Mieheni on rakkaampi kuin lapseni
Otsikko on hieman kärjistetty (muuten avaukset jäisi hyvin vähiin;) mutta lähellä totuutta kuitenkin.
Olen tätä asiaa ruvennut pohtimaan luettuani täältä niin monesta ketjusta kommentit " miksi niitä lapsia tekee, jos ei ole valmis luopumaan kaikesta?" viitaten esim lemmikeihin, minkäänlaisiin vapaa iltoihin yms yms.
Minä rakastan miestäni enemmän kuin mitään tässä maailmassa!
Se ei kuitenkaan ole millään lailla pois rakkaudesta, jota tunnen lastamme kohtaan. Antaisin mitä tahansa hänenkin edestään.
Meillä lapsi täydentää meidän suhteen, ensisijaisesti kuitenkin rakastan miestä. Nämä kaksi asiaahan eivät ole kilpasilla, ja on vaikea pukea sanoiksi mitä ajan takaa, mutta pääpointti on jotakuinkin siinä etten näe mitään järkeä heittää nurkkaan kaikkea entistä kun lapsi saapuu taloon.
Tietysti pieni tarvitsee (ja saa) huomattavasti suuremman osan minun huomiostani, sillä tiedän että mies pärjää tämän ajan vähemmälläkin.
En siis koe eläväni vain äitinä, vaan se on mukava lisä siihen naiseuteen ja kumppanuuteen jota jaan mieheni kanssa.
Ääk, jos joku tarttuu edes johonkin osaan tekstiä, pystyn ehkä paremmin selventämään ajatuksiani, tää pötköön kirjoittaminen EI ole mun laji :)
Kommentit (47)
Jos taas käy niinkuin 2 että alkaa vaan äidiksi niin rankkaa on. Sitä ei kymmeniä vuosia jaksa...
vaikka minä rakastan miestäni syvästi, ei se rakkaus esim. auta järjestämään kahdenkeskistä aikaa, sellaista vain ei joissakin lapsiperheissä ole koskaan tarjolla. Itse en oikein kyllä ymmärrä, miten miestä voisi rakastaa enemmän kuin lapsia. Sinäkö siis luopuisit lapsistasi miehen vuoksi, jos pitäisi valita?
Lapsellesi olet 15-20 vuotta tärkein ihminen. Miehellesi olet aina. Sairautta ripustautua lapseen kun tämä on aikuinen, parempi pitää oma elämä miehen kanssa ja lapsi kuuluu siihen aikuistuttuaan terveellä tavalla.
Lapset on meillä lainassa vaan, kasvavat, itsenäistyvät, muuttavat pois kotoa. Meidän tehtävä vanhempina on suoda heidän kasvulleen ihanteellinen alusta. Se on vanhempien keskinäinen, onnellinen ja rakkauden täyteinen parisuhde. Ei se rakkaus lasta kohtaan vähene (päin vastoin!!!) jos rakastaa puolisoaan yli kaiken. Sitä rakkautta pitää hoitaa ja vaalia. Sen tulee kestää loppu elämän, myös sen jälkeen kun ollaan taas kahdestaan lasten lennettyä pesästä.
Minusta puolisoiden rakkautta toisiinsa ja vanhempien rakkautta lapsiin ei voi edes verrata. Puolisoiden rakkaus on intohimoa, kumppanuutta, toinen toisensa tukemista, sielujen kietoutumista toisiinsa. Vanhemman rakkaus lapseen on suojelua, vastuuta, velvollisuuttakin. Ihan erilaista!
siis onko normaali lasten kanssa eläminen jotain ripustautumista? Eihän se, että ei voi huidella joka päivä miehen kanssa jossain ilman lapsia ole kenestäkään itsestään kiinni, vaan aina lähinnä isovanhemmista.
Kyllä normaali äiti rakastaa lastaan eniten maailmassa. Ja lapsen kuolema on kamalinta mitä voi tapahtua. Puolisonkin kuolema kamalaa mutta ei puoleksikaan niin kamalaa kuin lapsen kuolema. Outoja olette jos miestänne rakastatte enemmän kuin oma lihaa ja vertanne.
olen äiti ja vaimo. Mutta kyllä mulla lapset menee väkisinkin miehen edelle, jos pitäisi " valita" . Ja kolmesta lapsestakaan en pystyisi esim. jättämään yhtä loukkuun ja pelastamaan kahta, vaan sitten mentäis kaikki. Mies kyllä pärjää ilman minuakin ja minä ilman miestä.
Meillä on kuitenkin upea suhde - täynnä rakkautta, hellyyttä ja sitä seksiäkin.
Sinä rakastat, ei normaali.
Sinulla ei ehkä ole niin hyvä parisuhde. Tottakai lastaan rakastaa silloinkin kun tämä on aikuinen, mutta jos hän on rakkain ihmisesi läpi elämäsi, annatko hänelle tarpeeksi tilaa aikuistua?
Miehelläni on huonot välit äitiinsä, koska äitinsä ei kestänyt sitä, että minusta tulikin äitiään tärkeämpi ihminen miehelleni ja tulen sitä aina olemaan. Parasta satsata parisuhteeseen ja nauttia ihanista lapsistaan, molemmat asiat tuovat onnea ja iloa, mutta minä olen ainakin loistava äiti, vaikka mieheni on elämässäni ihminen nro 1.
6
ehkä kaikki eivät vain pysty ottamaan vastuuta mistään ja eivät kestä arkea, vaan on pakko koko ajan yrittää pitää jotain muunlaista elämää vireillä.
Kyttäät, soittelet koko ajan, sekaannut elämään, kohtelet kuin pientä äidin mussukkaa... jep, hyvä lähtökohta!
Vierailija:
Kyllä normaali äiti rakastaa lastaan eniten maailmassa. Ja lapsen kuolema on kamalinta mitä voi tapahtua. Puolisonkin kuolema kamalaa mutta ei puoleksikaan niin kamalaa kuin lapsen kuolema. Outoja olette jos miestänne rakastatte enemmän kuin oma lihaa ja vertanne.
eikä se tosiaan sulje pois mitenkään sitä, etteikö parisuhdekin olisi hyvä. Miksi hankkia lapsia, jos haluaa edelleen satsata eniten parisuhteeseen? Minusta on aika normaalia, että aikaa ei riitä kaikkeen aivan hirveästi, joten parisuhteeseen satsataan ennen lapsia ja sitten, kun lapset ovat isompia. Siinä välissä eletään laste ehdoilla enimmäkseen.
kuulumme yhteen, olemme perhe. Ja se oma aika on minun mielestäni vähän yliarvostettua: nyt elämme pikkulapsivaihetta, mutta ei se kauan kestä. Sitten meillä on sitä " omaa aikaa" , sillä tarkoitushan on olla yhdessä läpi elämän.
on mies sitten lapsia rakkaampi ja tärkeämpi. Luonnonvastaista tuollainen mielestäni. Lisäksi kun otetaan huomioon kuinka yleisiä avioerot ja miesten pettäminen on, tuo lähinnä naurettavaa ja säälittävää.
tuo kuvailemasi käytös ei kuulu normaaliin aikuisen käytökseen, vaan kyseessä on jonkinlainen mielenterveyden häiriö. Miksi ihmeessä kuvittelet, että mainitsemillasi asioilla olisi tekemistä rakkauden kanssa???
mutta eipä mene järjestys näin vaan
lapsi,
äiti
työ
auto
vaimo
Miettikääpä.. Tuohon pieneen lauseeseen mahtuu todella paljon asiaa.
aika normaalilta tuo kuulostaa, eikös jokainen yhdessä lapsia hankkiva pariskunta rakasta toisiaan.....
kyllähän suhde lapsiin ja miehen on perustavasti erilainen, joten erottakaa nyt nämä. molempiin pitäisi riittää potkuja
Haluaisin kuitenkin, että mieheni ja minun rakkauteni on suurempi kuin meidän rakkaus lapsiin.. Tämä mahdollistaisi hyvän kasvuympäristön ja mallin omille lapsillemme
Nyt suhdetta minun ja miehen välillä ei juuri ole (mies ei pidä sitä tärkeänä, kunhan nyt vain ollaan), vaan mies laittaa lapsen, auton, äidin, asunnon, työn minun edelle
Vanhempien suhde on lapsen koti.
Lapset ovat meillä lainassa, lähtevät aikanaan elämään omaa elämäänsä kun taas miehen kanssa olisi tarkoitus viettää loppuelämä.