. Nainen ihmetteli tätä ja sanoi ettei hänellä ole ollut kissoja. Meedio välitti välillä muille viestejä ja palasi taas naisen luo ja sanoi kissan istuvan edeellen hänen jalkojensa juuressa. Hän kuvaili tarkkaan kissan ulkomuuotoa, ja yhtäkkiä nainen muisti että hänellä oli ollut maalla ihan pienenä tyttönä juuri sellainen kissa!! Eli siis rakkaat eläinystävätkin voivat olla odottamassa meitä. :)

Vierailija
20/64 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

On totta, että sieltä todellakin saa viestejä rajan takaa, mutta yhteys pelaa pahojen henkien välityksellä. Raamattu kieltää ottamasta yhteyttä vainajahenkiin. Raamatussa kerrotaan, että se on mahdollista, mutta kiellettyä. Se, joka on lähellä Jumalaa, ei pelkää. Mene johonkin elävään seurakuntaa, missä puolestasi voidaan rukoilla ja kanssasi jutella. Jeesus antaa rauhan, jota et mistään muualta saa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kaksi kolme