Vierailija

On tullut eteen joskus näitä tapauksia kun isovanhemmat ikään kuin "omivat" lastenlapset itselleen heti alusta tarjoutuen avuksi hankinnoissa, hoidoissa jne. tyyliin "saatte hieman parisuhdeaikaa" .

Näin saadaan sisältöä lastenlasten kautta siihen omaan elämään.

Totuttavat lapsensa tuomaan lastenlapset pitkiksikin aikaa luokseen ja opettavat lapsenlapsille omat säännöt "mummulassa" .
Annetaan jakamaton huomio ja kaikkea ostetaan mitä lapsi älyää pyytää tyyliin "no kun se halus sen".

Lasten omat vanhemmat oppivat salavihkaa avuttomiksi kun kaikki tarjoillaan valmiina.

"Mitä tarvitsette, sen me mielellämme tarjoamme ja hoidamme" kuulostaa ihanalta ja houkuttelevalta.

Paljon eroja tullut tällaisille pareille missä vaikuttaa "loistavat ja rakastavat isovanhemmat" vahvasti taustalla ja arjen kuvioissa --

ilmeisesti syystä, ettei nuoripari kasva täysvastuulliseen vanhemmuuteen tai hitsaudu pariskuntana yhteen vastoinkäymisten ja yhteisten ponnistelujen kautta, kun "apu" löytyy puhelinsoiton päästä.

Lapset alkavat kutsua sitten näitä vanhempia etunimeltä tyyliin "Hannele" tai "Tuula" äidiksi kutsumisen asemesta . Isäkin on joku lähinnä hyvä Jarkkis-tyyppi joka siinä harrastaa mutta jolla ei sen oleellisempaa merkitystä lapsen ajatusmaailmassa ole, koska mumsku ja papsku tietää parhaiten todella tärkeistä asioista sillä heidän kansaanhan lapsi megaosan valveilla oloajastaan viettää. Eivätkä koskaan kieltäydy koska rakastavat lapsenlapsiaan niin hurjasti.

Mielipiteitä ?

Sivut

Kommentit (38)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kyllä minä vieraille ja varsinkin pienille lapsille puhun vanhemmistani etunimillä. Isän puolen isovanhemmista puhun etunimillä, koska eivät halua olla mummo ja pappa (heille tuntui oudolta, koska isäni toinen isovanhempi oli elossa ja hän oli isälle mummo). Että eri syistä noita etunimillä puhumista harjoitetaan. Esim. ratsastuskoulun pitäjien lapsi puhuu vanhemmistaan etunimillä - asiakkaat olisivat muuten aivan sekaisin.

Vierailija

Hyvää tarkoittamalla voi tehdä myös karhunpalveluksen .

Otetaan liikaa sellaista vastuuta joka kuuluisi näille omille vanhemmille.

Vastuurajat hämärtyy pikkuhiljaa.

(Toki tähän topikkiin tulee varmaan paljon ihan ala-arvosia "oot ihan pölö" -päläpälä turhaa hölinää- kommentteja  koska sohaistaan  tabua eikä kaikilla ole kykyä/rohkeutta ajatella asioita laajemmin oman kuplansa ulkopuolelta)

Mielenkiintoista odottaa ajattelevien ihmisten perusteltuja kommentteja . Mahtaako niitä palstalta löytyä.

Vierailija

Meidän isovanhemmat eivät osallistu ollenkaan mihinkään, joten olisin onnellinen jos olisivat kiinnostuneita lapsenlapsistaan.

Vierailija

Tiedän aika monta tuollaista perhettä, joissa isovanhemmat tekee ne perinteiset vanhempien jutut (vie hammaslääkäriin, kuljettaa harrastuksiin, opettaa pyöräilemään) ja ne vanhemmat käy treffeillä ja ylläpitää parisuhdetta. Sitten isovanhemmille tapahtuu jotain ja kouluikäisten lasten perhe on ihmeissään, että nyt saadaan aika riittämään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vieraille ja varsinkin pienille lapsille puhun vanhemmistani etunimillä. Isän puolen isovanhemmista puhun etunimillä, koska eivät halua olla mummo ja pappa (heille tuntui oudolta, koska isäni toinen isovanhempi oli elossa ja hän oli isälle mummo). Että eri syistä noita etunimillä puhumista harjoitetaan. Esim. ratsastuskoulun pitäjien lapsi puhuu vanhemmistaan etunimillä - asiakkaat olisivat muuten aivan sekaisin.

Käsittääkseni tässä lähinnä tarkoitettiin ettei lapsi kutsu omaa vanhempaansa koskaan äidiksi tai isäksi edes läheisessä kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa saati muuten, siis ikinä , jne..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tiedän aika monta tuollaista perhettä, joissa isovanhemmat tekee ne perinteiset vanhempien jutut (vie hammaslääkäriin, kuljettaa harrastuksiin, opettaa pyöräilemään) ja ne vanhemmat käy treffeillä ja ylläpitää parisuhdetta. Sitten isovanhemmille tapahtuu jotain ja kouluikäisten lasten perhe on ihmeissään, että nyt saadaan aika riittämään.

Bravo!

Nimenomaan tästä (ylihuolehtivat ja liian aktiiviset isovanhemmat) tässä ilmiössä on kysymys.

Pitäisi antaa sen perheen oppia pärjäämään myös itsenäisenä yksikkönä.

Vierailija

Minun vanhemmat yrittää tuota. Jos minä en suostu ostamaan lapsille jotain, he pyytävät isovanhemmilta. Olen joutunut useammin kuin kerran sanomaan että minun yli ei saa kävellä eli minä teen lasten asioita koskevat päätökset ja niitä pitää isovanhempienkin noudattaa. Jos kiellän jotain, he eivät saa pyörtää sitä. Olen myös tietoisesti rajoittanut isovanhempien ja lasten tapaamisia. Jossain vaiheessa vanhempani yrittivät saada lapset luokseen aina kun oli loma mutta sanoin heille että minäkin haluan viettää aikaa lasteni kanssa. Meille lapsia saa tulla tapaamaan, sitä en ole kieltänyt, mutta sen että lapset eivät nyt lähde mummolaan vaan ovat kotona - sen olen tehnyt joitakin kertoja.

Olen myös sanonut lapsille että kaikkia meidän tekemisiä ei tarvitse raportoida isovanhemmille. Varsinkin tyttö herkästi kertoi heille aivan kaiken, mitä uutta olemme hankkimassa tai mihin olemme menossa viikonlopuksi. Herkästi sitten tuli kaikkea utelua ja sekaantumista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meidän isovanhemmat eivät osallistu ollenkaan mihinkään, joten olisin onnellinen jos olisivat kiinnostuneita lapsenlapsistaan.

Niin. Tuo on toinen ääripää. Mutta nyt aiheena on nämä isovanhemmat joilla on lapsiperheen arjesta vankempi ote kuin niillä omilla vanhemmilla.

Vierailija

Kyllä minusta olisi ihan kiva, jos isovanhemmat olisivat rikkaita ja hyväkuntoisia ja vieläpä halukkaita kustantamaan pakollisia ja vähemmän pakollisia menoja ja vielä hoitaisivatkin lapsia. Kyllä vain apu kelpaisi. Meillä sentään yhdet isovanhemmat saadaan tarvittaessa sairaita lapsia hoitamaan puolen päivän varoajalla, asuvat 300 km päässä, ei heitä muuten oikein viitsi vaivata, kun toisella on sairauksiakin. Toiset isovanhemmat taas eivät pysty, toinen on toisen omaishoitaja, hyvä, että pystyvät vielä kotona asumaan. Kälylläni ei ole ketään, jota voisi apuun kysyä :(

Vierailija

Meillä tämä on käynyt selväksi oikeastaan vasta nyt, kun lapset ovat jo sen verran isoja, että tätä "apua" ei enää ollenkaan tarvittaisi.

Tietysti jo aikaisemminkin oli riitaa, kun äitini vaati meidän lapsia yökylään aina äitienpäivän ja isänpäivän aamuiksi, joulupäivänä jne. Omat lapsuusmuistot näistä juhlapäivistä eivät ole ruusuisia, mutta ilmeisesti ajattelivat pistää paremmaksi toisella kierroksella. Kauhea kitinä, kun ilmoitan, että kiitos ollaan ihan perheen kesken nyt tämä juhla.

Viimeisin trendi on, että minulta ei kysytä ollenkaan, vaan soitetaan suoraan lapsille ja yritetään sopia heidän kanssaan. Maailmanlopun meininki, kun ilmoitamme perään, että ei 12 v minnekään yökylään tai mökkireissulle lähde ilman vanhempien lupaa.

Sitten jos sitä apua oikeasti tarvittaisiin, niin ei varmasti kyllä sovi.

Vierailija

[quote=Vierailija]En viitsi edes kommentoida. Sen verran älytöntä hölinää.[/quote]

Juurihan kommentoit!

Etkä paljoa antanut keskusteluun.

Skippaa yli jos ahdistaa kun täällä vaihdetaan ajatuksia.

Vierailija

Enpä oikein osaa samaiatua kun en ole tällaista koskaan nähnyt. Ja näen työssäni jatkuvasti lapsiperheiden elämää.

Omalta kohdaltani voisin sanoa, että olisi mahtavaa jos isovanhemmat tarjoutuisivat hoitoavuksi. Ovat kyllä sanoneet, että aina saa kysyä, he sitten kertovat sopiiko heille. Kyllä se kysyminen nostaa kynnystä melko lailla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei sulla loista kaikki valot kirkkaina.

Ei sulla ollut sitten mitään muuta rakentavampaa näkökulmaa tuoda tähän keskusteluun?

Siis seuraa sivusta, niin voit oppia jotain kun aikuiset kommentoi ja perustelee kantansa, nimittelemättä ja halveeraamatta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Enpä oikein osaa samaiatua kun en ole tällaista koskaan nähnyt. Ja näen työssäni jatkuvasti lapsiperheiden elämää.

Omalta kohdaltani voisin sanoa, että olisi mahtavaa jos isovanhemmat tarjoutuisivat hoitoavuksi. Ovat kyllä sanoneet, että aina saa kysyä, he sitten kertovat sopiiko heille. Kyllä se kysyminen nostaa kynnystä melko lailla.

Minäkin näen jatkuvasti työssäni lasten/lapsiperheiden elämää ja olen kuvioon törmännyt. Tosin en osaa sanoa onko syy isovanhemmissa vai vanhemmissa jotka kätevästi siirtävät kasvatuksen isovanhemmille. On lapsia jotka ovat isovanhemmilla joka viikonloppu. Vievät ja hakevat harrastuksista, jopa koulusta. Kaikki tarjotaan valmiina ja lapsenlapsen perheen elämää rahoitetaan vaikka aina ei edes varaa olisi. On perheitä joissa kutsutaan isovanhemmat paikalle kun toinen vanhemmista lähtee parin päivän työreissuun, toinen vanhempi kun ei saa kahta lasta illalla nukkumaan omin voimin jne.

Onko se sitten hyvä vai huono en osaa sanoa. Huono ehkä siinä jos isovanhempi ei osaa sanoa ei, väsyy tai oma talous menee kuralle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä tämä on käynyt selväksi oikeastaan vasta nyt, kun lapset ovat jo sen verran isoja, että tätä "apua" ei enää ollenkaan tarvittaisi.

Tietysti jo aikaisemminkin oli riitaa, kun äitini vaati meidän lapsia yökylään aina äitienpäivän ja isänpäivän aamuiksi, joulupäivänä jne. Omat lapsuusmuistot näistä juhlapäivistä eivät ole ruusuisia, mutta ilmeisesti ajattelivat pistää paremmaksi toisella kierroksella. Kauhea kitinä, kun ilmoitan, että kiitos ollaan ihan perheen kesken nyt tämä juhla.

Viimeisin trendi on, että minulta ei kysytä ollenkaan, vaan soitetaan suoraan lapsille ja yritetään sopia heidän kanssaan. Maailmanlopun meininki, kun ilmoitamme perään, että ei 12 v minnekään yökylään tai mökkireissulle lähde ilman vanhempien lupaa.

Sitten jos sitä apua oikeasti tarvittaisiin, niin ei varmasti kyllä sovi.

Tommonen ylikävely on kyllä niin väärin. Kyllä siinä pitää aina kysyä äidiltä ensin että kuinka lapsen kanssa toimitaan. Hyvä kun olet noin fiksu että just vihellät pelin poikki . Monet ensikertalaiset tai siis hyvin nuoret vanhemmat saattavat luopua ihan epävarmuuttaan ja kokemattomuuttaan vanhemmuuden roolistaan luovuttaen sen pikkuhiljaa isovanhemmille. Kokeneemmat isovanhemmat tuntuvat tietävän kaiken paremmin ja osaavat kaiken mikä itselle on outoa tai raskasta tai uutta. Esimerkiksi kokonaisvaltainen lapsen riippuvaisuus saattaa aluksi ahdistaa,  ja on houkuttelevaa ja kätevää viedä lapsi isovanhemmille hoitoon että voi jatkaa aktiivista elämäntyyliään tai rentoutua aivan kuten ennen lapsen tuloa, eikä pudotus vanhemmuuteen ole niin shokki.

Ovathan lapset mitä parhaimmassa ja turvallisemmassa hoidossa sen aikaa kun itse hengähtää.

Ei liikaa rahaa

Eipä meillä muuta valittamistä kuin se, että isovanhemmat, molemmilta puolilta, antavat liikaa rahaa lapsillemme.
Toki ymmärrettävääkin, koska he kaikki ovat vielä työelämässä, joten aikaa ja muuta apua ei ole niin annettaviksi, rahaa kyllä ja toisaalta he itse muistavat vielä hyvin omat taloudellisesti ahtaat lapsiperheaikansa, joten nyt haluavat auttaa antamalla edes rahaa - ja kun emme oikeastaan tarvitse, rahaa työnnetään sitten lapsille, aivan liikaa! Pakko tähän on jotain sääntöjä keksiä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän aika monta tuollaista perhettä, joissa isovanhemmat tekee ne perinteiset vanhempien jutut (vie hammaslääkäriin, kuljettaa harrastuksiin, opettaa pyöräilemään) ja ne vanhemmat käy treffeillä ja ylläpitää parisuhdetta. Sitten isovanhemmille tapahtuu jotain ja kouluikäisten lasten perhe on ihmeissään, että nyt saadaan aika riittämään.

Bravo!

Nimenomaan tästä (ylihuolehtivat ja liian aktiiviset isovanhemmat) tässä ilmiössä on kysymys.

Pitäisi antaa sen perheen oppia pärjäämään myös itsenäisenä yksikkönä.

Mutta kun ne ei pärjää! Kun neuvolassa kerrotaan, että vanhempien parisuhde on lapsen koti ja sitten on työ, harrastukset, kaverit, kuntosali - aika ei riitä, jos lapsen kanssa joutuu olemaan, joten lapsi ulkoistetaan isovanhemmille, joilla on aikaa ja halua elää pienen kanssa. Jos isovanhemmat ei ehdi, alkaa puhelin soida, että turvaverkko on nyt rikki, kun me on jouduttu valvomaan jo kaksi yötä, äkkiä tänne ja me mennään hotelliin nukkumaan.

Aika moni perhe ei pärjää ilman isovanhempia, koska silloin pitää luopua jostain. Ei vaan voi!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eipä meillä muuta valittamistä kuin se, että isovanhemmat, molemmilta puolilta, antavat liikaa rahaa lapsillemme.
Toki ymmärrettävääkin, koska he kaikki ovat vielä työelämässä, joten aikaa ja muuta apua ei ole niin annettaviksi, rahaa kyllä ja toisaalta he itse muistavat vielä hyvin omat taloudellisesti ahtaat lapsiperheaikansa, joten nyt haluavat auttaa antamalla edes rahaa - ja kun emme oikeastaan tarvitse, rahaa työnnetään sitten lapsille, aivan liikaa! Pakko tähän on jotain sääntöjä keksiä!

Tuo on ilman muuta mahtavaa että haluavat auttaa  taloudellisesti, mutta ensimmäinen ja pyhä sääntö on se, että kysytään aina ensin omilta vanhemmilta etukäteen että sopiiko että annan. Omalla perheellä  saattaa olla viikkorahameininki, eli että opetetaan sitä rahan arvoa ja rahan käyttöä lapselle omilla säännöillä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla