Miten siihen voi sit suhtautua jos kuulee sairastavansa syöpää?
Kommentit (6)
Pakko kai se vaan on hyväksyä, elää päivä kerrallaan, ja toivoa parasta. Syöpädiagnoosi ei todellakaan tänään enää ole mikään välitön kuolemantuomio, riippuu syövästä ja monesta asiasta. Ja vaikka siihen sitten jossain vaiheessa kuolis, ni aikaa siihen voi mennä paljonkin.
Kannattaa siis nauttia loppuajasta niin hyvin kun pystyy JA hoitaa esim. kaikki taloudelliset asiat järjestykseen/selviks (esim. testamentti tms.).
t. yksi 43-v. joka sairastaa LEVINNYTTÄ rintasyöpää, eli luultavasti syöpään parin vuoden sisällä kuoleva 6-v. tytön äiti
Pitää vaan toivoa parasta. Itseäni eniten pelotti, että tyttäreni jäisi ilman äitiä.. Nyt kuitenkin olen jo kolme vuotta hoitojen loppumisesta ollut " terveenä" . t. 27v. äiti
Pelottaa niin kovasti et tuon diagnoosin saan. :(
Onneks kaikki meni hyvin ja parannuin siitä, mutta melkein joka päivä sitä etsii pattia jostain kohdasta. Aika raskasta se on saada syöpä, se seuraa loppuelämän matkassa mutta sen kanssa on vain elettävä. Rukoilen joka ilta että saisin olla terveenä.
kuolemantuomio, mutta nykyäänhän näin ei oo. Kuitenkin se varmaan ensimmäisenä tuntuu siltä kun syöpädiagnoosin saa. Jollekin ammattiauttajalle kannattaa varata aika, jotta saa puhua ulos niitä huolia ja pelkoja jota se syöpä tuo tullessaan. Läheisiltä pitää osata pyytää apua. Hoidot voi olla rankkoja ja pelkän arjen pyörittämiseen tarvita apua.