Lue keskustelun säännöt.
Vuoden paskin äiti ilmottautuu!
25.01.2016 |
Vein sitten keskimmäisen vanhemmill ni yökylään, kun tuntuu etten jaksa hänen kanssaan.
Esikoinen ja kuopus jäi kotiin.
Elämä on yhtä vääntöä keskimmäisen kanssa, mitään ei kuunnella, ei totella, lätkii isompaa sisarustaan, huutaa, kiukuttelee joka asiasta. Alan olemaan loppu. Kotona siis 5 v, 3 ja 7 kk. Keskimmäinen on luonteeltaan niin tempperamenttinen ja jääräpää, että olen helisemässä hänen kanssaan.
Jäähypenkit ym ei auta. Ei hetkahda niistä mihinkään.
Tänään tuli vaan viiminen vikatikki ku istuu sohvalla ja pissii siihen. Sohva ostettiin viime viikolla. Osaa kyllä käydä pöntöllä eikä käytä vaippaa. Vituttaa suoraan sanottuna oikein rutkasti.
Soitin sitte vanhemmilleni ja kysyin voiko keskimmäinen tulla yöksi, saisin päivän rauhan kaikesta väännöstä ja showsta.
Vanhemmillani ovat hyvät välit lapsiin ja muksut menee sinne mielelään, eikä keskimmäinen edes huomannut, että "halusin hänestä eroon"(kuulostaa julmalta). Joten hän lähti ihan hyvillä mielin.
Mutta mulla on kaikkea muuta kuin hyvä mieli. Olen parkunut koko aamun, olenko muka välittävät äiti, kun toivon yhden yön rauhaa lapsestani? Mies sanoo, että olen ja jokainen tarvitsee joskus oman aikansa ja ei hermot kaikilla ikuisesti kestä.
Saatan velloa itsesäälissä,mut tää olo mikä tällä hetkellä on, on ahdistava. Tuntuu, että olen epäonnistunut äitiydessä täysin.
Samalla tajuan mikä suunnaton ikävä mulla on tuota keskimmäistä, vaikka hän onkin vain 30 kilsan päässä. Haluaisin hakea hänet takas kotiin, mutta samalla taas haluan pitää yhden päivän lepotauon.
Anteeksi purkautumiseni. Johonkin tämä paha olo on kirjotettava.
Kommentit (37)
Kiva, että on paikka mihin viedä lapsi/et.
No, kohta tämä on voiton puolelle eikä sitä enää oikein osaa edes haluta sen kummempaa kaksinoloa miehen kanssa.
Penskat 13v&14v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sun pitäisi jaksaa hoitaa omat lapsesi, itsehän sinä olet ne halunnut ja tehnyt. Hyvä että mummo auttaa, mutta sinun vastuulla hoito ja kasvatus oikeasti on. Tiedät sen itsekin, siksi sulla on nyt paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt sanoisi, että vuoden paskin äiti, mutta kyllähän tuossa tapauksessa on jotain mennyt pieleen kasvatuksen kanssa.
Ja montakohan lasta sulla on?
Ja mitenkähän minun lasten lukumäärä vaikuttaa siihen, että joku toinen on kämmännyt tehtävänsä?
Vierailija kirjoitti:
En nyt sanoisi, että vuoden paskin äiti, mutta kyllähän tuossa tapauksessa on jotain mennyt pieleen kasvatuksen kanssa.
Kukaan ei tarttunut tuohon ensimmäiseen eikä toiseenkaan yritykseen, niin jospa nyt kolmas onnistuisi!
Vierailija kirjoitti:
En tietty tunne lapsiasi, mutta kaikilla lapsilla pitäisi suunnilleen tuon ikäisenä olla uhma päällä. Eli ei hän välttänättä pohjimmalta luonteeltaan tuommoinen ole.
Sohvalle kuseskelu kuulostaa hieman pahemmalta kuin uhma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt sanoisi, että vuoden paskin äiti, mutta kyllähän tuossa tapauksessa on jotain mennyt pieleen kasvatuksen kanssa.
Kukaan ei tarttunut tuohon ensimmäiseen eikä toiseenkaan yritykseen, niin jospa nyt kolmas onnistuisi!
Mit vit?
Mutta eihän AV-mamma tee ikinä virheitä, vaan vika on lapsissa, jos he eivät osaa käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sitten mars kirjastoon ja etsit kasvatuksesta kertovia opuksia. Jotai on mennyt pieleen keskimmäisen kasvatuksessa ja vielä tuossa iässä on mahdollista korjata tilanne.
Kyllä te mammat olette niin suloisia. Jos joku kehtaa kommentoida mahdollisia virheitä kasvatuksessa, niin johan vedetään herne neään ja syvällä. Itsessähän ei voi olla mitään vikaan, vaan kyseinen lapsi nyt vain toimii niin ja sille ei mitään voi.
Niin alapeukuistako pääättelit että "vedettiin herne nenään"? Itse ainakin alapeukutin puutteellisesta logiikasta, en muusta. Kuten itsekin sanoit MAHDOLLISISTA virheistä. Eli asiasta et osaa sinäkään sanoa juuta etkä jaata, mutta pitäpähän vaan päästä ilkeilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen varmaan ensivuoden paskin äiti mutta tuollaisesta huomionhausta että pissaa sohvalle saa meillä remmiltä sitä huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sitten mars kirjastoon ja etsit kasvatuksesta kertovia opuksia. Jotai on mennyt pieleen keskimmäisen kasvatuksessa ja vielä tuossa iässä on mahdollista korjata tilanne.
Kyllä te mammat olette niin suloisia. Jos joku kehtaa kommentoida mahdollisia virheitä kasvatuksessa, niin johan vedetään herne neään ja syvällä. Itsessähän ei voi olla mitään vikaan, vaan kyseinen lapsi nyt vain toimii niin ja sille ei mitään voi.
Niin alapeukuistako pääättelit että "vedettiin herne nenään"? Itse ainakin alapeukutin puutteellisesta logiikasta, en muusta. Kuten itsekin sanoit MAHDOLLISISTA virheistä. Eli asiasta et osaa sinäkään sanoa juuta etkä jaata, mutta pitäpähän vaan päästä ilkeilemään.
Ahaa. No, sanonpahan vaan, että iso osa lasten käytöshäiriöistä johtuu kavastuksessa tehdyistä virheistä. En tietenkään voi sanoa tässä tapauksessa varmaksi, että asia on näin, mutta jos lapsi kuseksii sohvalle mielenilmauksena, niin jotain ehkä on vinossa. Taas villi veikkaus, mutta ei tuo ihan normaalilta kuulosta.
Vaikuttaa vain, että tällaista asiaa ei saa missään nimessä sanoa tällä palstalla, vaan nyt pitää kehua kuinka AP osasi hienosti järjestää vaikean tapauksen hoitoon ja vetää henkeä. Toki hyvä näin, jos tuo on mahdollista ja ymmärtää, että ei itse jaksa. Mutta kyllähän tuo alkuperäinen ongelma pitää saada korjattua. Ei sitä lasta voi jatkuvasti viedä hoitoon, jos tilanne käy hankalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tulen nyt ottamaan osan siitä paskasta, mitä täällä auliisti kaadetaan sun niskaan, mutta meillä melkein samalla ikäerolla muksut ja kun vauva syntyi, isommat jatkoivat hoidossa 2 pv viikossa, sain vähän lepoa meidän uhmikselta. Käytös on tasaantunut tässä vuoden mittaan, mutta jos en olis saanut välillä huilata, niin hulluksi olisin tullut. Välillä podin asiasta syyllisyyttä, mutta nyt olen tajunnut, että niin lapset kuin äitikin voivat paremmin, kun ei tarvitse olla ihan äärirajoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt sanoisi, että vuoden paskin äiti, mutta kyllähän tuossa tapauksessa on jotain mennyt pieleen kasvatuksen kanssa.
Ja montakohan lasta sulla on?
No montakohan lasta pitää olla, että saa keskustella kasvatuksesta ja siitä, kuika ketuiksi se jollain menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tulen nyt ottamaan osan siitä paskasta, mitä täällä auliisti kaadetaan sun niskaan, mutta meillä melkein samalla ikäerolla muksut ja kun vauva syntyi, isommat jatkoivat hoidossa 2 pv viikossa, sain vähän lepoa meidän uhmikselta. Käytös on tasaantunut tässä vuoden mittaan, mutta jos en olis saanut välillä huilata, niin hulluksi olisin tullut. Välillä podin asiasta syyllisyyttä, mutta nyt olen tajunnut, että niin lapset kuin äitikin voivat paremmin, kun ei tarvitse olla ihan äärirajoilla.
Niin, tai sitten voisi olla tekemättä lapsia, jos niiden kanssa ei kerran pärjää.
Sen verran puolustaudun, että tämä on ensimmäinen kerta, kun muksun vein hoitoon.
Enkä olisi vienyy kenelle tahansa. Muksut näkevät isovanhempia viikottain.
Kasvatusmenetelmä on ollut samanlainen kuin esikoisellakin, ja eipä esikoinen ole noin tempperamenttinen ja jääräpää. Joten kyllä likan luonteellakin on tässä tekemistä.
Voi hyvinkin olla, että olen tehnyt jotain väärinkin kasvatuksen suhteen. Olen kaukana täydellisestä kasvattajasta. Uhmaa tietenkin on 3-vuotiaalla, mutta nyt se tuli vain siihen pisteeseen, että halusin yhden päivän olla ilman minkäänlaista vääntöä
Enkä koe, että 3-vuotias olisi ilkeä luonteeltaan. Hän osaa olla hellä, kiltti ja välittäväinen tietyissä tilanteissa, mutta silti päivittäin väännetään oikein urakalla.
Enkä tehnyt aloitusta tänne siksi, että saisin tukea, etten olekkaan paska äiti. Tein aloituksen, jotta saisin purettua pahan olon johonkin.
Nyt illalla soittelin vanhemmilleni, he ovat viettäneet laatuaikaa ja keskimmäinen on hyvillä mielin. Kertoi puhelimessa, että ovat olleet ulkona ym. Tämä helpotti oloani aika rutkasti. Huomenna vanhempani tuovat kotiin ja olen jo positiivisemmalla mielellä ottamassa hänet vastaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä keskimmäisellä on vaan vaikea uhmaikä, yritä kestää. Meidän 6 vuotiaan uhma kesti jotain 3 vuotta ja vasta 4 vuotiaana alkoi (huom alkoi) rauhoittumaan. Kiukutteli aamusta iltaan joka asiasta. Nuorempi on taas kohta kolme ja on ihan toista maata. Toki joskus osaa kiukutella ja tehdä kiellettyä, mutta tosi vähän ja olen erittäin iloinen että tämä jälkimmäinen on näin helppo. Toki hänellä on sitten toisenlaiset vaikeudet kuten ryhmää sopeutuminen, ujous ja vierastaminen. Esikoinen taas on sopeutuvainen ja menevä. Saa nähdä mitä näistö tulee kun kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vein sitten keskimmäisen vanhemmill ni yökylään, kun tuntuu etten jaksa hänen kanssaan.
Esikoinen ja kuopus jäi kotiin.
Elämä on yhtä vääntöä keskimmäisen kanssa, mitään ei kuunnella, ei totella, lätkii isompaa sisarustaan, huutaa, kiukuttelee joka asiasta. Alan olemaan loppu. Kotona siis 5 v, 3 ja 7 kk. Keskimmäinen on luonteeltaan niin tempperamenttinen ja jääräpää, että olen helisemässä hänen kanssaan.
Jäähypenkit ym ei auta. Ei hetkahda niistä mihinkään.
Tänään tuli vaan viiminen vikatikki ku istuu sohvalla ja pissii siihen. Sohva ostettiin viime viikolla. Osaa kyllä käydä pöntöllä eikä käytä vaippaa. Vituttaa suoraan sanottuna oikein rutkasti.
Soitin sitte vanhemmilleni ja kysyin voiko keskimmäinen tulla yöksi, saisin päivän rauhan kaikesta väännöstä ja showsta.
Vanhemmillani ovat hyvät välit lapsiin ja muksut menee sinne mielelään, eikä keskimmäinen edes huomannut, että "halusin hänestä eroon"(kuulostaa julmalta). Joten hän lähti ihan hyvillä mielin.
Mutta mulla on kaikkea muuta kuin hyvä mieli. Olen parkunut koko aamun, olenko muka välittävät äiti, kun toivon yhden yön rauhaa lapsestani? Mies sanoo, että olen ja jokainen tarvitsee joskus oman aikansa ja ei hermot kaikilla ikuisesti kestä.
Saatan velloa itsesäälissä,mut tää olo mikä tällä hetkellä on, on ahdistava. Tuntuu, että olen epäonnistunut äitiydessä täysin.
Samalla tajuan mikä suunnaton ikävä mulla on tuota keskimmäistä, vaikka hän onkin vain 30 kilsan päässä. Haluaisin hakea hänet takas kotiin, mutta samalla taas haluan pitää yhden päivän lepotauon.
Anteeksi purkautumiseni. Johonkin tämä paha olo on kirjotettava.
Ainoa paskamutsin tunnusmerkki sussa on se, että nyt kun saat hetken rauhaa, vellot itsesäälissä ja märiset, etkä lataa akkuja. Lapsellasi on hyvä mieli, mitä sitten vaikka lähetit hänet pois, koska et jaksa? Tärkeintä on, että nyt nautit tuosta vapaasta hetkestäsi!
Kuule, ap, nostan hattua sinulle, kun jaksat tuon kaiken: kolme pientä lasta, univelkaa, muutto. Kuulostat muutenkin hyvältä äidiltä.
t: yks vela