Siis helvetti!! MISTÄ LÄHTIEN on ollut ok juoruta ystävän asiat kotona miehelleen?
Ei voi ymmärtää! En minä ainakaan juorua miehelleni minulle ystävieni luottamuksella kerrottuja asioita. Kysyin tätä joskus aikoinaan täällä palstalla ja sain pitkän rivin vastauksia, jossa suunnilleen KAIKKI akat hymistellen kertoivat " Nooo kyllä minä ainakin kerron miehelleni kaiken" . Vittu jos minä haluan kertoa asiani miehellesi, niin TEEN SEN. Mutta pitääkö aikuisille ihmisille erikseen alleviivata, että voitko kiitos olla jakamatta tätä asiaa miehesi kanssa?!
Kommentit (156)
Minä en salaile mieheltäni yleisesti ottaen mitään. Jos joku kaveri vartavasten pyytää, etten puhu asiasta kenellekään, niin sitten en puhu.
Mutta just sellaiset ME -parit tekee tuota. Ne, joilla ei ole mitään yksityisyyttä eivätkä edes ymmärrä miksi parisuhteessa yksityisyyttä pitäisi ollakaan.
Kaverini asiat ei kuulu miehelleni. Kaverini voi kertoa hänelle itse jos tahtoo.
Tämän seikan takia välit siskooni ovat olemattomat. Hän kertoo kaiken ukolleen.
Miten voi avioparilla olla keskenään salaisuuksia? Onko se luottamuksellinen suhde?
Olemme toistemme parhaat ystävät ja niinpä kerromme ihan kaikki ihmissuhdeasiat (siis myös kavereiden onnet ja/tai ongelmat) toisillemme. En edes osaisi kuvitella muuta.
Ensinnäkään siksi, että olen samaa mieltä ap:n kanssa, mies ei ole kaverini ystävä, eikä niitä juttuja ole miehelle tarkoitettu alunperinkään.
Toiseksi siksi, ettei miestäni naisten jorinat edes kiinnosta.
tälle miehelle, suorastaan soittaisin hänelle ja kertoisin sydämen päällä olevat asiani hänelle? Eli siis tämä on teistä ok? Ainakin omalla kohdallani tämä rajaa todella paljon sitä mitä viitsin enää ystävilleni kertoa.
Ihmeellinen teidän akkojen moraali, todellakin!
Älä vedä tuollaisia johtopäätöksiä, etteikö muka oltaisi silti yksilöitä vaikka ollaankin hyvin me-henkisiä avioliitossa. Kyllä me ainakin olemme vahvasti yhdessä, mutta silti kumpikin omia itsejämme.
JOS ystävä erityisesti toivoo etten kerro edes miehelleni siinä tapauksessa todennäköisesti en ota asiaa puheeksi kotona. Yleensä keskustelemme mieheni kanssa kaikista työ- ja vapaa-ajanasioista, myös luottamuksellisista. Mielestäni ihan normaalia. Enemmän ihmettelen ap:n kaltaisia jotka pitävät salaisuuksia.
Suhteen alussa luullaan, että parisuhde ei kestä sitä, että molemmilla puolisoilla on erillinenkin elämä itsenäisenä ihmisenä. Ollaan ikään kuin symbioosissa.
Mutta uskokaa vaan, sanon parinkymmenen vuoden onnellisen parisuhteen kokemuksella, että liika symbioosi käy voimille ja nainenKIN saa voimia siitä, että säilyttää vähän omaa elämää siinä parisuhteen rinnalla. Eikä miestä kaikki naisten jutut edes tosiaan kiinnosta, ja hyvä niin!
-9-
Siis HALOO!!??? Aviopuolisoiden välinen luottamus ja/tai pidättäytyminen salaisuuksista EI tarkoita ystävien HENKILÖKOHTAISTEN asioiden kertomista!
En todellakaan siis kerro miehelleni yhteisten naispuolisten ystävien minulle luottamuksella kerrottuja henkilökohtaisuuksia!
Olette todella kummallista sakkia.
Luuletteko, että miehet pettää toistensa luottamuksen tällä tavoin? Ainakin valtaosa miehistä osaa pitää luottamukselliset asiat omana tietonaan. Vain idiootit akat selittelevät ja puolustelevat asiaa itselleen vetoamalla " No kun tämä kuuluu avioliittoon" tms paskaa. Olkaa rehellisiä itsellenne ja ystävillenne ja myöntäkää rehellisesti: ETTE OSAA PITÄÄ SALAISUUKSIA ETTEKÄ OLE LUOTETTAVIA!
Vierailija:
Siis HALOO!!??? Aviopuolisoiden välinen luottamus ja/tai pidättäytyminen salaisuuksista EI tarkoita ystävien HENKILÖKOHTAISTEN asioiden kertomista!
9/14
Vierailija:
Kun puhun ystävälleni, on AIVAN SAMA kuin puhuisin
tälle miehelle, suorastaan soittaisin hänelle ja kertoisin sydämen päällä olevat asiani hänelle?
kerron ukolle, koska tiedän ettei hän levitä eteenpäin ja osaa olla hienotunteinen ja ymmärtävä...ja ystävilleni tämä on ollut ok.
Vierailija:
Luuletteko, että miehet pettää toistensa luottamuksen tällä tavoin? Ainakin valtaosa miehistä osaa pitää luottamukselliset asiat omana tietonaan.
jos on tuollainen " pakko kertoa miehelle, kun kerta se on mun mies" nainen, niin lakkaan kertomasta hänelle mitään sellaista, mitä en voisi hänen miehelleenkin suoraan kertoa.
Ja se, joka koki, että kaverien jutut ovat kivoja pikku hupipaloja miehen kanssa naurettaviksi: toivottavasti et oikeasti ole noin kana, sinulla ei taida olla noilla ominaisuuksilla yhtään AITOA ystävää.
9/14
Mieheni on minun toinen puolikas, jolle kerron kaiken. Hän ei käytä mitään keskustelua minua vastaan. Jos en kertoisi tuntuisi oudolta. Me kerromme toisillemme kaiken.
No, yksi miehen tuttu tosin taannoin oli niin viisas, että totesi miehelle: " ai mut tehän ootte naimisissa, joten tottakai sä kerrot Maijallekin..." Et on niitä fiksujakin olemassa.
Vierailija:
sinulla ei taida olla noilla ominaisuuksilla yhtään AITOA ystävää.
Vakavasti ottaen... On varmaan parempi etten puhu enää kavereilleni (jotka seurustelevat tai ovat avo/avioliitossa) asioitani. Miten tällaisen gallup-tuloksen jälkeen voisin luottaa edes siihen, että kaveri pitää suunsa kiinni vaikka kieltäisin häntä kertomasta?
Tulee mieleen, että te juoruilijat olette hieman yksinkertaisia. Ette tajua pitää kaverin yksityisyydestä ja luottamuksesta kiinni, vaan ryntäätte heti kertomaan miehelle.
Ja millaiset " miehet" teillä onkaan?? Miten heitä voi edes kiinnostaa?
Oleten kyllä ihan automaattisesti, että avo/avioparit keskustelevat ihan kaikesta keskenään. Ajattelen sellaista yksikkönä.
Eri asia on, mistä viitsin alkaa puhumaan ollenkaan. Juorut eivät ole erityisen kiinnostavia meistä.