Vierailija

Milloin tietää olevansa vapaaehtoisesti lapseton? Mitä velamuus vaatii? Nimim. en tiedä, haluanko lapsia.

Kommentit (11)

Vierailija

No minä olen kyllä tiennyt ihan siitä asti kun yleensä tiesin että ihmiset saavat lapsia, samoin moni muu tuntemani vela on tiennyt aina. Ehkä se joillekin valkenee vasta myöhemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Siitä tietää kun aina jos joku kysyy onko sinulla lapsia, niin meinaa purskahtaa nauruun, koska tuntuu niin absurdilta ajatukselta. Ihan sama kun minä kysyisin joltain toiselta ihan naama vakavana että onko sinulla tapana tahallaan ulostaa housuun ja tanssia tiputanssia joka aamu kello neljältä ja sen jälkeen hakata päätäsi kymmenen kertaa parvekkeen kaiteeseen.

Vierailija

Itse tajusin asian vasta noin 25-vuotiaana pitkän pohdinnan jälkeen. Siihen asti olin ajatelut että haluan ehdottomasti lapsia, useamman. Nyt olen 34 ja edelleen sitä mieltä etten halua lapsia.

Vierailija

Tietämäni "vela" tuli velaksi vasta sitten kun ei löytänyt miestä jonka kanssa olisi lapsia tehnyt, kun alkoi olla jo vanhapiika, niin keksi alkaa haukkua niitä joilla lapsia on ja julistamaan että hän ei ole koskaan lapsia halunnut, mutta yksinäisyyttä valittaa jokaisena juhlapäivänä, ja vähän siinä välilläkin. 

Vierailija

Monellehan ajatus tulee "lyötyä lukkoon" vasta myöhemmin, kun on ensin vuosia mennyt ajatuksella, että "ehkä joskus tulevaisuudessa". Sitten vain jossain kohden tavalla tai toisella tajuaa, että ajatus omista lapsista ei houkuta, eikä se myöskään sureta yhtään, ettei omia lapsia tule saamaan. Vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ei sisälly mitään pakkoa vihata lapsia tai halveksua niitä, joilla lapsia on. Ainut kriteeri on se, ettei (jostain, monesti useammastakin syystä) halua omia lapsia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Milloin tietää olevansa vapaaehtoisesti lapseton? Mitä velamuus vaatii? Nimim. en tiedä, haluanko lapsia.

Eikö se nyt itse tiedä, haluaako vai ei halua lapsia?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse tajusin asian vasta noin 25-vuotiaana pitkän pohdinnan jälkeen. Siihen asti olin ajatelut että haluan ehdottomasti lapsia, useamman. Nyt olen 34 ja edelleen sitä mieltä etten halua lapsia.

OIKEIN!

Vierailija

Itse ajattelin aina hankkivani lapsia, sitten 35-vuotiaana tajusin, että eihän niitä lapsia nyt kyllä tullutkaan hankittua. Yllätin itsekin itseni. Mitään vauvakuumetta ei vaan koskaan tullutkaan, ei mitään halua hankkia lapsia, vaikka niin aina luulin.. Jotenkin olen kokenut, ettei mihinkään elämäntilanteeseeni olisikaan sopinut lapsi/lapsia. Mies minulla kyllä on, todettiin vaan, että näin onkin parempi. Tuttavieni raskauksissa olen ollut ihan innolla mukana henkisesti, jotenkin vaan ite niitä lapsia ei sitten halunnutkaan...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin aina hankkivani lapsia, sitten 35-vuotiaana tajusin, että eihän niitä lapsia nyt kyllä tullutkaan hankittua. Yllätin itsekin itseni. Mitään vauvakuumetta ei vaan koskaan tullutkaan, ei mitään halua hankkia lapsia, vaikka niin aina luulin.. Jotenkin olen kokenut, ettei mihinkään elämäntilanteeseeni olisikaan sopinut lapsi/lapsia. Mies minulla kyllä on, todettiin vaan, että näin onkin parempi. Tuttavieni raskauksissa olen ollut ihan innolla mukana henkisesti, jotenkin vaan ite niitä lapsia ei sitten halunnutkaan...

Lisään vielä, että jos joku sanoo haluavansa lapsia, niin hänellekin voi todeta ''ehkä se mieli vielä muuttuu'' ;) niin kuin esim. minulla kävi. Tuota lausetta tunnutaan hokevan vain lapsia haluamattomille, mutta kyllä se voi toisinkin päin mennä. 

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla