Vierailija

Tätä on yhden lapsen äitinä vaikea käsittää. Yhden lapsen äitinä on paljon helpompaa kuin monen lapsen äitinä. Lapsellakaan ei seuraa puutu kun hänellä on kavereita.

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tätä on yhden lapsen äitinä vaikea käsittää. Yhden lapsen äitinä on paljon helpompaa kuin monen lapsen äitinä. Lapsellakaan ei seuraa puutu kun hänellä on kavereita.

No meillä oli yksi syy juuri tuo että on leikkikaveri paikalla koko ajan. Jos asuu talossa jossa on paljon samanikäisiä niin sitten niitä kavereita voi olla koko ajan mutta vasta kun omatoimisuus lisääntyy, eli vasta noin 5-6-vuotiaasta eteenpäin.
En jaksa kaveerata itse randomvanhempien kanssa hoitaakseni lapselleni seuraa. Lisäksi olen itse ainokainen enkä halua lasteni kuulevan marinaa siitä, etteivät ole oppineet vaikkapa jakamaan kun ovat ainokaisia. Lisäksi ihmissuhdetaitoja oppii ihan ilmaiseksi sisaruksen kanssa, minun piti olla aina jnkv vieraskorea vieraiden lasten kanssa. Tämä on tietty valinta, johon vanhempi voi vaikuttaa.

Vierailija

Mutta me emme siis asu talossa, jossa on paljon samanikäisiä niin siksikin on hyvä, että on leikkikaveri paikalla. Tosin muutto tapahtui vasta lasten synnyttyä, mutta emme olisi voineet jäädä entiseen taloon siitä syystä, että lapsella on sitten leikkikavereita lähellä. Nyt ei ole, 4-5 km on lähimmille kavereille nyt.
1

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on yhden lapsen äitinä vaikea käsittää. Yhden lapsen äitinä on paljon helpompaa kuin monen lapsen äitinä. Lapsellakaan ei seuraa puutu kun hänellä on kavereita.

No meillä oli yksi syy juuri tuo että on leikkikaveri paikalla koko ajan. Jos asuu talossa jossa on paljon samanikäisiä niin sitten niitä kavereita voi olla koko ajan mutta vasta kun omatoimisuus lisääntyy, eli vasta noin 5-6-vuotiaasta eteenpäin.
En jaksa kaveerata itse randomvanhempien kanssa hoitaakseni lapselleni seuraa. Lisäksi olen itse ainokainen enkä halua lasteni kuulevan marinaa siitä, etteivät ole oppineet vaikkapa jakamaan kun ovat ainokaisia. Lisäksi ihmissuhdetaitoja oppii ihan ilmaiseksi sisaruksen kanssa, minun piti olla aina jnkv vieraskorea vieraiden lasten kanssa. Tämä on tietty valinta, johon vanhempi voi vaikuttaa.

Minusta on kumma että ainokaista pidetään aina itsekkäänä ja empatiakyvyttömänä, meidän lapsemme ei ole lainkaan itsekäs.

Vierailija

Meillä kaksi lasta eikä noista paljon leikkiseuraa toisilleen ole. 8- ja 5-vuotiaat pojat. Tappelu ja marina alkaa sillä samalla sekunnilla kun aamulla heräävät. Kyllä yhden kanssa pääsisi paljon helpommalla.

Vierailija

Pitääkö tähän siis vastata tosissaan vai provoillen?

-

No, vaikka siksi, että suurin osa lapsista toivoo sisaruksia. Mun kummipoikani on ainokainen (ei vanhempien valinta), ja hän kaipaa ihan tosi paljon sisaruksia. Hän on meidän lapsia paljon vanhempi, ja on todella liikuttavaa, miten hän hoitaa hellästi meidän pieniä lapsia. Meillä vanhempi lapsi toivoisi lisää sisaruksia, mutta meillä on nyt lapsiluku täynnä. Sisaruksilta saa vertaistukea, niin lapsena kuin aikuisenakin. Mä sanon aina lapsille, että teidän pitää oppia pitämään toisistanne huolta, maailmassa ei ole liikaa ihmisiä, joilta saa tukea sitten aikuisena. 

-

Kavereita ei täällä ole niin helppo löytää, varsinkaan tässä vaiheessa, kun lapset eivät liiku itsenäisesti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on yhden lapsen äitinä vaikea käsittää. Yhden lapsen äitinä on paljon helpompaa kuin monen lapsen äitinä. Lapsellakaan ei seuraa puutu kun hänellä on kavereita.

No meillä oli yksi syy juuri tuo että on leikkikaveri paikalla koko ajan. Jos asuu talossa jossa on paljon samanikäisiä niin sitten niitä kavereita voi olla koko ajan mutta vasta kun omatoimisuus lisääntyy, eli vasta noin 5-6-vuotiaasta eteenpäin.
En jaksa kaveerata itse randomvanhempien kanssa hoitaakseni lapselleni seuraa. Lisäksi olen itse ainokainen enkä halua lasteni kuulevan marinaa siitä, etteivät ole oppineet vaikkapa jakamaan kun ovat ainokaisia. Lisäksi ihmissuhdetaitoja oppii ihan ilmaiseksi sisaruksen kanssa, minun piti olla aina jnkv vieraskorea vieraiden lasten kanssa. Tämä on tietty valinta, johon vanhempi voi vaikuttaa.

Minusta on kumma että ainokaista pidetään aina itsekkäänä ja empatiakyvyttömänä, meidän lapsemme ei ole lainkaan itsekäs.

 


Ei ehkä teitä vanhempia kohtaan, mutta kaverisuhteissa oleminen on eri asia. Varsinkin isompana sitten. Minulle on ainakin sanottu tuosta, että olen erilainen kun olen ainoa lapsi, että en osaa niin hyvin asettua toisen asemaan yms. Kyllä mä ajattelen, että on siinä perääkin, eli eihän voi olla niin, että ainoana lapsena oppii kaikki ne asiat, joita oppii sisaruksen kanssa, kun sitä sisarusta ei yksinkertaisesti ole. Toki voi sisaruksen seurassa oppia kielteisiäkin asioita. Varmasti siis jotain vajetta on verrattuna sisarusten kanssa kasvamiseen, mutta onko se hyvä vai huono ei voi suoraan sanoa.
1

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on yhden lapsen äitinä vaikea käsittää. Yhden lapsen äitinä on paljon helpompaa kuin monen lapsen äitinä. Lapsellakaan ei seuraa puutu kun hänellä on kavereita.

No meillä oli yksi syy juuri tuo että on leikkikaveri paikalla koko ajan. Jos asuu talossa jossa on paljon samanikäisiä niin sitten niitä kavereita voi olla koko ajan mutta vasta kun omatoimisuus lisääntyy, eli vasta noin 5-6-vuotiaasta eteenpäin.
En jaksa kaveerata itse randomvanhempien kanssa hoitaakseni lapselleni seuraa. Lisäksi olen itse ainokainen enkä halua lasteni kuulevan marinaa siitä, etteivät ole oppineet vaikkapa jakamaan kun ovat ainokaisia. Lisäksi ihmissuhdetaitoja oppii ihan ilmaiseksi sisaruksen kanssa, minun piti olla aina jnkv vieraskorea vieraiden lasten kanssa. Tämä on tietty valinta, johon vanhempi voi vaikuttaa.

Minusta on kumma että ainokaista pidetään aina itsekkäänä ja empatiakyvyttömänä, meidän lapsemme ei ole lainkaan itsekäs.

 


Ei ehkä teitä vanhempia kohtaan, mutta kaverisuhteissa oleminen on eri asia. Varsinkin isompana sitten. Minulle on ainakin sanottu tuosta, että olen erilainen kun olen ainoa lapsi, että en osaa niin hyvin asettua toisen asemaan yms. Kyllä mä ajattelen, että on siinä perääkin, eli eihän voi olla niin, että ainoana lapsena oppii kaikki ne asiat, joita oppii sisaruksen kanssa, kun sitä sisarusta ei yksinkertaisesti ole. Toki voi sisaruksen seurassa oppia kielteisiäkin asioita. Varmasti siis jotain vajetta on verrattuna sisarusten kanssa kasvamiseen, mutta onko se hyvä vai huono ei voi suoraan sanoa.
1
Hyvin on lapsemme kavereita saanut ja on erittäin pidetty kavereiden keskuudessa, osaa kyllä jakaa eikä ole lainkaan itsekäs tyyppi muita lapsia kohtaan.

Vierailija

Itse olen ainakin huono pitämään puoliani, ei toki ainoa syy varmaan ainokaisuus, mutta kiistat ja riidat kavereiden kanssa ovat minulle ahdistavia koska ainoa harjoituskappale niihin on ollut äiti, ei vertainen. Omien ystävieni kanssa en tosiaan saanut äidiltä hyväksyntää pitää puoliani kympillä, vaan piti olla kohtelias ja se kyllä vitutti. Siitä en ole sitten oppinut pitämään puoliani. En tiedä, mikä muita loukkaa ja mikä ei. Olen sitten varmuuden vuoksi kohteliaampi, etten loukkaisi, ja saan luun käteeni.
1

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on yhden lapsen äitinä vaikea käsittää. Yhden lapsen äitinä on paljon helpompaa kuin monen lapsen äitinä. Lapsellakaan ei seuraa puutu kun hänellä on kavereita.

No meillä oli yksi syy juuri tuo että on leikkikaveri paikalla koko ajan. Jos asuu talossa jossa on paljon samanikäisiä niin sitten niitä kavereita voi olla koko ajan mutta vasta kun omatoimisuus lisääntyy, eli vasta noin 5-6-vuotiaasta eteenpäin.
En jaksa kaveerata itse randomvanhempien kanssa hoitaakseni lapselleni seuraa. Lisäksi olen itse ainokainen enkä halua lasteni kuulevan marinaa siitä, etteivät ole oppineet vaikkapa jakamaan kun ovat ainokaisia. Lisäksi ihmissuhdetaitoja oppii ihan ilmaiseksi sisaruksen kanssa, minun piti olla aina jnkv vieraskorea vieraiden lasten kanssa. Tämä on tietty valinta, johon vanhempi voi vaikuttaa.

Minusta on kumma että ainokaista pidetään aina itsekkäänä ja empatiakyvyttömänä, meidän lapsemme ei ole lainkaan itsekäs.

 


Ei ehkä teitä vanhempia kohtaan, mutta kaverisuhteissa oleminen on eri asia. Varsinkin isompana sitten. Minulle on ainakin sanottu tuosta, että olen erilainen kun olen ainoa lapsi, että en osaa niin hyvin asettua toisen asemaan yms. Kyllä mä ajattelen, että on siinä perääkin, eli eihän voi olla niin, että ainoana lapsena oppii kaikki ne asiat, joita oppii sisaruksen kanssa, kun sitä sisarusta ei yksinkertaisesti ole. Toki voi sisaruksen seurassa oppia kielteisiäkin asioita. Varmasti siis jotain vajetta on verrattuna sisarusten kanssa kasvamiseen, mutta onko se hyvä vai huono ei voi suoraan sanoa.
1
Hyvin on lapsemme kavereita saanut ja on erittäin pidetty kavereiden keskuudessa, osaa kyllä jakaa eikä ole lainkaan itsekäs tyyppi muita lapsia kohtaan.

Sanoinkin, että katsopas nyt vähän kauemmin, siihen, että se alkaa kokeilla omia siipiään.
1

Vierailija

Tuttavani sanoi kerran katsellessaan minun ja lapsen yhteistä leikkiä, että hän ei ole koskaan ollut mikään leikkivä vanhempi vaan hän on aina käskenyt lasten leikkiä keskenään. Ja sen kyllä huomaa lasten ja äidin välisestä suhteesta. Lisäksi tämä äiti kuvittelee olevansa täydellisen uhrautuva äiti ja lastensa olevan pyhimyksiä ja täydellisesti käyttäytyviä, vaikka totuus on kyllä toinen.

Lapsi saa ihan tarpeeksi niitä kaverisuhteita päiväkodissa niin, että pääsee opettelemaan ryhmässä leikkimistä ja jakamista. Kotona saa olla ainokainen.

Vierailija

Olemme yhden lapsen perhe. Hän on ollut aina lapsesta asti empatiakykyinen ja toiset huomioon ottava. Kehittynyt ehkä nopeammin, koska on ollut paljon aikuisten seurassa. Järkevä lapsi. Lapsiaikana huoletti, että osaako pitää puoliaan ja kysyinkin tätä opettajalta. Hän tuumasi, että lapsemme on sisäisesti vahva. Ei lähde mukaan hölmöyksiin. Testeissä oli aina pari vuotta ikäisiään edellä. Huono vai hyvä. En tiedä. Hyvin opiskeluorientoitunut.  Saamme hänestä toisten huomioon ottavan ja terävän lääkärin parin vuoden kuluttua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tuttavani sanoi kerran katsellessaan minun ja lapsen yhteistä leikkiä, että hän ei ole koskaan ollut mikään leikkivä vanhempi vaan hän on aina käskenyt lasten leikkiä keskenään. Ja sen kyllä huomaa lasten ja äidin välisestä suhteesta. Lisäksi tämä äiti kuvittelee olevansa täydellisen uhrautuva äiti ja lastensa olevan pyhimyksiä ja täydellisesti käyttäytyviä, vaikka totuus on kyllä toinen.

Lapsi saa ihan tarpeeksi niitä kaverisuhteita päiväkodissa niin, että pääsee opettelemaan ryhmässä leikkimistä ja jakamista. Kotona saa olla ainokainen.

Mä en kyllä myöskään ymmärrä, miksi vanhemman tehtävä on erityisesti leikkiä lapsen kanssa. Jos se ei tunnu luontevalta, ei mun mielestä tarvitse väkisin leikkiä. Lapsen kanssa kun voi tehdä muitakin asioita.

Vierailija

No mua ei ois todellakaan kiinnostanut leikkiä lapseni kanssa. Eikä äitikään leikkinyt, leikin vähän isompana sitten pihan lasten kanssa ja olin pk:ssa tietty jo 70-luvulla, koska äiti oli yh.
1

Yksikseni paljon leikin, kun ei niitä sisaruksia siunaantunut. Sitten myöhemmin aikuisenakin touhunnut paljon yksinään, kun tottunut siihen lapsesta asti. Joskus 4v muistan kysyneeni vanhempiani leikkimään. Isän vastaus oli, ettei aikuiset leiki.

Vierailija

Kyllä sen ainokaisista useimmiten huomaa jo pienenä. Ei osata yhtään jakaa esim. leluja kun se ei ole normioletuksena että ei olisikaan yksinvaltias kodin tavaroille jne. Sisarusten välinen tappelu on eri asia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen ainokaisista useimmiten huomaa jo pienenä. Ei osata yhtään jakaa esim. leluja kun se ei ole normioletuksena että ei olisikaan yksinvaltias kodin tavaroille jne. Sisarusten välinen tappelu on eri asia.

No ei se ihan noinkaan mene. Ainakin meillä on ihan sisaruksellisten perheiden lapset pitäneet kiinni leluistaa, kun meidän lapset ovat tulleet käymään. Varman siksi, kun ovat tottuneet, että sisarus ne vie, niin vieraille lapsille ei niitä haluttaisi ainakaan antaa millään. Ainokaiselle se voi olla ihan helppoa, koska saa AINA leikkiä niillä itse miten paljon haluaa. Näin minusta ainakin pikkulapsilla.
1

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla