Vierailija

Hei!

Meillä on koirakuume ja lapsiperheenä harkitsemme tarkasti koiran ottamista. Roduksi olemme ajatelleet labradorinnoutajaa. Haluaisimme keskikokoisen koiran, jonka kanssa on helppo touhuta ja joka on ystävällinen. Olen nyt kuullut monelta kasvattajalta liudan kauhutarinoita siitä, miksi labradorinnoutaja on vaikea koira. Tuhoaa sisustuksen, sairastuu jaloista, syö itsensä hengiltä, tarvitsee uskomattoman tiukan koulutuksen jne. Tuntuu, että mihin vain kenneliin soitan, niin negatiivia asioita painotetaan innokkaasti. Onko oikeasti labbiksen omistaminen yhtä murhetta?

Sivut

Kommentit (45)

Vierailija

Labbis vaatii todella paljon liikuntaa ja touhuamista. Muuten se tuhoaa asuntonne poissa ollessanne.
Se tosiaan syö itsensä muodottomaksi jos sen sallitte, ruoka tosiaan maistuu. Toisaalta lääkkeiden antaminenkin on helppoa, se ottaa ilmasta kopin ja vaatii lisää!
Jos teillä on aikaa purkaa sitä energiaa joka ikinen päivä niin labbis on upea koira teille. Jos ei niin etsitte muunmerkkisen koiran.

Vierailija

No ei ole. Ihan perus helpohko koira on.

Pentuna ja nuorena toki mikä tahansa koira voi joskus innostua vähän sisustustuhoihin varsinkin jos sen pitää olla pitkiä aikoja yksin. Lonkkavikoja on rodussa, mutta suurin osa niistä ei tavallisen kotikoiran/lenkkikaverin elämää onneksi mitenkään haittaa. Labradorinnoutajilla useimmiten tosiaan on melkoinen ruokahalu, mutta ei ne itseään hengiltä syö koska omistaja ei toki anna syödä rajattomasti.

Nuoren koiran kanssa saa kyllä välillä olla tarkka etten syö jotain ihan syömäkelvotontakin, meillä on esim. syöty aikanaan sukkahousut, käsivoidetuubi ja koulutusnameiksi tarkoitetut nakinpalat pussin kanssa. Mistään noista koiralle ei tullut muuta kuin käsivoiteesta ripuli päiväksi. Tiukkaa koulutusta eivät noutajat tarvitse, mutta toki mikä tahansa koira kouluttaa kannattaa peruskäskyihin ja perustottelevaisuuteen. Ahneutensa takia ne ovat kuitenkin erittäin helposti koulutettavissa namipalkkioiden avulla, ei tarvita varsinaista tiukkuutta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Sisustustuhojen varalta kannattaa rajata vain yksi huone, missä koira (etenkin pentu) viettää päivän yksinäiset ajat. Labbis syö itsensä muodottomaksi jos sen antaa syödä. Ja labbis myös osaa kerjätä hyyyvin hellyyttävästi :)

Vierailija

Aktiivinen ja isokokoinen koira ( lapset ei voi ulkoiluttaa), tuhoaminen ei ole rotukohtaista, mutta toki labbis saa suurempaa tuhoa aikaan kuin pikku fifi jos sulle päälle sattuu 😊

Vierailija

Minulla on paljon kokemusta erirotuisista koirista, ja tällä hetkellä veljelläni on seitsenkuinen käyttölinjainen labbis. Käyttölinjainen ja näyttelylinjainen labbis eroavat jonkun verran toisistaan rakenteeltaan ja käytökseltään, mutta paljon on myös samoja piirteitä. Labbikset rakastavat ruokaa, ihmisiä ja koiria. Ne ovat ystävällisiä ja tulevat yleensä toimeen kaikkien kanssa. Niillä harvoin on suurta egoa. Ennemminkin ne ovat herkästi hieman arkoja. Vilkkaus vie kuitenkin yleensä arkuuden yli. Vilkkaus saattaa joskus myös vaikuttaa kovuudelta, eli tuntua ihmiseltä siltä, ettei koira kuuntele tai tottele kunnolla. Monesti niissä tilanteissa täytyy nähdä sen yli ja huomata, että koira on todella niin vilkas, ettei se pysty rauhoittumaan tai keskittymään kunnolla. Veljeni labbis on hyvin vilkas. Sen on todella vaikea rauhoittua varsinkin, jos ihmiset ovat liikkeessä tai se on jossain uudessa paikassa. Myös yksinolossa on ollut paljon vaikeuksia, sillä koiralla tulee helposti eroahdistus ja se alkaa purkaa ahdistustaan haukkumalla tai tuhoamalla tavaroita.

Itse koen, että hyvällä, selkeällä ja johdonmukaisella koulutuksella labbiksesta saa mielettömän hyvän perhekoiran. Se tarvitsee paljon liikuntaa ja aivotyötä. Pelkkä juokseminen pallon perässä vain kohottaa sen kuntoa, ei vie pois sitä energiaa, joka koiralla on varastoituneena vilkkautensa vuoksi. Jos pystyy tarjoamaan koiralle liikuntaa, aivotyötä ja selkeän koulutuksen, tulee labbiksesta oiva perhekoira.

Tsemppiä rodunvalintaan! Jokaisessa rodussahan on niitä ominaispiirteitä, kasvattajat ovat kuitenkin todella hyvä tiedonlähde, mitä tulee rodunomaisiin piirteisiin. Usein he kuitenkin ovat nähneet monta pentuetta ja erilaisia pentuja, joten tietotaitoa löytyy. Kannattaa puhua mahdollisimman monen kasvattajan kanssa ja ennenkaikkea käydä katsomassa aikuisia koiria niin näkee, kuinka rotu sopisi omaan perheeseen.

Vierailija

Olenkin puhunut usean kasvattajan kanssa ja tuntuu, että he kaikki ovat todella negatiivisia koirarodusta. 20 minuutin puhelun aikana he kertovat 17 minuuttia rodun huonoista puolista ja 3 minuuttia ehkä hyviä. Minua on todella jäänyt askarruttamaan, että kuinka kaupunkiolosuhteissa saisi ulkoilutettua tyytyväisen labbiksen, kun ei koiraa voi pitää irti ja jatkuvasti piilotella jotain.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olenkin puhunut usean kasvattajan kanssa ja tuntuu, että he kaikki ovat todella negatiivisia koirarodusta. 20 minuutin puhelun aikana he kertovat 17 minuuttia rodun huonoista puolista ja 3 minuuttia ehkä hyviä. Minua on todella jäänyt askarruttamaan, että kuinka kaupunkiolosuhteissa saisi ulkoilutettua tyytyväisen labbiksen, kun ei koiraa voi pitää irti ja jatkuvasti piilotella jotain.

ap

Jos ei voi pitää oikeasti irti, niin ellei ole tarkoitus harrastaa mitään koiraharrastusta, kannattaa ottaa erilainen rotu... Mutta toisaalta itse asun Helsingissä kehä 1 sisäpuolella ja pidän koiraa päivittäin irti. Ei se useimmissa kaupungeissa mitenkään mahdotonta ole jos ei keskustassa asu.

Vierailija

En kyllä lapsiperheeseen suosittelisi.

Asun kerrostaloalueella ja täällä on paljon labbiksia, joista melkein kaikki ovat remmirähjiä ja vetävät omistajaa perässään kuin lapasta. Pelkään pahoin että nämä on otettu juuri sen vuoksi kun luultu että labbis on helppo ja leppoisa peruskoira joka kotiin.

Vierailija

Kaupunkioloissakin koiraa voi viedä pitkille lenkeille. Ehkäpä kasvattajat haluavat valmistaa pennunottajan kaikista pahimpaan, jotta ei tulisi yllätyksiä ja näin pentu palautettaisi kasvattajalle. Minulla on ollut labbis ja aivan ihana koira. Pienenä teki tuhoja jonkun verran, mutta yllättävän vähän siihen verrattuna mitä nykyinen koirani (cockerspaniel), joka on seinistä lähtien syönyt lähes kaikkea yksin ollessaan. Tuo labbis oli ensimmäisen kahden vuoden ajan aikamoinen viikari mutta kun hieman kasvoi niin ai että mikä ihana perhekoira, iloinen ja rento loikoilija.

Arka?

Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljon kokemusta erirotuisista koirista, ja tällä hetkellä veljelläni on seitsenkuinen käyttölinjainen labbis. Käyttölinjainen ja näyttelylinjainen labbis eroavat jonkun verran toisistaan rakenteeltaan ja käytökseltään, mutta paljon on myös samoja piirteitä. Labbikset rakastavat ruokaa, ihmisiä ja koiria. Ne ovat ystävällisiä ja tulevat yleensä toimeen kaikkien kanssa. Niillä harvoin on suurta egoa. Ennemminkin ne ovat herkästi hieman arkoja. Vilkkaus vie kuitenkin yleensä arkuuden yli. Vilkkaus saattaa joskus myös vaikuttaa kovuudelta, eli tuntua ihmiseltä siltä, ettei koira kuuntele tai tottele kunnolla. Monesti niissä tilanteissa täytyy nähdä sen yli ja huomata, että koira on todella niin vilkas, ettei se pysty rauhoittumaan tai keskittymään kunnolla. Veljeni labbis on hyvin vilkas. Sen on todella vaikea rauhoittua varsinkin, jos ihmiset ovat liikkeessä tai se on jossain uudessa paikassa. Myös yksinolossa on ollut paljon vaikeuksia, sillä koiralla tulee helposti eroahdistus ja se alkaa purkaa ahdistustaan haukkumalla tai tuhoamalla tavaroita.

Itse koen, että hyvällä, selkeällä ja johdonmukaisella koulutuksella labbiksesta saa mielettömän hyvän perhekoiran. Se tarvitsee paljon liikuntaa ja aivotyötä. Pelkkä juokseminen pallon perässä vain kohottaa sen kuntoa, ei vie pois sitä energiaa, joka koiralla on varastoituneena vilkkautensa vuoksi. Jos pystyy tarjoamaan koiralle liikuntaa, aivotyötä ja selkeän koulutuksen, tulee labbiksesta oiva perhekoira.

Tsemppiä rodunvalintaan! Jokaisessa rodussahan on niitä ominaispiirteitä, kasvattajat ovat kuitenkin todella hyvä tiedonlähde, mitä tulee rodunomaisiin piirteisiin. Usein he kuitenkin ovat nähneet monta pentuetta ja erilaisia pentuja, joten tietotaitoa löytyy. Kannattaa puhua mahdollisimman monen kasvattajan kanssa ja ennenkaikkea käydä katsomassa aikuisia koiria niin näkee, kuinka rotu sopisi omaan perheeseen.

Labradori ei nimenomaan saa olla arka. Sen kuuluu olla rohkea jo rotumääritelmänkn mukaan.

Vierailija

Olin onnellinen labbiksen omistaja vajaa 13 vuotta. Aivan ihana rotu, mutta ei mikään helppo vaikka monet sitä olettavat. Meillä pentu purki eroahdistustaan tuhoamalla pari sohvaa, mattoja, ruokailuryhmän, sähköjohtoja, jalkalistoja yms. Kirjahyllystäkin kelpasivat vain kirjaston kirjat :D Nythän nämä tempaukset jaksavat naurattaa mutta silloin kyllä itketti ja vitutti. Nämä suurimmat vahingot tehtiin ensimmäisen vuoden aikana. Labbis aikuistuu 3 vuoden ikäisenä. Vilkas rotu joka vaatii virikkeitä . Me kävimme pentukoulussa ja agilityä harrastin koiran kanssa jonkun aikaa. Vanhemmuuteen kierrokset laskevat ja labbiksesta sukeutuu ihana perheenjäsen. Pysyi esimerkiksi rivarimme takapihalla irti eikä karannut kertaakaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kannattaa syöttää sille paljon, siis paljon, rotanmyrkkyä. Turkki loistaa ;-)

Sulle olisi pitänyt syöttää jo kohdussa ollessasi rotanmyrkkyä. =)

Vierailija

EIkö labbiksia ole aika paljon opaskoirissa, tullissa ja muissa vaativissa tehtävissä? Vaikka ne ovatkin poikkeusyksilöitä, niin kertoo se ainakin se, että lajissa on tosi paljon potentiaalia, jonka pitää jotenkin päästä purkautumaan.

Vierailija

Ei ekaksi koiraksi, aivan kauhea adhd ensimmäiset 2 vuotta ainakin. Ja isoksi rontiksi kun kasvaa siinä on pitelemistä kun semmoinen 30+ kiloa vetäsee täysillä. Kasvattajia kannattaa aina uskoa.

Jos helpon koiran haluatte ottakaa joku spanieli, esim. cavalier king charlesin spanieli.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa syöttää sille paljon, siis paljon, rotanmyrkkyä. Turkki loistaa ;-)

Sulle olisi pitänyt syöttää jo kohdussa ollessasi rotanmyrkkyä. =)

Se on tosi paha ihmisille! Mikä sua vaivaa? Labbiksille tosin tosi hyvä.

Vierailija

Miten olis shetlanninlammaskoira? Ei ne nyt kovin isoja ole, mutta kokonsa puolesta sinänsä sopisi ehkä paremmin lapsiperheeseen, kun voisi muksutkin ulkoiluttaa. Ei kuitenkaan mikään minikoirakaan ole.

Vierailija

Meilläkin labbiksemme tuhosi vaikka ja mitä pentuaikanaan kun itse olin lapsi. Meni kenkiä, huonekaluja, repi muovimatot lattioilta, tapetit seinistä, en varmaan edes muista kaikkea! Karvaa lähti joko älyttömän paljon tai sitten vaan paljon. Ja se syömisen määrä!! Meidän eka labbis söi siis ihan paskaakin kadulta. Toisen koiran paskaa. Jaiks.

Mutta oli helppo koulutettava, vaati tietenkin paljon ulkoilua, kuten tuon kokoinen koira yleensäkin. Maailman ihanin rotu ja jos ikinä ottaisin itselleni koiran, se olisi labbis.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei ekaksi koiraksi, aivan kauhea adhd ensimmäiset 2 vuotta ainakin. Ja isoksi rontiksi kun kasvaa siinä on pitelemistä kun semmoinen 30+ kiloa vetäsee täysillä. Kasvattajia kannattaa aina uskoa.

Jos helpon koiran haluatte ottakaa joku spanieli, esim. cavalier king charlesin spanieli.

Cavalier king charlesin spanielit pitäisi kieltää lailla. Sairaaksi jalostettu rotu, joka kärsii koko ikänsä järkyttävistä kivuista, koska aivot ei mahdu päähän. Älkää tukeko sairaan rodun jatkamista, pyydän.

Vierailija

miten ois joku seurakoira? niinku vaik tiibetinterrieri. turkithan noilla seurakoirilla on monesti ihan kamalan työläät, mutta jos ei näyttelyissä aio käyttää niin voi pitää lyhyenä.

Vierailija

Jos perushelppoa perhe koiraa etsii, on edellä mainittu shetlanninlammaskoira tai vaikka suomenlapinkoira paljon parempia rotuja kuin labbis. Vaikka labadorinnoutaja onkin kerännyt mainetta helppona perhekoirana, vaatii se kuitenkin todella paljon liikuntaa ja aivotyötä, ja tylsistyessään tuhoaa sitten taloa. Jos tarkoituksena ei ole harrastaa mitään, eikä ole mahdollisuutta edes vapaaksi koiraa päästää niin ei mikään noutajista sovi teille.

Kasvattajat kertovat rodusta kauhujuttuja, ettei ihmiset jotka eivät ole valmiita haastavaan koiraan ottaisi sellaista. Jos rotua liikaa sokerikuorruttaa päätyy se helposti vääriin käsiin.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla