Lue keskustelun säännöt.
Vuoden paskin äiti ilmottautuu!
25.01.2016 |
Vein sitten keskimmäisen vanhemmill ni yökylään, kun tuntuu etten jaksa hänen kanssaan.
Esikoinen ja kuopus jäi kotiin.
Elämä on yhtä vääntöä keskimmäisen kanssa, mitään ei kuunnella, ei totella, lätkii isompaa sisarustaan, huutaa, kiukuttelee joka asiasta. Alan olemaan loppu. Kotona siis 5 v, 3 ja 7 kk. Keskimmäinen on luonteeltaan niin tempperamenttinen ja jääräpää, että olen helisemässä hänen kanssaan.
Jäähypenkit ym ei auta. Ei hetkahda niistä mihinkään.
Tänään tuli vaan viiminen vikatikki ku istuu sohvalla ja pissii siihen. Sohva ostettiin viime viikolla. Osaa kyllä käydä pöntöllä eikä käytä vaippaa. Vituttaa suoraan sanottuna oikein rutkasti.
Soitin sitte vanhemmilleni ja kysyin voiko keskimmäinen tulla yöksi, saisin päivän rauhan kaikesta väännöstä ja showsta.
Vanhemmillani ovat hyvät välit lapsiin ja muksut menee sinne mielelään, eikä keskimmäinen edes huomannut, että "halusin hänestä eroon"(kuulostaa julmalta). Joten hän lähti ihan hyvillä mielin.
Mutta mulla on kaikkea muuta kuin hyvä mieli. Olen parkunut koko aamun, olenko muka välittävät äiti, kun toivon yhden yön rauhaa lapsestani? Mies sanoo, että olen ja jokainen tarvitsee joskus oman aikansa ja ei hermot kaikilla ikuisesti kestä.
Saatan velloa itsesäälissä,mut tää olo mikä tällä hetkellä on, on ahdistava. Tuntuu, että olen epäonnistunut äitiydessä täysin.
Samalla tajuan mikä suunnaton ikävä mulla on tuota keskimmäistä, vaikka hän onkin vain 30 kilsan päässä. Haluaisin hakea hänet takas kotiin, mutta samalla taas haluan pitää yhden päivän lepotauon.
Anteeksi purkautumiseni. Johonkin tämä paha olo on kirjotettava.
Kommentit (37)
Ihanaa että teillä on turvallinen hoitopaikka tällaisten päivien varalle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin viime viikonlopun pakosalla kun halusin eroon perheestäni. Äitikin tarvitsee joskus lepoa, ei elämä voi olla yhtä suorittamista :D Enkä koe olevani millään muotoa paska, kerroin miehelle miten rankkaa on ollut uhmaavien kaksosten, vauvan ja teinin kanssa niin mies lähetti minut to-su matkalle kylpylään. Nyt jaksaa taas kummasti paremmin. :)
Keskimmöinen on siis kolmen vanha? Tuossa iässä pissiminen housuun on huomionhakua, muukin käytös kuulostaa siltä. Oletko huomannut vaikuttiko uuden vauvan tulo käytökseen?
Kiukutteleeko mummolassa? Lapsi ei osaa sanoa mieltä painavia asioita joten purkaa sen kiukutteluun ja uhmaamiseen.
Parempi ottaa vähän taukoa kuin kilahtaa lapselle ihan kunnolla. On hyvä tietää milloin tarvitsee taukoa.
Ja hyvä ettei lapsi ota mummolaan menoa rangaistuksena mistään. Väitän että toimit oikein!
Juuh, ota nyt tosiaan ekaksi kiitollisena vastaan hetken hengähdystauko, jonka vanhempasi sinulle tarjoavat, ja sovi että se toistuu vaikka kerran viikossa. Sitten alat panostaa tuohon kolmivuotiaaseesi. Voisiko joku tulla teille kotiin avuksi, niin että saisit esimerkiksi lukea rauhassa kahdelle isommalle iltasadut ja vähän leikkiä ilman vauvan vaatimuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi koet yhtään huonoa oloa tuosta, että haluat hetken taukoa vaikeasta lapsesta. Tottakai saa haluta olla hetken rauhassa ja se tekee hyvää. Itselläni on samanikäinen haastava erityislapsi, ja olen oppinut pyytämään apua ja ottamaan välillä taukoa hänestä. Ei ole huono omatunto asiasta.
Vuoden paskimman mutsin pokaalia ei jaeta jo tammikuussa, ja vaikka jaettaisiinkin, usko pois ettet olisi siinä skabassa edes top satasessa. Vedä syvään henkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi väität otsikossa itseäsi paskaksi äidiksi?
Hyvältä äitiydeltä tuo minusta kuulostaa. Lapset osaavat olla tuossa iässä erityisen rasittavia ja on ainoastaan hyvä asia että olet laittanut lapsen hoitoon ilman että edes tajusi sinun tarvitsevan taukoa. Nyt huilaat ja kun lapsi tulee mummolasta niin uusin voimin jatkat uhmiksen kasvattamista.
Nyt sitten mars kirjastoon ja etsit kasvatuksesta kertovia opuksia. Jotai on mennyt pieleen keskimmäisen kasvatuksessa ja vielä tuossa iässä on mahdollista korjata tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiukuttelee myöskin mummolassa. Olen antanut keskimmäiselle huomiota oikein urakalla. Vaikka vauva on tullutkin, niin olen pyrkinyt jakamaan huomioni tasapuolisesti kaikkien kesken.
Mustasukkaisia eivät ole vauvasta, ovat erittäin kiintyneitä molemmat isommat pikkuveljeensä ja keskimmäin (eli siis 3-vuotias) hoivaa yleensä vauvaa mielellään.
Joten jotenkin en uskoisi, että se on huonionhakuisuutta. Voin toki olla väärässäkin. Mun ajatukset ei enää toimi kunnolla.
Tähän mun jaksamiseen saattaa vaikuttaa uniongelmat ja muutto. Ollaan muutettu 1,5 viikkoa sitten ja mä hoidin sen käytännössä yksin. Kantoapuna mies olis, mut pakkaamiset ja purkamiset ym, kaikki jäi mun harteille ja samalla hoidin muksut, kodin ym.
Muuton muksut ottivat innoissaan ja olivat iloisia. Keskimmäisen touhu on jatkunut jo pitkään, joten muutostakaan tuskin on kyse.
Ap.
En nyt sanoisi, että vuoden paskin äiti, mutta kyllähän tuossa tapauksessa on jotain mennyt pieleen kasvatuksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on kolme pientä lasta, pienin vielä vauva. Arki väsyttää sekä sua että keskimmäistä, joka on itsekin vielä tosi pieni. Pieni hengähdystauko molemmille on ihan hyväksi, kun vielä on mieluinen turvallinen paikka keskimmäiselle: todennäköisesti nauttii kun saa välillä olla paikan ainoa lapsi. En olisi tässä vaiheessa vielä huolissani sen enempää keskimmäisen käytöksestä kuin omasta äitiydestäsikään. Eri asia, jos olisi niin mahdoton, että haluaisit hänet koko ajan pois ja ottaisi päähän kun tulee takaisin.
Vierailija kirjoitti:
En nyt sanoisi, että vuoden paskin äiti, mutta kyllähän tuossa tapauksessa on jotain mennyt pieleen kasvatuksen kanssa.
Ja montakohan lasta sulla on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt sanoisi, että vuoden paskin äiti, mutta kyllähän tuossa tapauksessa on jotain mennyt pieleen kasvatuksen kanssa.
Ja montakohan lasta sulla on?
Kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt sitten mars kirjastoon ja etsit kasvatuksesta kertovia opuksia. Jotai on mennyt pieleen keskimmäisen kasvatuksessa ja vielä tuossa iässä on mahdollista korjata tilanne.
Koomista katsoa tätä peukutuksen määrää. Omassa läpiirissä on kaksi perhettä, joissa lapset on kasvatettu ihan kieroon. Vanhemmat ovat erittäin mukavia ihmisiä, mutta jostain syystä heillä ei ole kasvatuksesta mitään käsitystä. Pienestä pitäen on kaikessa annettu periksi lapsen tahdolle ja mitä kovemmin lapsi on huutanut, sitä helpommin on annettu periksi. No kun lapsi on oppinut tällaiseen toimintamalliin, niin kas kummaa, nyt alakouluiässä ollaankin täysin pulassa lapsen kanssa. Aivan käsittämättömiä raivareita ja kuin pisteenä iin päällä, vanhemmat antavat jälleen periksi kunnon raivoamisen jälkeen.
Tekisi mieli välillä keskustella heidän kanssaan tästä tilanteesta, mutta tuntuu jotenkin huonolta mennä neuvomaan toisia heidän kasvatuksessaan. Kuitenkin nämä vanhemmat valittavat kuinka vaikeita lapsia heillä on.
En tiedä miksi koen olevani paska äiti. Jotenkin ajattelen, että muksuja täytyy jaksaa loputtomiin. Hoitaa itse ja nyt kun sorruin tämän yhden kerran ja "passitin" keskimmäisen pois kotoa koen siitä järkyttävää syyllisyyttä ja pahaa oloa.
Keskimmäinen totesi tosiaan ovesta lähtiessämme, että nähdään huomenna. Mä jään mammalle ja pappalle yöks. Olet rakas olet ihana. (Toitotan tätä lapsille, joka ilta.)
Voi olla, että olen yksinkertaisesti niin väsynyt, että otan tämän kaiken dramaattisemmin mitä pitäisi.
Ap
Siis onko keskimmäinen 3-vuotias? Ja sitten vauva, joka 7 kk. No onkos tuo kumma, 3-vuotiaan uhma ja vielä uusi pikkusisarus, joka on syössyt tän 3-vuotiaan perheen pienimmän lapsen asemasta. Ei tarvitse lapsella kovinkaan hankala temperamentti olla, johan tuo pelkkä tilanne tekee lapsesta huomiota hakevan kiukkupussin. Tietysti lapset, niin kuin aikuisetkin, ovat yksilöitä ja jokaisella on omanlaisensa temperamentti, mutta kannattaa silti varoa sitä, ettei ruokki päässään ajatusta että yksi lapsista on "hankala" ja temperamenttinen. Siinä voi helposti jopa muokata lapsesta hankalan ja kiukuttelijan, sillä lapsi alkaa helposti vastata niihin (alitajuisiinkin)odotuksiin ja oletuksiin mitä vanhemmalla lapsesta on. Ymmärrän että ap on väsynyt ja hakee nopeaa helpotusta asiaan, mutta pidemmän päälle pois lähettäminen ei ole ratkaisu asiaan. Yksittäisenä kertana asia on varmasti ok, nythän 3-vuotias saa isovanhempien jakamattoman huomion ja se tekee varmasti ihan hyvää, mutta useasti käytettynä keinona ei kyllä paranna teidän kotitilannetta yhtään. Kannattaa tutustua lapsen kehityspsykologiaan ja lähteä hakemaan niitä ratkaisuja, mitkä toimii kussakin tilanteessa lapsen kanssa. Tutustu esim. muksuoppiin (Ben Furman). 3 vuoden ikäero on kyllä kaikkein haastavin, siinä pikkusisarus syntyy juuri "pahimpaan" aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt sitten mars kirjastoon ja etsit kasvatuksesta kertovia opuksia. Jotai on mennyt pieleen keskimmäisen kasvatuksessa ja vielä tuossa iässä on mahdollista korjata tilanne.
Kyllä te mammat olette niin suloisia. Jos joku kehtaa kommentoida mahdollisia virheitä kasvatuksessa, niin johan vedetään herne neään ja syvällä. Itsessähän ei voi olla mitään vikaan, vaan kyseinen lapsi nyt vain toimii niin ja sille ei mitään voi.
En tietty tunne lapsiasi, mutta kaikilla lapsilla pitäisi suunnilleen tuon ikäisenä olla uhma päällä. Eli ei hän välttänättä pohjimmalta luonteeltaan tuommoinen ole.
Suomalaiset kyllä tunnetusto rakastavat lapsiaan, mutta jostain syystä niiden kasvattaminen on sitten vaikeampaa kuin yliopistoon pääseminen. Mikä teitä vaivaa?