Lastentarhanope vastaa kysymyksiinne.. hetken.
Kommentit (12)
Meillä pukeminen tökkii, vessassa käynnistä pitää muistuttaa... Jotenkin tuntuu vauvamaiselta jo.
Haluaisin ammattilaisen mielipiteen.
Onko esim. 2-v.:llä vaikeampaa sopeutua kuin nuoremmalla, koska ymmärtää jo enemmän jne.
Ja myös pukeminen olisi hyvä osata. Edes niin, että näkee, että se motorisesti onnistuu. Toki lapset ovat yksilöitä. Ja erityisesti talviaikaan vielä 4-vuotiaatkin tarvitsevat apua pukemisessa (hanskat, housunpuntit.) Ja on vielä hyvä muistaa, että useimmat lapset, joille pukeminen on kotona hankalaa, selviytyvät päiväkodissa samasta tehtävästä hienosti!
Lapsi potkuhousuissa, vaipoissa ja juo kaakaota tuttipullosta. Hassulta kuulostaa, mutta tämä on totta eräässä perheessä.
Mitä sä ajattelet tälläisestä?
Mutta toisaalta juuri nuo 1-vuotiaat monesti sopeutuvat tosi hyvin päiväkodin rytmiin ja toimintaan. 2-vuotiailla tuo ero vanhemmista saattaa olla osin hankalamopi, mutta toisaalta taas 2-vuotiaille pk:ssa on niin paljon mielenkiintoista toimintaa ja kavereita, että suurin osa keskityy niihin, enemmän kuin vanhempien ikävöintiin. 2-vuotias pystyy myös pitämään mielikuvaa vanhemmistaan paljon pidempään kuin 1-v.
Käy siellä kyllä, kun muistuttaa. Mutta itsenäisesti ei oikein vieläkään muista mennä, vaan tekee sellaisen pikkulirun housuun...
" iltatähti" syndroomalla mielestäni vanhemmat tekevät lapselleen karhunplavelusta. Toki jokainen haluaa vauvastaan kiinni pitää, mutta on kasvaa se iltatähtikin. K.o. esimerkissä vanhemmat kyllä rajoittavat tuota lapsen kehittymistä siinä mielessä, että lapsihan oppii tietyt asiat helpommin herkkyyskausinaan ja esim. vaipoista pois oppiminen voi vanhemmalle lapselle olla vaikeampaa.
Karhunpalvelus tuo on myös siinä mielessä, että lapset osaavat olla ilkeitä toisilleen. Eli kyllä se kolauttaa kovasti, jos samanikäinen kaveri ihmettelee/kritisoi sitä ,että toinen vielä kulkee vaipoissa ja juo tuttipullosta. Ja pääseekö " vauva" isojen poikien leikkeihin...?
Mua oikeestaan säälittää se poika. Itselläni on kuukauden nuorempi poika ja hän on jo isopoika. En voisi kuvitella pukevani häntä potkareihin ja vaippiohin ja sit se tuttipullo... huh. No, kukin tyylillään, mutta pitäis osata ajatella asiaa myös lapsen kannalta.
T: 6 ja pojat 3v1kk ja 10 kk.
eikö hän millään malttaisi? Jos kyse on malttamisesta, niin kyllä tuo muistuttelu asian ratkaisee. Voit myös ehdottaa jo ennen kuin varsinaista kiirehätää tulee, ehtii sitten, vaikka matkalle tulisikin muuta kiinnostavampaa. (Ehkä jo teetkin niin)
Tuo muistaminen on asia erikseen. Sillä kyllähän todellinen hätä muistuttaa. Ja luulen tosiaan, ettei kyse ole siitä ,etteikö lapsesi tuntisi tuota hätää.
Joskus voitte esim. kokeilla " pissapassia" . Ehkä se auttaisi lasta kiinnittämään enemmän huomiota tuohon lähenevään hätään. Eli pieni tarra passiin jokaiselta päivältä, kun pissa-asiat ovat sujuneet kuivin housuin. kun tarroja on koossa esim. 10 tai 20 (päättäkää itse). Hän saa valita esim. pienen lelun kaupasta. Alussa voit ottaa vaikka vain yhden päivä pissapassin, jos ongelma on joka vessakäynnillä.
Jos äiti antaa positiivista huomiota vauvakäyttäytymisestä, niin toki isokin poika vauvana pysyy. Lapselta on toki vaadittava ja tuettava tiettyjä asioita, jotta myös oppii lisää.
Meidän oma " iltatähti" tuolla heräilee. Kuleemiin. Oli mielenkiintoinen tuokio.
Minkä ikäisenä veisit lapsesi päiväkotiin hoitoon? Miten lapsen päiväkodin alkua voi helpottaa, jotta lapsi sopeutuisi päiväkodin aloittamiseen?
mielestäni sen ikäinen on " kypsä" toimintaan ja nauttii samanikäisten seurasta jo siinä määrin, että pärjää hyvin (tietysti taas lapsikohtaista) isommassakin ryhmässä. Lisäksi omia kriteereitäni on se, että haluan, että lapsi on ilman vaippoja ja suoriutuu vessakäynneistä suunilleen itsenäisesti, liikkuu jo motorisesti hyvin ja mikä tärkeintä: PUHUU! Eli pystyy itse kertomaan mitä päivällä on tapahtunut. Mulle tämä on tosi tärkeätä! Ja myös ymmärtää käsitteitä ja ajankulkua sen verran, että pystyy itsekin ymmärtämään milloin äiti tai isä hakee jne.
Tuohon puhumiseen liittyy myös se, että lapsi saa tällä tavoin " purattua päivän paineet" sitten kotiin tullessaan. Ihan niinkuin moni aikuisistakin.
Tuota alkua helpottaa se, että tutustutte RAUHALLISESTI pidemmänkin aikaa paikkaan. Silloin lapselle tulee tutuksi sekä tädit, kaverit että paikka. Ensin käytte yhdessä. Sitten jätät vain esim. tunniksi leikkimään, seuraavana pvänä vähnä pidemmäksi aikaa, sitten lounaan yli jne. Liiabn hätäinen startti vaikeuttaa sekä lapsen että vanhempien sopeutumista pk:iin. Ja mikään ei ole epämukavampaa (äitinä) kuin jätää aamulla itkevä lapsi taakseen, eikö? Toisaalta taas palkitsee aamuhymy, joka lapsen kasvoille leviää, kun tämä näkee kaverinsa jo odottamassa häntä... :0)