Sairaan lapsen kanssa on jäätävä kotiin. Sitä ei duunin "teinijengi" ymmärrä.
Olen sellaisessa työpaikassa, jossa juuri kellään muulla ei ole lapsia kuin mulla. Nyt kun tarha taas alkoi loman jälkeen, niin tautikierrehän se heti pukkas päälle ja joudun olemaan pois töistä aika paljon lapsen sairastelun takia. Menee ihan täysin hermo siihen, et saan pahaa silmää töissä, kun joudun olemaan pois töistä. Ihan niinku mä olisin itse siitä jotenkin innoissani! Tietysti haluaisin olla mieluummin töissä kuin sairaan lapsen kans kotona potien huonoa omaa tuntoa. Olin jo melkein saanut loppuviikon rageni laantumaan mut tuli melkein itku silmään, kun luin tämän kirjoituksen:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/15/jenny-lehtinen-ala-valita-ei-mi…
Onko teillä muilla tällaista vai olenko mä vaan surkeessa työpaikassa?
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmetyttää, miten sairaita pöpöimureita joidenkin lapset ovat, jos pitää jatkuvasti ja ongelmaksi asti olla heitä kotona hoitamassa.
Päiväkoti-iässä, 3-6 v., meidän muksua ei tarvinnut kertaakaan hakea hoidosta sairauden takia ja olisiko ollut kerran, tai kaksi koko aikana pois hoidosta pienen flunssan takia.
Koulusta, nyt viidennellä, ollut pois ehkä kaksi kertaa koko aikana ja nekin vain yhden päivän.Olemme toki onnellisessa asemassa, että on ollut terve lapsi, myönnetään.
Minä ja mieheni olemme molemmat vaativissa johtajatason töissä, joista poissaolo ei aina ole ihan helppoa. Työ on kuitenkin vain työtä ja asiat hoidettavissa. Meillä kummallakin on lapsestamme vastuu ja siitä vastuusta ei ole tarvinnut koskaan edes keskustella, se on niin itsestäänselvää.
Oli sitten minkälainen palaveri, tai tilaisuus menossa töissä, niin lapsen puheluun vastaamme aina. Olemme lapselle monesti sanoneet, että äiti ja isä ovat aina tavoitettavissa. Tällä olemme halunneet tukea lapsen turvallisuudentunteen kehittymistä ja varmuutta siihen, ettei hänen tarvitse selviytyä yksin hädän tullen.Mikäli haluaa lapsia, on niistä myös vastuussa. Oman, 'tärkeän' työn korostaminen ja jalustalle asettaminen lapsen hoidosta luistamiseksi on pelkkää vastuunpakoa ja asenteellista itsensä nostamista.
Eikö tärkeintä ole lasten hyvinvointi, joista aikanaan tulee veronmaksajia ja maamme rakentajia? Turvallisen lapsuuden takaaminen onnistuu myös vaativissa töissä olevilta, asenne ratkaisee :)
Opetat lapsistasi samanlaisa itsekehuskelijoita, kuin säkin olet? Wow, oon sanaton. Mahtavaa. Oot aivan tavallinen vanhempi, mitäpä tuota nyt omaa häntää nostelemaan, haloo.
Ja kyllä, lapset sairastelevat eri verran.
Vierailija kirjoitti:
Mut mun pointti tässä avauksessa oli se, että koska muilla työkavereilla ei ole lapsia, he eivät jotenkin suostu näkemään sitä, että mä en ole tahallani pois töistä joka viikko. Ja että mun pitää oikeasti lähteä töistä klo 16, jotta ehdin tarhaan ennenku se menee kiinni.
AP
Jos olet joka viikko päivän pois töistä, niin teet käytännössä 80% työaikaa kokoaikaisen palkalla. Kyllä se herättää katkeruutta. Vuodessa teet jopa kaksi kuukautta vähemmän työpäiviä kuin sairastelematon kollegasi. Ja pahimmassa tapauksessa hommasi siirtyvät heidän hoidettavakseen. Tai vaikkeivät he joutuisikaan tekemään hommiasi, niin toimistotöitä hankaloittaa paljon se, jos joku ei ole paikalla tai tavoitettavissa.
Miten muuten työkavereittesi vihamielisyys ilmenee? Olet tähän asti puhunut vain "mulkoiluista", mikä on melko epämääräistä ja voi olla ihan oman ylitulkintasi tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin että sairaan lapsen kanssa ollaan kotona. Mulla oli työkaveri joka teki pääsääntöisesti 8-14 työpäivää ja sillä oli 9-vuotias lapsi. Se oli vielä ok kun illalla tuli puhelu että lapsi on sairaana, en pääse töihin aamulla; saatiin tuuraja ja kaikki meni kivasti. Hermo alkoi kiristyä meillä muilla siinä kohtaa kun puhelin soi 11-12 välillä: lapsi on sairas ja lähti kesken päivän koulusta kotiin. Mamma lähti salamana töistä ja jätti muut pulaan, väittäisin että yhdeksänvuotias pärjää pari tuntia yksin sairaanakin, osaahan sen ikäinen jo olla koulunkin jälkeen yksin. Tätä tapahtui ihan jatkuvasti kunnes napero täytti 10 ja työnantaja sanoi ettei moinen enää vetele.
Se oikeus hoitaa sairasta lasta päättyy kun lapsi on 10-vuotias (vai 11? tämä viittais siihen, että siis laissa 10-vuotiaaksi asti.) Kyseessä ei siis ollut mikään työnantajan yhtäkkinen jämäköityminen asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmetyttää, miten sairaita pöpöimureita joidenkin lapset ovat, jos pitää jatkuvasti ja ongelmaksi asti olla heitä kotona hoitamassa.
Päiväkoti-iässä, 3-6 v., meidän muksua ei tarvinnut kertaakaan hakea hoidosta sairauden takia ja olisiko ollut kerran, tai kaksi koko aikana pois hoidosta pienen flunssan takia.
Koulusta, nyt viidennellä, ollut pois ehkä kaksi kertaa koko aikana ja nekin vain yhden päivän.Olemme toki onnellisessa asemassa, että on ollut terve lapsi, myönnetään.
Minä ja mieheni olemme molemmat vaativissa johtajatason töissä, joista poissaolo ei aina ole ihan helppoa. Työ on kuitenkin vain työtä ja asiat hoidettavissa. Meillä kummallakin on lapsestamme vastuu ja siitä vastuusta ei ole tarvinnut koskaan edes keskustella, se on niin itsestäänselvää.
Oli sitten minkälainen palaveri, tai tilaisuus menossa töissä, niin lapsen puheluun vastaamme aina. Olemme lapselle monesti sanoneet, että äiti ja isä ovat aina tavoitettavissa. Tällä olemme halunneet tukea lapsen turvallisuudentunteen kehittymistä ja varmuutta siihen, ettei hänen tarvitse selviytyä yksin hädän tullen.Mikäli haluaa lapsia, on niistä myös vastuussa. Oman, 'tärkeän' työn korostaminen ja jalustalle asettaminen lapsen hoidosta luistamiseksi on pelkkää vastuunpakoa ja asenteellista itsensä nostamista.
Eikö tärkeintä ole lasten hyvinvointi, joista aikanaan tulee veronmaksajia ja maamme rakentajia? Turvallisen lapsuuden takaaminen onnistuu myös vaativissa töissä olevilta, asenne ratkaisee :)
Fantastista paskaa suollat. Samanlaista tekopyhää sontaa saa kuunnella näiltä johtajatasolaisilta alvariinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän, että toisinaan se on pakko vaan jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa. Mutta ymmärräthän sinäkin, että minä teen sinun työsi poissaolosi ajan? Jään ylitöihin, perun omia menojani, ruokatauosta saan vaan haaveilla. Sen kerran kun pyydän saada pitää lomani sinun lapsesi loma-aikaan ystäväni häiden vuoksi, järjestät itkupotkuraivarit esimiehen edessä, haukut minua joustamattomaksi ja huonoksi työntekijäksi. Kun saan luvan ja lomani alkaa, ilmoitat työnantajalle toisen lapsesi olevan kipeänä ja minut kutsutaan töihin ja lomani siirretään.
Terveisin,
kuluneella viikolla 4 päivää jälleen kerran kahden ihmisen työt tehnyt
Eikä pomosi ole mitenkään oikea osoite marinallesi? Miksi ei? Vittu mikä lapsi. Puhu sille pomollesi!!! Vai et uskalla?
Minun pomoni kärsii tilanteesta taatusti aivan yhtä paljon kuin itsekin. Arvaa kuinka vaikeaa on purkaa tuollaisen ihmisen (loisen ja tekosyiden löytäjän) työsuhdetta? Kolmen hengen firmassa ei vaan hirveästi ole varaa valita sijaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut mun pointti tässä avauksessa oli se, että koska muilla työkavereilla ei ole lapsia, he eivät jotenkin suostu näkemään sitä, että mä en ole tahallani pois töistä joka viikko. Ja että mun pitää oikeasti lähteä töistä klo 16, jotta ehdin tarhaan ennenku se menee kiinni.
AP
Jos olet joka viikko päivän pois töistä, niin teet käytännössä 80% työaikaa kokoaikaisen palkalla. Kyllä se herättää katkeruutta. Vuodessa teet jopa kaksi kuukautta vähemmän työpäiviä kuin sairastelematon kollegasi. Ja pahimmassa tapauksessa hommasi siirtyvät heidän hoidettavakseen. Tai vaikkeivät he joutuisikaan tekemään hommiasi, niin toimistotöitä hankaloittaa paljon se, jos joku ei ole paikalla tai tavoitettavissa.
Miten muuten työkavereittesi vihamielisyys ilmenee? Olet tähän asti puhunut vain "mulkoiluista", mikä on melko epämääräistä ja voi olla ihan oman ylitulkintasi tulosta.
Ap ymmärtää toki juuri tuon, minkä kuvasit, ja kokee siitä huonoa omatuntoa. Siksi alkaa tuntua siltä, että kaikki mulkoilevat.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin että sairaan lapsen kanssa ollaan kotona. Mulla oli työkaveri joka teki pääsääntöisesti 8-14 työpäivää ja sillä oli 9-vuotias lapsi. Se oli vielä ok kun illalla tuli puhelu että lapsi on sairaana, en pääse töihin aamulla; saatiin tuuraja ja kaikki meni kivasti. Hermo alkoi kiristyä meillä muilla siinä kohtaa kun puhelin soi 11-12 välillä: lapsi on sairas ja lähti kesken päivän koulusta kotiin. Mamma lähti salamana töistä ja jätti muut pulaan, väittäisin että yhdeksänvuotias pärjää pari tuntia yksin sairaanakin, osaahan sen ikäinen jo olla koulunkin jälkeen yksin. Tätä tapahtui ihan jatkuvasti kunnes napero täytti 10 ja työnantaja sanoi ettei moinen enää vetele.
9-vuotiaidenkin yksinpärjäämisessä on eroja. Ei tarvii olla kuin neurologisesti poikkeava lapsi (siis asperger, adhd, tourette tms.) ettei lapsi välttämättä pärjää, siis yksilöllisiä eroja on paljon. Meille ei pääse edes sisään muuten kuin aikuisen voimilla (vanha talo, jonka ovi turvonnut ja hyvin tiiviisti kiinni. Jos lapsi olisi menossa suunnittelemattomasti kotiin, niin ei onnistuisi. Jonkun aikuisen on avattava ainakin ovi tai se on aamulla ennakoiden jätettävä "auki". Tosin meillä on aina joku kotona, mutta kumminkin.)
Plus ettei oksennustaudissa tai ripulissa ainakaan pärjää yksin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän, että toisinaan se on pakko vaan jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa. Mutta ymmärräthän sinäkin, että minä teen sinun työsi poissaolosi ajan? Jään ylitöihin, perun omia menojani, ruokatauosta saan vaan haaveilla. Sen kerran kun pyydän saada pitää lomani sinun lapsesi loma-aikaan ystäväni häiden vuoksi, järjestät itkupotkuraivarit esimiehen edessä, haukut minua joustamattomaksi ja huonoksi työntekijäksi. Kun saan luvan ja lomani alkaa, ilmoitat työnantajalle toisen lapsesi olevan kipeänä ja minut kutsutaan töihin ja lomani siirretään.
Terveisin,
kuluneella viikolla 4 päivää jälleen kerran kahden ihmisen työt tehnyt
Eikä pomosi ole mitenkään oikea osoite marinallesi? Miksi ei? Vittu mikä lapsi. Puhu sille pomollesi!!! Vai et uskalla?
Minun pomoni kärsii tilanteesta taatusti aivan yhtä paljon kuin itsekin. Arvaa kuinka vaikeaa on purkaa tuollaisen ihmisen (loisen ja tekosyiden löytäjän) työsuhdetta? Kolmen hengen firmassa ei vaan hirveästi ole varaa valita sijaista.
Onhan niihin keinoja. Alkaa vaatia vain sairaslomatodistuksia. Sitten ei voi sanoa enempää, se on vain kestettävä, että on yrittäjäksi alkanut. Mutta mitään todisteitahan teillä ei loisimisesta tietenkään ole, vain oma phantahtoinen halunne uskoa niin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä lapsi sairaana-korttia käytetään myös aivan törkeän härskisti hyväksi ja jokainen rehellinen mamma sen tietää. Tottakai se vituttaa niitä, jotka eivät samalla tavalla voi ottaa ylimääräisiä vapaapäiviä halutessaan.
Vitut käytetään.
Ehkä sinulla on kuukausipalkkalaisena noin huono työmoraali, mutta minä en ainakaan jätä menemättä töihin jos lapsi on päiväkotikunnossa: ei se kotona istuminen arkisin niin kivaa ole että tekisin sitä vapaaehtoisesti.
Mutta mä teenkin vain sen verran töitä että rahat riittää just ja just. Suosittelen kaikille sellaisille joita kuukausipalkkaduuni vituttaa noin paljon että pitää jättää työtkin tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän, että toisinaan se on pakko vaan jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa. Mutta ymmärräthän sinäkin, että minä teen sinun työsi poissaolosi ajan? Jään ylitöihin, perun omia menojani, ruokatauosta saan vaan haaveilla. Sen kerran kun pyydän saada pitää lomani sinun lapsesi loma-aikaan ystäväni häiden vuoksi, järjestät itkupotkuraivarit esimiehen edessä, haukut minua joustamattomaksi ja huonoksi työntekijäksi. Kun saan luvan ja lomani alkaa, ilmoitat työnantajalle toisen lapsesi olevan kipeänä ja minut kutsutaan töihin ja lomani siirretään.
Terveisin,
kuluneella viikolla 4 päivää jälleen kerran kahden ihmisen työt tehnyt
Eikä pomosi ole mitenkään oikea osoite marinallesi? Miksi ei? Vittu mikä lapsi. Puhu sille pomollesi!!! Vai et uskalla?
Minun pomoni kärsii tilanteesta taatusti aivan yhtä paljon kuin itsekin. Arvaa kuinka vaikeaa on purkaa tuollaisen ihmisen (loisen ja tekosyiden löytäjän) työsuhdetta? Kolmen hengen firmassa ei vaan hirveästi ole varaa valita sijaista.
Onhan niihin keinoja. Alkaa vaatia vain sairaslomatodistuksia. Sitten ei voi sanoa enempää, se on vain kestettävä, että on yrittäjäksi alkanut. Mutta mitään todisteitahan teillä ei loisimisesta tietenkään ole, vain oma phantahtoinen halunne uskoa niin.
Miksei voisi vaan olla sallittua antaa lopputiliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä lapsi sairaana-korttia käytetään myös aivan törkeän härskisti hyväksi ja jokainen rehellinen mamma sen tietää. Tottakai se vituttaa niitä, jotka eivät samalla tavalla voi ottaa ylimääräisiä vapaapäiviä halutessaan.
Vitut käytetään.
Ehkä sinulla on kuukausipalkkalaisena noin huono työmoraali, mutta minä en ainakaan jätä menemättä töihin jos lapsi on päiväkotikunnossa: ei se kotona istuminen arkisin niin kivaa ole että tekisin sitä vapaaehtoisesti.
Mutta mä teenkin vain sen verran töitä että rahat riittää just ja just. Suosittelen kaikille sellaisille joita kuukausipalkkaduuni vituttaa noin paljon että pitää jättää työtkin tekemättä.
Minäkin teen omasta halustani osa-aikaa mutta ihan kuukausipalkalla. Sen verran teen, että rahat riittää just ja just. Arvostan sen verran paljon omaa aikaani.
Mutta se ei minua mitenkään vituta, ainoa vain, että haluan palkkaa jos sairastun tai jos lasta pitäisi hoitaa jos hän sairastuu. Koska sairastuminen ei ole oma syyni ja laissa se menee työnantajan pussista. Hänellä on enemmän rahaa kuin mulla. Mua voi pyytää sit vapaapäiviltäni töihin tuuraamaan, jos tarvetta olisi.
No hymyillä ja silitelläkö pitäisi, kun tehdään sun työt omien hommiemme lisäksi harva se päivä? Sori nyt sitten. Siinä vaiheessa kun itse joutuu raatamaan toisenkin hommat, mutta se ei näy palkassa mitenkään, niin empatia loppuu kesken aikanaan. Se, että yksi on koko ajan poissa oman tai lapsen sairastelun takia, aiheuttaa rahanmenoa ja ylimääräistä työtä sekä työkavereille että työnantajalle.
On hienoa, että Suomessa on jonkinlainen turva sairastumisen varalta ja ei tarvitse sairaana tulla töihin tai vaihtoehtoisesti ottaa palkatonta vapaata. Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö tilanne voisi vituttaa silloin, kun itse on se ylikuormitettu osapuoli, joka joutuu kärsimään TOISEN ihmisen sairasteluista.
Ymmärrän kyllä, että sairaan lapsen kanssa pitää olla kotona. Mutta meillä ainakin tuollaiset poissaolot tarkoittavat sitä, että muiden työpäivät venyvät sen 1-3 tuntia ja lisäksi joutuu ottamaan vastuun täysin itselle vieraista työasioista, jotka sitten mystisesti "siirtyvät" jatkossa omaksi riesaksi, koska "sähän olet tätä asiaa jo viime viikon hoitanut". Eli käytännössä omaa elämäänsä ei voi mitenkään suunnitella, kun tietää, että työyhteisössä on pienten lasten vanhepia. Niinkään sairaan lapsen kanssa poissaolot eivät herätä niin suurta harmitusta kuin ne työkaverit, jotka ovat omien vähäpätöisten vaivojensa vuoksi paljon poissa. Eli kyllä sitä sääliä kannattaa antaa myös sinne työn suuntaan, jos odottaa sitä itse saavansa.
t. itse jo ruuhkavuotensa viettänyt ja toisten poissaolojen vuoksi paljon töitä tekevä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän, että toisinaan se on pakko vaan jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa. Mutta ymmärräthän sinäkin, että minä teen sinun työsi poissaolosi ajan? Jään ylitöihin, perun omia menojani, ruokatauosta saan vaan haaveilla. Sen kerran kun pyydän saada pitää lomani sinun lapsesi loma-aikaan ystäväni häiden vuoksi, järjestät itkupotkuraivarit esimiehen edessä, haukut minua joustamattomaksi ja huonoksi työntekijäksi. Kun saan luvan ja lomani alkaa, ilmoitat työnantajalle toisen lapsesi olevan kipeänä ja minut kutsutaan töihin ja lomani siirretään.
Terveisin,
kuluneella viikolla 4 päivää jälleen kerran kahden ihmisen työt tehnyt
Eikä pomosi ole mitenkään oikea osoite marinallesi? Miksi ei? Vittu mikä lapsi. Puhu sille pomollesi!!! Vai et uskalla?
Minun pomoni kärsii tilanteesta taatusti aivan yhtä paljon kuin itsekin. Arvaa kuinka vaikeaa on purkaa tuollaisen ihmisen (loisen ja tekosyiden löytäjän) työsuhdetta? Kolmen hengen firmassa ei vaan hirveästi ole varaa valita sijaista.
Onhan niihin keinoja. Alkaa vaatia vain sairaslomatodistuksia. Sitten ei voi sanoa enempää, se on vain kestettävä, että on yrittäjäksi alkanut. Mutta mitään todisteitahan teillä ei loisimisesta tietenkään ole, vain oma phantahtoinen halunne uskoa niin.
Miksei voisi vaan olla sallittua antaa lopputiliä?
No onko niitä sairaslomatodistuksia pyydetty? Jos ei, niin ei tietenkään voi vain antaa lopputiliä. Mitkä olisivat perusteet? Mutu, että työntekijä loisii? Cool. Not.
Koittakaa nyt vain itse pelata rehellisin kortein siellä. Jos todistus lintsaamisesta olisi, niin silloin varmaan voisikin antaa potkut. Mutta ylläripylläri sitähän teillä ei ole.
Nyt 17 kirjoitti:
Itselläni oli aina vieras lastenhoitaja kipeänä, äiti lähti töihin .
Sama juttu, välillä vieraampi välillä tuttu. Maksettua apua ei sukulaisia. Kolme pientä lasta. Just olivat lapset viikon pois päiväkodista. Hoitaja hoisi kolme päivää, mies 1,5 päivää ja minä 0,5 päivää. Ei tulisi mielenkään lonnia koko viikkoa kotona
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ymmärrän sen, et työkavereita harmittaa kun joutuvat tekemään osan (hyvin pienen osan) mun töistä kun olen poissa, mut kun mä en vaan voi lapsen sairastumiselle mitään. Pitäiskö mun ottaa se kipeänä töihin mukaan?
Mies hoitaa lasta joskus, mut se on pomotason töissä, niin sen on aika vaikea olla töistä pois, kun pitää palavereita jne.
AP
Keskustelun olisi voinut lopettaa tähän.
AP:n on turha ulista jos mies ei hoida puolia lasten sairastumisista: kuormitat työyhteisöäsi kohtuuttomasti jos annat miehesi lintsata perhe-elämästä - johon sairaiden lasten hoito kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin että sairaan lapsen kanssa ollaan kotona. Mulla oli työkaveri joka teki pääsääntöisesti 8-14 työpäivää ja sillä oli 9-vuotias lapsi. Se oli vielä ok kun illalla tuli puhelu että lapsi on sairaana, en pääse töihin aamulla; saatiin tuuraja ja kaikki meni kivasti. Hermo alkoi kiristyä meillä muilla siinä kohtaa kun puhelin soi 11-12 välillä: lapsi on sairas ja lähti kesken päivän koulusta kotiin. Mamma lähti salamana töistä ja jätti muut pulaan, väittäisin että yhdeksänvuotias pärjää pari tuntia yksin sairaanakin, osaahan sen ikäinen jo olla koulunkin jälkeen yksin. Tätä tapahtui ihan jatkuvasti kunnes napero täytti 10 ja työnantaja sanoi ettei moinen enää vetele.
9-vuotiaidenkin yksinpärjäämisessä on eroja. Ei tarvii olla kuin neurologisesti poikkeava lapsi (siis asperger, adhd, tourette tms.) ettei lapsi välttämättä pärjää, siis yksilöllisiä eroja on paljon. Meille ei pääse edes sisään muuten kuin aikuisen voimilla (vanha talo, jonka ovi turvonnut ja hyvin tiiviisti kiinni. Jos lapsi olisi menossa suunnittelemattomasti kotiin, niin ei onnistuisi. Jonkun aikuisen on avattava ainakin ovi tai se on aamulla ennakoiden jätettävä "auki". Tosin meillä on aina joku kotona, mutta kumminkin.)
Plus ettei oksennustaudissa tai ripulissa ainakaan pärjää yksin jne.
Tuohon ongelmaan auttaa oven korjaaminen, ei vanhemman töistä poisjäänti että voi avata lapselle oven.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut mun pointti tässä avauksessa oli se, että koska muilla työkavereilla ei ole lapsia, he eivät jotenkin suostu näkemään sitä, että mä en ole tahallani pois töistä joka viikko. Ja että mun pitää oikeasti lähteä töistä klo 16, jotta ehdin tarhaan ennenku se menee kiinni.
AP
Jos olet joka viikko päivän pois töistä, niin teet käytännössä 80% työaikaa kokoaikaisen palkalla. Kyllä se herättää katkeruutta. Vuodessa teet jopa kaksi kuukautta vähemmän työpäiviä kuin sairastelematon kollegasi. Ja pahimmassa tapauksessa hommasi siirtyvät heidän hoidettavakseen. Tai vaikkeivät he joutuisikaan tekemään hommiasi, niin toimistotöitä hankaloittaa paljon se, jos joku ei ole paikalla tai tavoitettavissa.
Miten muuten työkavereittesi vihamielisyys ilmenee? Olet tähän asti puhunut vain "mulkoiluista", mikä on melko epämääräistä ja voi olla ihan oman ylitulkintasi tulosta.
Ap ymmärtää toki juuri tuon, minkä kuvasit, ja kokee siitä huonoa omatuntoa. Siksi alkaa tuntua siltä, että kaikki mulkoilevat.
Väärää syyllisyyttä ap siitä kokee, jos jotain. Mutta sinun kaltaistesi sosiopaattien mielestä se on tietenkin ap:n omatunto, joka siellä kolkuttaa!
Vierailija kirjoitti:
Kääks, nyt tämä keskustelu lähtee ihan väärille urille. Kyllä mieheni on pois lapsen sairastamisen takia... ehkä sellaiset 25 - 30 prosenttia kerroista. Mutta jos miehelle on tulossa 20 ihmistä tapaamiseen toisesta kaupungista ja mulla on ns. perustoimistopäivä (toimistotöissä siis), niin pakkohan mun on jäädä kotiin. Tästä kyllä joskus tapellaankin.
Mut mun pointti tässä avauksessa oli se, että koska muilla työkavereilla ei ole lapsia, he eivät jotenkin suostu näkemään sitä, että mä en ole tahallani pois töistä joka viikko. Ja että mun pitää oikeasti lähteä töistä klo 16, jotta ehdin tarhaan ennenku se menee kiinni. Ehkä tää osaa paremmin kiteyttää mun ajatuksen kuin mä ite http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/15/jenny-lehtinen-ala-valita-ei-min... kun kerran mun vastaukset saa vaan alapeukkua :( Varmasti moni näistä mulkoilijoista saa itse joskus lapsia, niin sit ehkä ymmärtävät. Mun kannalta se on vaan sit liian myöhään.
AP
Oletko ap oikeasti pois töistä joka viikko lasten takia? En yhtään ihmettele, jos työkavereita sylettää. Itsellä on sairaspoisaoloja lasten (2 kpl) takia maks viisi vuodessa, ja siitäki tulee huono omatunto, koska työkaverini joutuvat hoitamaan osan mun hommista. Jos olisin JOKA VIIKKO pois töistä lasten takia, niin minusta se olisi jo hälyyttävää.
Ymmärrän hyvin että sairaan lapsen kanssa ollaan kotona. Mulla oli työkaveri joka teki pääsääntöisesti 8-14 työpäivää ja sillä oli 9-vuotias lapsi. Se oli vielä ok kun illalla tuli puhelu että lapsi on sairaana, en pääse töihin aamulla; saatiin tuuraja ja kaikki meni kivasti. Hermo alkoi kiristyä meillä muilla siinä kohtaa kun puhelin soi 11-12 välillä: lapsi on sairas ja lähti kesken päivän koulusta kotiin. Mamma lähti salamana töistä ja jätti muut pulaan, väittäisin että yhdeksänvuotias pärjää pari tuntia yksin sairaanakin, osaahan sen ikäinen jo olla koulunkin jälkeen yksin. Tätä tapahtui ihan jatkuvasti kunnes napero täytti 10 ja työnantaja sanoi ettei moinen enää vetele.