Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kavereiden kanssa sekä parisuhteessa. Mistä tiedän olenko ja miten voin opetella olemaan ei-tylsä? :|

  • ylös 4
  • alas 0

Kommentit (11)

Vierailija

Hei sama ongelma! En tiiä mikä siinä on mut tuntuu et oon aina se tylsä jonka kanssa on vaikea keskustella. :/

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Musta tuntuu samalle... Mut pitäis keksiä joku erikoinen harrastus varmaan tai jotain nii että ei olis nii tavallinen tylsä.

Vierailija

Eiköhän riitä jos seuraa maailman tapahtumia ja muodostaa oman mielipiteensä. Plussaa tietenkin kirjoista, elokuvista, dokkareista. Matkustelu avartaa myös.

Ja jos ei ite keksi puhuttavaa, kuuntele sitten sitä toista.

Vierailija

Kiva kuulla etten ole ainut josta tuntuu tältä. Jännä juttu kuitenkin koska omasta mielestäni en ole tylsä, keskustelen mistä vaan, kehitän juttua helposti, en siis ole hiljainen mutta silti tuntuu että juttuni eivät kiinnosta ketään. En kylläkään varsinaisesti harrasta mitään intohimoisesti, ei kyllä moni muukaan? Miksi tuntuu tältä :(
Ap

Vierailija

Ihan sama tunne. Mielestäni muodostan mielipiteitä, olen kiinnostunut monista asioista ja vilpittömästi myös keskustelukumppanieni asioista. Tosi usein käy kuitenkin niin että kun olen toisten seurassa, pää lyö tyhjää. Välillä tuntuu etten vain yksinkertaisesti keksi sanottavaa, vaikka olisin jo etukäteen miettinyt tiettyjä asioista, joista halusisin jutella tai joista haluaisin kysellä...

Vierailija

Minusta taas juttu luistaa yleensä hyvin kaverin seurassa, mutta epäilykseni lähtevät siitä että olen itse se joka pyytää kahville ym. Seuraani ei siis kaipaa kukaan, tästä olen päätellyt että olen kai tylsää seuraa kuitenkin. Ei minulla montaa kaveria ole, yksin vietän suuren osan ajasta. En myöskään ikinä ole käynyt "oikeasti" ulkomailla, haluaisin kyllä kunhan rahatilanne sen sallii. Olen kyllä tosi kiinnostunut eri maiden kulttuureista jne eli mielelläni kuuntelen toisten matkakertomuksia ja kyselen kaikkea.
Pakko kai tyytyä omaan seuraan taas tänäänkin.

Vierailija

Itse lakkasin viime keväänä - osaksi vshingossa, osaksi tietoisesti soittelemasta ystäville, joita pidin hyvinkin läheisinä. Heistä toinen on soittanut minulle kerran sen jälkeen, toinen ei lainkaan. Tajusin, että minä olen se joka pitää yhteyttä. Eivät he minulle soita - eivät huvikseen tai saatikka jos heillä on huolia. Jos he eivät halua avautua minulle, en minäkään enää halua sitä heille tehdä. Ja siis tällä tarkoitan lähinnä siitä, että en halua kertoa heille asioistani koska he ilmeisestikään eivät tunne tarvetta kertoa minulle omistaan.

Olen yrittänyt sulatella tätä nyt reilun puoli vuotta ja tosi pahalta tuntuu edelleen. He ovat olleet elämässäni tosi pitkään mutta nyt näemme vain pari kertaa vuodessa ja silloinkin isommassa porukassa. Varsinkin toista kaipaan useinkin, en vaan enää koe että hän tarvitsisi tai kaipaisi minua elämäänsä.

Vierailija

Ehkä ne matkakertomukset eivät olleet tässä se pointti, ennemminkin matkustelun tuoma "rikkaus" lähinnä maailmankatsomuksen kannalta. Matkustelu avartaa, on enemmän keskusteltavaa yleisesti ja kenties sitä kokemustenkin vaihtoa.

Vierailija

8, tuntuu pahalta sun puolesta :( Haluaisitko tutustua? Vaikka nettikaveriksi voisin alkaa, jos asut kaukana.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla