Sairaan lapsen kanssa on jäätävä kotiin. Sitä ei duunin "teinijengi" ymmärrä.
Olen sellaisessa työpaikassa, jossa juuri kellään muulla ei ole lapsia kuin mulla. Nyt kun tarha taas alkoi loman jälkeen, niin tautikierrehän se heti pukkas päälle ja joudun olemaan pois töistä aika paljon lapsen sairastelun takia. Menee ihan täysin hermo siihen, et saan pahaa silmää töissä, kun joudun olemaan pois töistä. Ihan niinku mä olisin itse siitä jotenkin innoissani! Tietysti haluaisin olla mieluummin töissä kuin sairaan lapsen kans kotona potien huonoa omaa tuntoa. Olin jo melkein saanut loppuviikon rageni laantumaan mut tuli melkein itku silmään, kun luin tämän kirjoituksen:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/15/jenny-lehtinen-ala-valita-ei-mi…
Onko teillä muilla tällaista vai olenko mä vaan surkeessa työpaikassa?
Kommentit (377)
Meidän lähiesimies alkoi itkeä, kun kuuli, että vakituinen työntekijä palaa perhevapaalta ja sijainen, joka ei parin vuoden aikana ollut päivääkään pois, joutui pois työtehtävästä.
Kyllä työtehtävä on tavallaan väärä, jos joutuu jatkuvasti olemaan poissa. Silloin kannattaa olla enemmin kotona ne ruuhkaisimmat vuodet tai hakeutua sellaisiin tehtäviin, joita voi tehdä esimerkiksi etätyönä. Muutenkin ihmiset voisivat suunnitella paremmin elämäänsä. Jos aikoo hankkia lapsia, niin ei varmaankaan kannata edes kouluttautua sellaiselle alalle, jossa omat poissaolot aiheuttavat jatkuvia ongelmia työyhteisölle.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lähiesimies alkoi itkeä, kun kuuli, että vakituinen työntekijä palaa perhevapaalta ja sijainen, joka ei parin vuoden aikana ollut päivääkään pois, joutui pois työtehtävästä.
Järkyttävää työkulttuuria. Ja säkin kirjoitat tuon kuin pitäisit syypäänä sitä perheellistä. Apua. Lähiesimies, just, eli sekin ihan puun ja kuoren välissä, miksei kukaan noilla paskatyöpaikoilla uskalla huutaa, että tämmöinen työntekijöiden kiduttaminen ja venyminen liian pienillä resursseilla loppuu nyt!!!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lähiesimies alkoi itkeä, kun kuuli, että vakituinen työntekijä palaa perhevapaalta ja sijainen, joka ei parin vuoden aikana ollut päivääkään pois, joutui pois työtehtävästä.
Järkyttävää työkulttuuria. Ja säkin kirjoitat tuon kuin pitäisit syypäänä sitä perheellistä. Apua. Lähiesimies, just, eli sekin ihan puun ja kuoren välissä, miksei kukaan noilla paskatyöpaikoilla uskalla huutaa, että tämmöinen työntekijöiden kiduttaminen ja venyminen liian pienillä resursseilla loppuu nyt!!!?
Koska tilanteeseen ei ole tulossa korjausta. Ainoa keino on, että kaikki tekevät oman työnsä (tai tekevät muidenkin työt).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän, että toisinaan se on pakko vaan jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa. Mutta ymmärräthän sinäkin, että minä teen sinun työsi poissaolosi ajan? Jään ylitöihin, perun omia menojani, ruokatauosta saan vaan haaveilla. Sen kerran kun pyydän saada pitää lomani sinun lapsesi loma-aikaan ystäväni häiden vuoksi, järjestät itkupotkuraivarit esimiehen edessä, haukut minua joustamattomaksi ja huonoksi työntekijäksi. Kun saan luvan ja lomani alkaa, ilmoitat työnantajalle toisen lapsesi olevan kipeänä ja minut kutsutaan töihin ja lomani siirretään.
Terveisin,
kuluneella viikolla 4 päivää jälleen kerran kahden ihmisen työt tehnyt
Eikä pomosi ole mitenkään oikea osoite marinallesi? Miksi ei? Vittu mikä lapsi. Puhu sille pomollesi!!! Vai et uskalla?
Minun pomoni kärsii tilanteesta taatusti aivan yhtä paljon kuin itsekin. Arvaa kuinka vaikeaa on purkaa tuollaisen ihmisen (loisen ja tekosyiden löytäjän) työsuhdetta? Kolmen hengen firmassa ei vaan hirveästi ole varaa valita sijaista.
Onhan niihin keinoja. Alkaa vaatia vain sairaslomatodistuksia. Sitten ei voi sanoa enempää, se on vain kestettävä, että on yrittäjäksi alkanut. Mutta mitään todisteitahan teillä ei loisimisesta tietenkään ole, vain oma phantahtoinen halunne uskoa niin.
Miksei voisi vaan olla sallittua antaa lopputiliä?
No onko niitä sairaslomatodistuksia pyydetty? Jos ei, niin ei tietenkään voi vain antaa lopputiliä. Mitkä olisivat perusteet? Mutu, että työntekijä loisii? Cool. Not.
Koittakaa nyt vain itse pelata rehellisin kortein siellä. Jos todistus lintsaamisesta olisi, niin silloin varmaan voisikin antaa potkut. Mutta ylläripylläri sitähän teillä ei ole.
Miksi ylipäätään pitää olla joku peruste? Miksi ihmeessä työnantaja ei saa vapaasti valita, keneltä työpanoksensa ostaa? Irtisanomisaika ja työttömyysturva pitäisi riittää työntekijän turvaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin että sairaan lapsen kanssa ollaan kotona. Mulla oli työkaveri joka teki pääsääntöisesti 8-14 työpäivää ja sillä oli 9-vuotias lapsi. Se oli vielä ok kun illalla tuli puhelu että lapsi on sairaana, en pääse töihin aamulla; saatiin tuuraja ja kaikki meni kivasti. Hermo alkoi kiristyä meillä muilla siinä kohtaa kun puhelin soi 11-12 välillä: lapsi on sairas ja lähti kesken päivän koulusta kotiin. Mamma lähti salamana töistä ja jätti muut pulaan, väittäisin että yhdeksänvuotias pärjää pari tuntia yksin sairaanakin, osaahan sen ikäinen jo olla koulunkin jälkeen yksin. Tätä tapahtui ihan jatkuvasti kunnes napero täytti 10 ja työnantaja sanoi ettei moinen enää vetele.
9-vuotiaidenkin yksinpärjäämisessä on eroja. Ei tarvii olla kuin neurologisesti poikkeava lapsi (siis asperger, adhd, tourette tms.) ettei lapsi välttämättä pärjää, siis yksilöllisiä eroja on paljon. Meille ei pääse edes sisään muuten kuin aikuisen voimilla (vanha talo, jonka ovi turvonnut ja hyvin tiiviisti kiinni. Jos lapsi olisi menossa suunnittelemattomasti kotiin, niin ei onnistuisi. Jonkun aikuisen on avattava ainakin ovi tai se on aamulla ennakoiden jätettävä "auki". Tosin meillä on aina joku kotona, mutta kumminkin.)
Plus ettei oksennustaudissa tai ripulissa ainakaan pärjää yksin jne.Tuohon ongelmaan auttaa oven korjaaminen, ei vanhemman töistä poisjäänti että voi avata lapselle oven.
No voin käydä sen oven avaamassa palkattakin, koska sen korjaus ei ole agendalistalla. Mutta pointtini oli, että siinä samalla näkee lapsen kunnon vähintäänkin, sen nyt luulisi olevan syytä tsekata, jos lapsi koulusta pois kesken päivän lähetetään. Ja sen kunnon mukaan sitten takaisin töihin tai ei.
Jos tuo oli pointti niin se olisi kannattanut kirjoittaa, eikä alkaa selittää että lapsissa on isoja eroja saman ikäisissä - siksi että talossa ei ole kunnon ovea tai jostain muusta yhtä pätevästä syystä.
Onhan ne lapset ihan kivoja ja monesta ehkä tulee veronmaksajakin joskus, mutta jotenkin tuntuu kohtuuttomalta, että joissain työpaikoissa roikutetaan vakituisina tuollaisia poissaolijoita ja oikeat työorientoituneet ihmiset sitten paikkailevat heidän jälkiään ja ylikuormittuvat. On se lapsiperheen elämä raskasta joo, mutta kyllä se työelämäkin on silloin, kun siellä on oikeasti töissä ja vielä ylitöissäkin sen vuoksi, etteivät kaikki pysty tekemään heille suunnattuja töitä. Lisäksi perheettömille kasaantuu yleensä epämieluisimmat työajat, kun mammojen pitää päästä lomalle heinäkuulla ja joulun aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta minkä sille voi? Mun lapsella on astma ja flunssat hankalia ja saattaa kestääkin, mutta minkä ihmeen minä sille voin, en tätä sairautta lapselleni valinnut.
En oikein voi jättäytyä kotiinkaan. Jonkun ne duunit on pakko tehdä, kuitenkin, turha siitä on mullekaan nillittää jos en ole töihin lapsen sairauden takia päässyt.
Kenelle sitten nillittää, jos ei sinulle? Lapsesi on sinun ongelmasi ja vastuullasi, ei koko työyhteisösi, joka kuitenkin joutuu maksumieheksi sinun henkilökohtaisen elämäsi vuoksi.
No onko pakko nillittää ylipäätään, tilanne on mikä on? Ja nimenomaan, lapsi on minun vastuullani ja minun on oltava hänen kanssaan kun hän on sairaana. Sossupummiksiko ajattelit että kaikkien sairastelevien lasten vanhemmat jäisivät jos ei töissäkään saa sitten käydä?
Et voi olettaa ettei kollegoja rasita sun lapsesi sairastaminen. Pitäskö sua kiittää aina kun pääset töihin?
Kuka kiitosta on pyytänytkään? Minusta nyt yleensä kuuluu aikuisuuteen että toisen tilanne kuitenkin otetaan huomioon eikä haukuta asioista joille ei voi mitään.
Juuri näin. Aivan järkyttävä asenne täällä joillain. "Saan olla sinulle vihainen asiasta, jolle sinä et voi mitään".
Ja 5 yläpeukkua sille, että vanhemmat käyttää sairaan lapsen kanssa kotona oloa härskisti hyväkseen? Kuka muka käyttää? Nämä samatko, joilla on mielestään oikeus haukkua aloittajaa? Minä en ainakaan tunne ketään, joka käyttäisi sitä yhtään mihinkään.Ja se on paska työnjohto, jos antaa lapsiperheellisille ne parhaat loma-ajat, ei työntekijän, joka pyytää, vika.
Onneksi olen itse asiakaspalvelutyössä, jossa yhden poissaolo ei kerrytä muiden työtehtäviä, vaan korkeintaan asiakaspalvelu hidastuu. Mutta meillä on niin hyvä miehitys, että käytännössä ehtii vain vähemmän surffaamaan netissä jos joku on poissa.Väitän, että yllättävän suuri prosentti lapsi sairaana-poissaoloista on joko liioittelua tai suoranaista valetta. Tunnen monta tyyppiä, jotka käyttävät systeemiä hyväkseen ja olen varma, että myös minun työpaikallani näitä on.
Millä lailla tunnet nämä systeemiä hyväkseen käyttävät tyypit? He ovat uskoutuneet sinulle että käyttävät sitä hyväkseen, vai? Vai sinä tunnet heidät, ja olet itse päätellyt heidän käyttävän systeemiä hyväkseen?
On toki varmasti vaikeaa arvioida, milloin lapsen on syytä jäädä pois hoidosta, mutta jo esimerkiksi lämpö on tällainen syy. Minulla on lapsia, mutta en ole onneksi koskaan joutunut puntaroimaan kyseistä päätöstä, koska mies on kotona. Mutta aivan varmasti olisin jäänyt sairaan lapsen kanssa kotiin, kun hän ON KIPEÄ, aivan sama, miten kipeä hän SINUN mielestäsi on. Sairaan lapsen paikka EI ole päivähoidossa eikä koulussa.Olet suorastaan loukkaava ajatuksinesi, enkä usko, että sinulla on lapsia. Joten et ole pätevä syyllistämään ketään vanhempaa sairaan lapsen hoidosta kotona.
Suoraan kuultua illanistujaisissa kolmelta eri mammalta, kun aiheesta tuli puhetta. Totesivat poissaolo-mahdollisuuden olevan "luontaisetu", jota voi silloin tällöin käyttää hyväkseen. En pidä siitä, mutta en sillä mitään mahdakaan. Ihan turha siis mussuttaa, etteikö tällaista tapahtuisi.
Nytkin vain mietin, että mitähän he sillä mahtoivat tarkoittaa. Sitäkö juuri, että kun lapsi on kipeä, mutta hänet voisi viedä päiväkotiin, koska töistä ei voi olla poissa, mutta jäänpä nyt kotiin, koska voin? Vai että lapsi on terve kuin pukki ja haluan vapaapäivän, siispä "leikin", että hän on kipeä, enkä mene töihin? Anteeksi, mutta en usko jälkimmäiseen ja edellinen taas on aivan oikeutettu syy jäädä kotiin, vaikka se itsestäkin tuntuu vähän hullulta, jos lapsi periaatteessa kipeänäkin selviäisi yhden hoitopäivän (esim. perjantaina).
Nykypäivän työelämän kun luulisi olevan sellaista, ettei sieltä kukaan ole pois, jos ei ole aivan pakko. Minkä tason tehtävissä he olivat? Mitä matalammalla, sen helpommin työntekijä voi olla poissa uran siitä kärsimättä. Oletan siis, että he olivat jotain Siwan kassoja about.
Nykypäivän työelämästä voi ihan hyvin olla poissa edelleen, oli taso mikä hyvänsä. Ei se ole mitään jenkkisarjojen asianajotoimistomeininkiä, jossa taistelu ja selkään puukotus on kuin sotatantereella.
Paitsi että ainakin asianjotoimistossa se just on kuvaamaasi asianjotoimistomeininkiä, josta ei voi olla pois, nimimerkillä "Kokemusta on"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lähiesimies alkoi itkeä, kun kuuli, että vakituinen työntekijä palaa perhevapaalta ja sijainen, joka ei parin vuoden aikana ollut päivääkään pois, joutui pois työtehtävästä.
Järkyttävää työkulttuuria. Ja säkin kirjoitat tuon kuin pitäisit syypäänä sitä perheellistä. Apua. Lähiesimies, just, eli sekin ihan puun ja kuoren välissä, miksei kukaan noilla paskatyöpaikoilla uskalla huutaa, että tämmöinen työntekijöiden kiduttaminen ja venyminen liian pienillä resursseilla loppuu nyt!!!?
Koska tilanteeseen ei ole tulossa korjausta. Ainoa keino on, että kaikki tekevät oman työnsä (tai tekevät muidenkin työt).
Eihän se ole keino sekään, ymmärrätkö, koska aina on sairastuvia lapsia ja työntekijöitä. Se olisi työnantajien syytä tajuta. Siis sai-ras-tu-vi-a. Ei lintsaavia. Ei lint-saa-vi-a. Käsitätkö? Se jos siitä ei sanota työssä ylöspäin on esimiehen vika, ei siinä vittu mitän itkuun pidä pillahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ymmärrän sen, et työkavereita harmittaa kun joutuvat tekemään osan (hyvin pienen osan) mun töistä kun olen poissa, mut kun mä en vaan voi lapsen sairastumiselle mitään. Pitäiskö mun ottaa se kipeänä töihin mukaan?
Mies hoitaa lasta joskus, mut se on pomotason töissä, niin sen on aika vaikea olla töistä pois, kun pitää palavereita jne.
AP
Keskustelun olisi voinut lopettaa tähän.
AP:n on turha ulista jos mies ei hoida puolia lasten sairastumisista: kuormitat työyhteisöäsi kohtuuttomasti jos annat miehesi lintsata perhe-elämästä - johon sairaiden lasten hoito kuuluu.
Mun mies on sosiaalipuolen johtotehtävissä, ja kyllä me oltiin vuorotellen lapsen kanssa kotona, jos hän oli sairaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta minkä sille voi? Mun lapsella on astma ja flunssat hankalia ja saattaa kestääkin, mutta minkä ihmeen minä sille voin, en tätä sairautta lapselleni valinnut.
En oikein voi jättäytyä kotiinkaan. Jonkun ne duunit on pakko tehdä, kuitenkin, turha siitä on mullekaan nillittää jos en ole töihin lapsen sairauden takia päässyt.
Kenelle sitten nillittää, jos ei sinulle? Lapsesi on sinun ongelmasi ja vastuullasi, ei koko työyhteisösi, joka kuitenkin joutuu maksumieheksi sinun henkilökohtaisen elämäsi vuoksi.
No onko pakko nillittää ylipäätään, tilanne on mikä on? Ja nimenomaan, lapsi on minun vastuullani ja minun on oltava hänen kanssaan kun hän on sairaana. Sossupummiksiko ajattelit että kaikkien sairastelevien lasten vanhemmat jäisivät jos ei töissäkään saa sitten käydä?
Et voi olettaa ettei kollegoja rasita sun lapsesi sairastaminen. Pitäskö sua kiittää aina kun pääset töihin?
Kuka kiitosta on pyytänytkään? Minusta nyt yleensä kuuluu aikuisuuteen että toisen tilanne kuitenkin otetaan huomioon eikä haukuta asioista joille ei voi mitään.
Juuri näin. Aivan järkyttävä asenne täällä joillain. "Saan olla sinulle vihainen asiasta, jolle sinä et voi mitään".
Ja 5 yläpeukkua sille, että vanhemmat käyttää sairaan lapsen kanssa kotona oloa härskisti hyväkseen? Kuka muka käyttää? Nämä samatko, joilla on mielestään oikeus haukkua aloittajaa? Minä en ainakaan tunne ketään, joka käyttäisi sitä yhtään mihinkään.Ja se on paska työnjohto, jos antaa lapsiperheellisille ne parhaat loma-ajat, ei työntekijän, joka pyytää, vika.
Onneksi olen itse asiakaspalvelutyössä, jossa yhden poissaolo ei kerrytä muiden työtehtäviä, vaan korkeintaan asiakaspalvelu hidastuu. Mutta meillä on niin hyvä miehitys, että käytännössä ehtii vain vähemmän surffaamaan netissä jos joku on poissa.Väitän, että yllättävän suuri prosentti lapsi sairaana-poissaoloista on joko liioittelua tai suoranaista valetta. Tunnen monta tyyppiä, jotka käyttävät systeemiä hyväkseen ja olen varma, että myös minun työpaikallani näitä on.
Millä lailla tunnet nämä systeemiä hyväkseen käyttävät tyypit? He ovat uskoutuneet sinulle että käyttävät sitä hyväkseen, vai? Vai sinä tunnet heidät, ja olet itse päätellyt heidän käyttävän systeemiä hyväkseen?
On toki varmasti vaikeaa arvioida, milloin lapsen on syytä jäädä pois hoidosta, mutta jo esimerkiksi lämpö on tällainen syy. Minulla on lapsia, mutta en ole onneksi koskaan joutunut puntaroimaan kyseistä päätöstä, koska mies on kotona. Mutta aivan varmasti olisin jäänyt sairaan lapsen kanssa kotiin, kun hän ON KIPEÄ, aivan sama, miten kipeä hän SINUN mielestäsi on. Sairaan lapsen paikka EI ole päivähoidossa eikä koulussa.Olet suorastaan loukkaava ajatuksinesi, enkä usko, että sinulla on lapsia. Joten et ole pätevä syyllistämään ketään vanhempaa sairaan lapsen hoidosta kotona.
Suoraan kuultua illanistujaisissa kolmelta eri mammalta, kun aiheesta tuli puhetta. Totesivat poissaolo-mahdollisuuden olevan "luontaisetu", jota voi silloin tällöin käyttää hyväkseen. En pidä siitä, mutta en sillä mitään mahdakaan. Ihan turha siis mussuttaa, etteikö tällaista tapahtuisi.
Nytkin vain mietin, että mitähän he sillä mahtoivat tarkoittaa. Sitäkö juuri, että kun lapsi on kipeä, mutta hänet voisi viedä päiväkotiin, koska töistä ei voi olla poissa, mutta jäänpä nyt kotiin, koska voin? Vai että lapsi on terve kuin pukki ja haluan vapaapäivän, siispä "leikin", että hän on kipeä, enkä mene töihin? Anteeksi, mutta en usko jälkimmäiseen ja edellinen taas on aivan oikeutettu syy jäädä kotiin, vaikka se itsestäkin tuntuu vähän hullulta, jos lapsi periaatteessa kipeänäkin selviäisi yhden hoitopäivän (esim. perjantaina).
Nykypäivän työelämän kun luulisi olevan sellaista, ettei sieltä kukaan ole pois, jos ei ole aivan pakko. Minkä tason tehtävissä he olivat? Mitä matalammalla, sen helpommin työntekijä voi olla poissa uran siitä kärsimättä. Oletan siis, että he olivat jotain Siwan kassoja about.
Nykypäivän työelämästä voi ihan hyvin olla poissa edelleen, oli taso mikä hyvänsä. Ei se ole mitään jenkkisarjojen asianajotoimistomeininkiä, jossa taistelu ja selkään puukotus on kuin sotatantereella.
Paitsi että ainakin asianjotoimistossa se just on kuvaamaasi asianjotoimistomeininkiä, josta ei voi olla pois, nimimerkillä "Kokemusta on"...
Minun kuukausipalkkani on 2100 euroa brutto. Mies on työtön. Jos lapsi sairastuisi ja mies olisi vaikkapa velvoiteopiskelemassa en palkkaa lapselle hoitajaa. Meillä saa olla pois ilman mitään mutinoita. Sun palkallasi sulle on peanuts palkatakin hoitaja kotiin. Mutta sitä ei pidä edellyttää kaikilta, en siis sano sinulle erityisesti, vaan näille "palkkaa hoitaja kotiin" mutisijoille.
Hänelle se onkin helppoa, mulle ei.
Vierailija kirjoitti:
Kääks, nyt tämä keskustelu lähtee ihan väärille urille. Kyllä mieheni on pois lapsen sairastamisen takia... ehkä sellaiset 25 - 30 prosenttia kerroista. Mutta jos miehelle on tulossa 20 ihmistä tapaamiseen toisesta kaupungista ja mulla on ns. perustoimistopäivä (toimistotöissä siis), niin pakkohan mun on jäädä kotiin. Tästä kyllä joskus tapellaankin.
Mut mun pointti tässä avauksessa oli se, että koska muilla työkavereilla ei ole lapsia, he eivät jotenkin suostu näkemään sitä, että mä en ole tahallani pois töistä joka viikko. Ja että mun pitää oikeasti lähteä töistä klo 16, jotta ehdin tarhaan ennenku se menee kiinni. Ehkä tää osaa paremmin kiteyttää mun ajatuksen kuin mä ite http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/15/jenny-lehtinen-ala-valita-ei-min... kun kerran mun vastaukset saa vaan alapeukkua :( Varmasti moni näistä mulkoilijoista saa itse joskus lapsia, niin sit ehkä ymmärtävät. Mun kannalta se on vaan sit liian myöhään.
AP
Joka viikko? Sähän olet työnantajan ja kollegojen kannalta vain täysin turha kannattamaton kulu firmalle! Minä esimiehenä alkaisin vaatia lääkärintodistusta ensimmäisestä päivästä alkaen, jos poissaolo olisi jokaviikkoista.
Ja tietenkin sun pitää lähteä aina neljältä, lasten isä on ilmeisesti niin pirun tärkeä henkilö työpaikallaan ettei voi koskaan hakea lapsia tarhasta (tosin eihän ne siellä paljoa ole kun ne on viikoittain sairaana kotona). Varmaan lomatkin sun täytyy saada valita ensin koska olet onnistunut lisääntymään. Jos et saa haluamaasi loma-aikaa niin annas kun arvaan: lapset sattuu sairastumaan juuri silloin?
Istu hetkeksi miettimään miksi teinijengi mulkoilee sua töissä. Soiko mikään kello?
Vierailija kirjoitti:
Onhan ne lapset ihan kivoja ja monesta ehkä tulee veronmaksajakin joskus, mutta jotenkin tuntuu kohtuuttomalta, että joissain työpaikoissa roikutetaan vakituisina tuollaisia poissaolijoita ja oikeat työorientoituneet ihmiset sitten paikkailevat heidän jälkiään ja ylikuormittuvat. On se lapsiperheen elämä raskasta joo, mutta kyllä se työelämäkin on silloin, kun siellä on oikeasti töissä ja vielä ylitöissäkin sen vuoksi, etteivät kaikki pysty tekemään heille suunnattuja töitä. Lisäksi perheettömille kasaantuu yleensä epämieluisimmat työajat, kun mammojen pitää päästä lomalle heinäkuulla ja joulun aikaan.
Luonnollisestikin loma-ajoissa kaikilla pitää olla yhtäläiset oikeudet. Siitä ei ole edes syytä keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta minkä sille voi? Mun lapsella on astma ja flunssat hankalia ja saattaa kestääkin, mutta minkä ihmeen minä sille voin, en tätä sairautta lapselleni valinnut.
En oikein voi jättäytyä kotiinkaan. Jonkun ne duunit on pakko tehdä, kuitenkin, turha siitä on mullekaan nillittää jos en ole töihin lapsen sairauden takia päässyt.
Kenelle sitten nillittää, jos ei sinulle? Lapsesi on sinun ongelmasi ja vastuullasi, ei koko työyhteisösi, joka kuitenkin joutuu maksumieheksi sinun henkilökohtaisen elämäsi vuoksi.
No onko pakko nillittää ylipäätään, tilanne on mikä on? Ja nimenomaan, lapsi on minun vastuullani ja minun on oltava hänen kanssaan kun hän on sairaana. Sossupummiksiko ajattelit että kaikkien sairastelevien lasten vanhemmat jäisivät jos ei töissäkään saa sitten käydä?
Et voi olettaa ettei kollegoja rasita sun lapsesi sairastaminen. Pitäskö sua kiittää aina kun pääset töihin?
Kuka kiitosta on pyytänytkään? Minusta nyt yleensä kuuluu aikuisuuteen että toisen tilanne kuitenkin otetaan huomioon eikä haukuta asioista joille ei voi mitään.
Juuri näin. Aivan järkyttävä asenne täällä joillain. "Saan olla sinulle vihainen asiasta, jolle sinä et voi mitään".
Ja 5 yläpeukkua sille, että vanhemmat käyttää sairaan lapsen kanssa kotona oloa härskisti hyväkseen? Kuka muka käyttää? Nämä samatko, joilla on mielestään oikeus haukkua aloittajaa? Minä en ainakaan tunne ketään, joka käyttäisi sitä yhtään mihinkään.Ja se on paska työnjohto, jos antaa lapsiperheellisille ne parhaat loma-ajat, ei työntekijän, joka pyytää, vika.
Onneksi olen itse asiakaspalvelutyössä, jossa yhden poissaolo ei kerrytä muiden työtehtäviä, vaan korkeintaan asiakaspalvelu hidastuu. Mutta meillä on niin hyvä miehitys, että käytännössä ehtii vain vähemmän surffaamaan netissä jos joku on poissa.Väitän, että yllättävän suuri prosentti lapsi sairaana-poissaoloista on joko liioittelua tai suoranaista valetta. Tunnen monta tyyppiä, jotka käyttävät systeemiä hyväkseen ja olen varma, että myös minun työpaikallani näitä on.
Millä lailla tunnet nämä systeemiä hyväkseen käyttävät tyypit? He ovat uskoutuneet sinulle että käyttävät sitä hyväkseen, vai? Vai sinä tunnet heidät, ja olet itse päätellyt heidän käyttävän systeemiä hyväkseen?
On toki varmasti vaikeaa arvioida, milloin lapsen on syytä jäädä pois hoidosta, mutta jo esimerkiksi lämpö on tällainen syy. Minulla on lapsia, mutta en ole onneksi koskaan joutunut puntaroimaan kyseistä päätöstä, koska mies on kotona. Mutta aivan varmasti olisin jäänyt sairaan lapsen kanssa kotiin, kun hän ON KIPEÄ, aivan sama, miten kipeä hän SINUN mielestäsi on. Sairaan lapsen paikka EI ole päivähoidossa eikä koulussa.Olet suorastaan loukkaava ajatuksinesi, enkä usko, että sinulla on lapsia. Joten et ole pätevä syyllistämään ketään vanhempaa sairaan lapsen hoidosta kotona.
Suoraan kuultua illanistujaisissa kolmelta eri mammalta, kun aiheesta tuli puhetta. Totesivat poissaolo-mahdollisuuden olevan "luontaisetu", jota voi silloin tällöin käyttää hyväkseen. En pidä siitä, mutta en sillä mitään mahdakaan. Ihan turha siis mussuttaa, etteikö tällaista tapahtuisi.
Nytkin vain mietin, että mitähän he sillä mahtoivat tarkoittaa. Sitäkö juuri, että kun lapsi on kipeä, mutta hänet voisi viedä päiväkotiin, koska töistä ei voi olla poissa, mutta jäänpä nyt kotiin, koska voin? Vai että lapsi on terve kuin pukki ja haluan vapaapäivän, siispä "leikin", että hän on kipeä, enkä mene töihin? Anteeksi, mutta en usko jälkimmäiseen ja edellinen taas on aivan oikeutettu syy jäädä kotiin, vaikka se itsestäkin tuntuu vähän hullulta, jos lapsi periaatteessa kipeänäkin selviäisi yhden hoitopäivän (esim. perjantaina).
Nykypäivän työelämän kun luulisi olevan sellaista, ettei sieltä kukaan ole pois, jos ei ole aivan pakko. Minkä tason tehtävissä he olivat? Mitä matalammalla, sen helpommin työntekijä voi olla poissa uran siitä kärsimättä. Oletan siis, että he olivat jotain Siwan kassoja about.
Nykypäivän työelämästä voi ihan hyvin olla poissa edelleen, oli taso mikä hyvänsä. Ei se ole mitään jenkkisarjojen asianajotoimistomeininkiä, jossa taistelu ja selkään puukotus on kuin sotatantereella.
Paitsi että ainakin asianjotoimistossa se just on kuvaamaasi asianjotoimistomeininkiä, josta ei voi olla pois, nimimerkillä "Kokemusta on"...
Mitä muka tapahtuu, jos on pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille valittajille toivon jotain oikein hankalaa kroonista sairautta joka aiheuttaa todella paljon poissaoloja mutta ei kuitenkaan ole niin vaikea että eläkkeelle joutuisi.
Oppisivat valittamaan lintsareista ja lokeista.
Aika suurella todennäköisyydellä tulevat jossakin elämänvaiheessa jotain ikävää kokemaankin. Ajatus siitä lohduttaa minua juuri nyt todella paljon :)Yäk, oletpa sinä sisältä pikimusta ihminen, jos toisten epäonni ja vakavat sairaudet lohduttavat sinua ja toivot toisille murheita. :O
Joo, ja te jotka toivotte irtisanomista ja työttömyyttä sairauksista kärsiville olette niin ihanan empaattisia ja ystävällisiä, oikeita enkeleitä. Pus pus vaan teille.
No ajattele ap näin. Muutaman vuoden kuluttua lapsesi ovat jo niin isoja, että pärjäävät yksin kotona sairastuttuaan. Sen sijaan teinijengi alkaa tehtailla mukuloita, joten sitten on sinun vuorosi joustaa ja katsoa pahalla silmällä. Ehkä sitten teinijengi ymmärtää ;)
Vierailija kirjoitti:
No ajattele ap näin. Muutaman vuoden kuluttua lapsesi ovat jo niin isoja, että pärjäävät yksin kotona sairastuttuaan. Sen sijaan teinijengi alkaa tehtailla mukuloita, joten sitten on sinun vuorosi joustaa ja katsoa pahalla silmällä. Ehkä sitten teinijengi ymmärtää ;)
Ja siinä sitten toisaalta itse ymmärtää, millaista on tehdä muidenkin työt. Eiköhän se kasvata ymmärrystä molemmin puolin.
Kuinka helvetin sairaita lapsia teillä oikein on? Meillä on kolme lasta. Iät nyt 12, 10 ja 6. Satunnaisia poissaoloja oli lasten ollessa pienempi, mutta esimerkiksi kesän jälkeen en ole kertaakaan ollut pois töistä nuorimman takia. Vanhemmat lapset sairastaakin jo yksinään kotona. Päivähoidossa on kaikki kolme aloittaneet 10kk-2 -vuotiaana ja mitään kierteitä ei ole ollut. Noiden vanhempien lasten ollessa pieniä, olin ehkä 2 kertaa vuodessa lasten takia pois ja mies toiset 2. Ei ne terveet lapset nyt jatkuvasti sairaina ole ja osa sairauksistakin ajoittuu lomille tai viikonlopuille.
Tää on nyt kyllä mehiläispesän sohaisu, mutta aika monet usein kotiin jäävät tuntuu nauttivan siitä, että voi jäädä kotiin. Esimerkiksi läheinen työkaverini, ihana ihminen muuta, oikein riemusta repesi, kun näki nuhatipan lapsellaan ja taas sai sluibaista kotona 2-3 päivää. Kyllä noita lapsia käytetään ihan keppihevosenakin ja ei edes haluta miehelle antaa "oikeutta" olla kotona. Virallisesti mies ei tietenkään pysty, oikeasti nainen haluaa itse olla siellä.
Vierailija kirjoitti:
Kääks, nyt tämä keskustelu lähtee ihan väärille urille. Kyllä mieheni on pois lapsen sairastamisen takia... ehkä sellaiset 25 - 30 prosenttia kerroista. Mutta jos miehelle on tulossa 20 ihmistä tapaamiseen toisesta kaupungista ja mulla on ns. perustoimistopäivä (toimistotöissä siis), niin pakkohan mun on jäädä kotiin. Tästä kyllä joskus tapellaankin.
Mut mun pointti tässä avauksessa oli se, että koska muilla työkavereilla ei ole lapsia, he eivät jotenkin suostu näkemään sitä, että mä en ole tahallani pois töistä joka viikko. Ja että mun pitää oikeasti lähteä töistä klo 16, jotta ehdin tarhaan ennenku se menee kiinni. Ehkä tää osaa paremmin kiteyttää mun ajatuksen kuin mä ite http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/15/jenny-lehtinen-ala-valita-ei-min... kun kerran mun vastaukset saa vaan alapeukkua :( Varmasti moni näistä mulkoilijoista saa itse joskus lapsia, niin sit ehkä ymmärtävät. Mun kannalta se on vaan sit liian myöhään.
AP
JOKA VIIKKO?!? Luojan kiitos et ole työkaverini, vaikka paljon tuuraan jo nykyiselläänkin.
Jotenkin jännä, että tämä kaadetaan nyt lapsettomien (nuorien tyttösten) niskaan. Mutta itse ainakin perheellisenä voin sanoa, että todella kiukuttaa eräs kollegani, joka tekee toisena samoja hommia kuin minä. Hän on kuussa useamman kerran hoitamassa kipeitä lapsiaan ja tosiaan on sitä luokkaa, että kun opettaja soittaa tokaluokkalaisen lähteneen hiukan viluisena kotiin sairastamaan (asuu vielä koulun naapurissa), hanskat heitetään tiskiin samantien ja keskeneräiset työt kasataan minun pöydälle ja lähdetään kotiin niistämään sen räkänokan nenukkaa. Ja kotona ollaan sitten millä verukkeella tahansa niin kauan, että vähintään yksi kuumeeton päivä on ollut välissä. Ja senkin jälkeen tehdään vielä lyhennettyä työpäivää, että varmasti voidaan kuskata lapsi topattuna kotiovelta koulun ovelle.
Erityisen ongelmallista on, että minullakin olisi lapsi, joka pitää hakea tarhasta viimeistään 16:30. Monen monituista kertaa olen lähtenyt töistä, hakenut lapsen, vienyt lapsen jonnekin hoitoon ja palannut töihin. Että siinä pallotellaan kolmevuotiasta paikasta toiseen, yksi äiti raataa kahden ihmisen työt ja toinen äiti laittaa vielä kolmannet villasukat 9-vuotiaan nuhakuumeessa olevan jalkoihin ja istuu vuoteen laidalla ettei vaan tule äitiä ikävä.
Olen ollut nyt äitiyslomani jälkeen yhteensä neljä päivää kahden vuoden aikana poissa töistä. Jokaisella kerralla on kuulunut aivan tajutonta purnausta siitä, kuinka hänen lapsensa kuolevat nälkään/polttavat talon/eksyvät/hukkuvat/kehittävät hankalan psykologisen häiriön/menettävät turvallisuudentunteensa/you name it mikäli äiti ei ole tasan 16:15 kotona keittämässä pesueelleen päivällistä.
No voin käydä sen oven avaamassa palkattakin, koska sen korjaus ei ole agendalistalla. Mutta pointtini oli, että siinä samalla näkee lapsen kunnon vähintäänkin, sen nyt luulisi olevan syytä tsekata, jos lapsi koulusta pois kesken päivän lähetetään. Ja sen kunnon mukaan sitten takaisin töihin tai ei.