Vierailija

Tavallisia ovat Hartree-Fock, DFT ja Tight-binding menetelmät. Entä miksi ja missä tapauksissa eivät klassiset molekyylidynamiikkasimulaatiot toimi, kun meillä on fiksattu potentiaali? Kaikkihan sen tietävät että kun meillä on kaksi tai useampaa elektronia, niin fermionit hylkivät toisiaan, koska eivät voi miehittää samaa kvanttitilaa. Tästä syntyy hankalasti mallinnettava repulsio, joka DFT-teoriassa tunnetaan vaihto- ja korrelaatioenergiana. DFT-teoriassa halutaan aaltofunktioita välttää, ja käytetään elektronitiheyttä. Tuntuu koko teoria hataralta silti. TB:ssä saadaan taas kasa overlap matriisielementtejä, tuntuu järkevämmältä, kun laskeskellaan aaltofunktioilla. Fock-hommeli taas epäonnistuu kun se ei sisällä korrelaatioenergiaa. Sanotaan kuitenkin että TB on laskennallisesti kevyin menetelmä, joten lienee aika karkea sekin, mutta äänestän sen puolesta.

Ja itse en oikein ymmärrä noita merkintöjä moni-elektronisysteemin tapauksessa, koska tuo Hamiltonin mekaniikka menee vähän vaikeaksi.

Kommentit (1)

Jos et ole mitään kovin uutta ja fundamentaalista keksimässä niin käytä sitä menetelmää, jolle löydät valmiin ja toimivan ohjelmakirjaston käytössäsi oleviin koneisiin. Ihan siis riippumatta siitä, onko menetelmän takana oleva teoria juuri sinun mielestäsi hatara vai ei, sillä sinulla ei kuitenkaan ole kompetenssia tehdä valintaa perustellusti. Pyörän keksiminen uudelleen on tuskaisan työlästä hommaa ja koodin ylläpitäminen sekä sen toimivuuden tarkistaminen on täyspäiväinen duuni. Näin siis niissäkin labroissa, joissa simulointi on jo vuosien ajan ollut jonkun ryhmän pääasiallinen harraste ja joissa CSC:n isojen koneiden käyttöaikaa on voinut käyttää myös koodin toimivuuden laadunvalvontaan ajamalla muiden jo mallintamia juttuja uudelleen.

Laskentaa työkseen harrastavilla oli tapana suorittaa aikanaan MuKa ja MoKa, joiden tenttimisen jälkeen aiheeseen liittyvä matematiikka ja merkinnät lakkasivat tuntumasta haastavalta. En tiedä mikä nykyään on korvannut Monen kappaleen ilmiöt ja Muutaman kappaleen ilmiöt mutta varmaankin lipastolta löytyy pari kevyttä aiheeseen liittyvää 9 op kurssia tentittäväksi. Suosittelen.

Merkintöjen ymmärtämisen sijaan kannattaa miettiä sitä, ymmärtääkö fysiikkaa merkintöjen takana. Ja ehkä myös sitä, millaiselta työllisyystilanne näyttää omalla taustalla eli kannattaisiko laajentaa osaamisrepertuaaria jo ennen tutkinnon suorittamista/väittelyä myös sellaisen laskennan suuntaan, jolle löytyy kysyntää teollisuuden puolelta. Valtio leikkaa juuri nyt koulutukseen käytettävää rahaa mikä tulee näkymään myös postdoc väen tavoittelemien tutkijanvirkojen rahoituksessa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla