Vierailija

Elikkäs ollaan tapailtu n. 3 kuukautta, itse syvästi ihastunut mieheen. Alkuun en tiennyt yhtään onko tunne molemminpuolinen ja epätietoisuuden tuskissani tunnustin tunteeni. Suoria pakkeja ei tullut. Taas jonkin ajan päästä alkoi häiritsemään niin paljon että nostin asian kunnolla esille - ja sain kuulla "haluamani" vastauksen; hän haluaa minut ja vain minut.

Ensin mietin pilasinko painostuksellani koko homman mutta kuka nyt haluaa roikkua löysässä hirressä (minä tai mies). Onneksi tämä kiinnostusasia siis ratkesi.

Olen valitettavasti masentunut, ja otan todella henkilökohtaisesti kaiken mitä ns. mieheni (?) suustaan päästään. Myös pahoja päiviä on liikaa sekä olen masennuksen takia sosiaalisesti ja taloudellisesti miestä paljon huonommassa tilanteessa. Hänen ymmärryksensä on riittänyt ja ilmeisesti riittää todella pitkälle, mutten usko että loputtomiin. Yritän muuttaa itseäni ihan jo itsenikin takia mutta helppoa se ei ole. Tiedän että kuulostan ja olen takertuvaa ja varmaankin ahdistavaa tyyppiä ja siksi mietinkin pitäisikö vain jättää mies rauhaan :( haluaa kuitenkin tavata usein ja pitää itse aktiivisesti myös yhteyttä. Syytän masennusta nykyisestä tilastani enkä kauheasti kaipaa olet säälittävä luuseri kommentteja vaikka varmasti olenkin. Tiedän sen jo. Entä jos mies onkin vain kohtelias eikä kehtaa sanoa mitään.. Äh vaikeata. PS. En kirjaimellisesti roiku ja kummallakin on omia ystäviä ja aikaa. Mietin vain muten näillä eväillä homma voisi jatkua hyvään suuntaan.. Ideoita, kokemuksia?

  • ylös 3
  • alas 2

Kommentit (13)

Vierailija

Ei huono taloudellinen asema tee kenestäkään luuseria! Äläkä ota mitään köyhän ja masentuneen leimaa, koska et tiedä mitä tulevaisuudella on sinun varallesi. Pää pystyyn :)

  • ylös 10
  • alas 1
Vierailija

Mulla kaveri oli pienituloinen, masentunut yh. Tapasi erään mukavan, hyvin toimeentulevan miehen, toipui hiljalleen masennuksesta ja elävät nykyisin avioliitossa isossa kauniissa kodissaan.

  • ylös 11
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Eli on satavarma että ap.kin tapaa rikkaan miehwn kohta ja ne rakentaa ison ok.talonn.

Vierailija

Jos olet rakastunut ja mies myös, niin ei huolta. Masennuksesta voi parantua.

On omakohtaista kokemusta. Mies oli aivan ihana ja kärsivällinen ja olemme hyvin onnellisia yhdessä, soulmates.

Eikä sitä koskaan tiedä milloin mitäkin tapahtuu. Hän voi sairastua vakavasti tai vammautua onnettomuudessa vaikka huomenna.

Tosi rakkaus voittaa kaiken. Selitä miehelle, jos hän ei tajua, mistä käytöksesi johtuu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eli on satavarma että ap.kin tapaa rikkaan miehwn kohta ja ne rakentaa ison ok.talonn.

Nyt se pullo pois. xD

Vierailija

Oma kokemus oli sellainen, että minusta tuntui roikkujalta, koska mies antoi mm. sellaista viestiä. Toisen miehen kanssa on ollut paljon parempi olla. Väärä mies siis ap:lla?

Vierailija

Kiitos kaikille kommenteista! Ihanan asiallisia vastauksia tullut...

Olen kyllä kertonut masennuksesta (tämän kiinnostuskommentin jälkeen) eikä mies ollut laisinkaan yllättynyt tai edes kauhuissaan, kertoi vain että hänelle voi aina puhua. Mutta ei annna minun myöskään rypeä liikaa itsesäälissä vaan patistaa tekemään asioille jotain. Tässä kohtaa iskee riittämättömyyden tunne.. Huomaan jo sen, että pahoina päivinä mies ottaa etäisyyttä enkä tästä häntä syytä.

Nyt vaan pitäisi saada se häntä pois koipien välistä ja aloittaa jonkinlainen paranemisprosessi. En haluaisi että juttu menee mönkään mielentilojeni ja sen myötä käytökseni takia. En myöskään oleta että hän alkaisi toimia ns. omaishoitajana koska se ei ainakaan ole terve pohja suhteenalulle. Tästä sai taas miettimisen (ja tekemisen!) aihetta.

-ap

Vierailija

Voihan se niinkin olla että kyseessä on väärä mies, kun tuntuu että saa olla jatkuvassa pelon tunteessa tykkääköhän se nyt kuitenkaan oikeasti vai ei :(
Masennus sekä ihastus molemmat sekoittavat päätä sen verran etten ole varma milloin on aihetta miettiä touhun järkeä oikeasti ja milloin aivokemiat sekoilevat, se tästä tekee vaiketa...

Vierailija

ensin kannattaa olla sinut elämäntilanteensa ja ennenkaikkea itsensä kanssa, ennenkuin edes yrittää mitään parisuhteita. tuntuu, että sulla on jonkinlaista alemmuuden tunnetta. mua ei määritä taloustilanne tai sosiaalisten suhteiden määrä, joten voin olla helposti varakkaamman miehen kanssa jolla on todella laajat kaveripiirit (itse olen tyytyväinen kun on vähemmän läheisiä ystäviä). jos et ole tyytyväinen, sulla pitää olla usko ja halu parantaa tilannetta. ei se suhde kaadu erilaiseen elämäntilanteeseen vaan sun huonommuudentunteisiin jos johonkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla kaveri oli pienituloinen, masentunut yh. Tapasi erään mukavan, hyvin toimeentulevan miehen, toipui hiljalleen masennuksesta ja elävät nykyisin avioliitossa isossa kauniissa kodissaan.

Ja sitten kun se ajoi suurella kurpitsalla, niin timanttinen kenkä putosi jalasta. Tämä ritaripa huomasi sen !

Kokemusta

Vierailija kirjoitti:
ensin kannattaa olla sinut elämäntilanteensa ja ennenkaikkea itsensä kanssa, ennenkuin edes yrittää mitään parisuhteita. tuntuu, että sulla on jonkinlaista alemmuuden tunnetta. mua ei määritä taloustilanne tai sosiaalisten suhteiden määrä, joten voin olla helposti varakkaamman miehen kanssa jolla on todella laajat kaveripiirit (itse olen tyytyväinen kun on vähemmän läheisiä ystäviä). jors et ole tyytyväinen, sulla pitää olla usko ja halu parantaa tilannetta. ei se suhde kaadu erilaiseen elämäntilanteeseen vaan sun huonommuudentunteisiin jos johonkin.

ilmeisesti oisin sit ollut ikuisesti yksin. katos kun alemmuuden tunne usein paranee just rakastavassa ja hyväksyvässä suhteessa. Ei yksin. Mulla meni tämän tajuamiseen monta vuotta. Rakkaus voi oikeasti parantaa. Ja olla hyväksi molemmille.

Tarkkuutta!

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kaveri oli pienituloinen, masentunut yh. Tapasi erään mukavan, hyvin toimeentulevan miehen, toipui hiljalleen masennuksesta ja elävät nykyisin avioliitossa isossa kauniissa kodissaan.

Ja sitten kun se ajoi suurella kurpitsalla, niin timanttinen kenkä putosi jalasta. Tämä ritaripa huomasi sen !

 

Ihanan teinikyynistä.

Mutta pari korjausta: kristallikenkä, ja prinssi.

Vierailija

Ymmärrän tuskasi, sillä olen samankaltaisessa tilanteessa. Itse en vain ole millään tavalla edes vihjannut miehelle mistään epävarmuuksistani tai kertonut masennuksesta.

Masennuksen pahimpina päivinä sitä vaan miettii, että ei tästä mitään tule, parempi olisi vaan pistää poikki ennenkun kiintyy liikaa, koska kuitenkin vaan masentuu pahemmin sitten kun mies tajuaa mikä ihmisraunio oikeasti olen ja jättää. Ja kaikki ne perus epävarmuudet nousee esiin, että eihän se kuitenkaan edes tykkää minusta ja vielä vähemmän tykkää sitten kun tämä masennus paljastuu.

Hyvinä päivinä taas ajattelee että kyllä tämä tästä, ja pystyn hallitsemaan tämän enkä halua luopua näin ihanasta ihmisestä sairauteni takia. En halua että tämä sairaus vie sen viimeisenkin hyvän asian elämästäni.

Huoh.
Mutta siitä olen kyllä ylpeä itsessäni, että ikinä en niiden pahojen päivien tullessa ole antanut itseni tehdä mitään radikaaleja ratkaisuja tai laittaa mitää viestiä. Onneksi hänen seurassaan paha olo ei ikinä yllätä :)

Eli neuvon sinuakin että älä anna niiden ajatusten, joita tuo pieni hirviö nimeltä masennus sinussa synnyttää, ottaa valtaa ikinä vaan luota ainoastaan siihen mitä mies sanoo ja miltä sinusta hyvinä hetkinä tuntuu. Kun sen vaikka kirjotat isolle paperille ja luet ja toistat sitä niinä huonoimpina hetkinä, niin kyllä se siltä. Älä anna sen sairauden pilata elämääsi tai suhdettasi.

Onhan sinulla joku ystävä jonka kanssa voit puhua näistä asioista? Itselläni helpottaa kun voin kertoa näistä epäilyksen tunteista ystävilleni, ja yleensä jo pelkkä puhuminen asioista saa minut tajuamaan että epäilyt ovat turhia ja vain sairauteni aiheuttamia.

Tsemppiä :)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla