miimu

en jaksa tätä enää!!!!! joka ikinen aamu herään ahdistukseen ja vollotus alkaa heti kun sängystä ylös pääsen..itkeskelen pitkin päivää vähän väliä ja mielestäni minun elämä on nyt loppunut, ohi tämän lapsen tulon myötä ja en vain jaksa. viikkoja nyt jo 18 ja luulin että tämä helpottaa kun raskaus etenee ja hormoonit tasaantuu mutta ei , ahdistus vain pahenee mitä pitemmälle tämä menee ja tajuan että tämä vain jatkuu ja jatkuu.

en pysty enkä jaksa olla nykyisille lapsilleni hyvä, rakastava ja läsnäoleva äiti, tiuskin ja huudan koko ajan ja pinna kireällä enkä kestä mitään. miehelle en voi oikein puhua näistä kun se ei ymmärrä että miten voin tuntea ja olla tällainen.

luulen että olen masentunut ja totaalisen kyllästynyt tähän kotiäidin rooliin mutta miten helvetissä tästä pääsee nyt pois kun raskaana kerta ollaan. tunnen vain vihaa ja inhoa mahassa olevaa möykkyä kohtaan ja haluaisin että tämä olisi vain unta..keskeytysajankin hommasin valviralta mutta luulen että olen niin selkärangaton kuitenkin että en kykene sinne menemään enää näin pitkillä viikoilla.

en tiedä mitä teen, iloa en tunne mistään, tahtoisin vain maata pimeässä huoneessa näkemättä ketään ja kadun elämäni suurinta virhettä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

tiedän kamalan kuuloista tekstiä ja en olisi koskaaan uskonut että voin seota näin. en ole ennemmin ollut ikinä masentunut tai kärsinyt mt ongelmista..

no niin haukkukaan ja lynkatkaa vain lopullisesti minut. tiedän olen huono ja paska äiti ja en edes ansaitse onnea..

Kommentit (5)

Vierailija

No oletko puhunut tuosta neuvolassa. Suosittelen kertomaan ja pyytämään aika psykologille. Auttaa varmasti. Paskaa oloa ei kannata pitää sisällä. Minäkin olen raskaana ja välillä olen tosi pahalla päällä, hormonit siellä jyllää. Turha sitä lasta on syyttää. 

Vierailija

no olen jotain terkalle kyllä puhunut mutta jotenkin tuntuu että sekään ei oikein ymmärrä..no miten voisikaan eihän kukaan voi mennä minun pääni sisään ja tuntea niitä todellisia tunteiTANI..mainitsi terkka myös mielenterveys puolelle yhteyden otosta ..jotenkin vain tuntuu että jos otan yhteyttä sinne leimaudun lopullisesti hulluksi..ja eihän näin saisi tuntea miten tunnen, raskaudenhan pitäisi olla ihanaa aikaa ja rakastaa vauvaasi heti plussasta saakka..en vain jaksa!!! aina kun tunnen liikkeitäkin tunnen vain katumusta , pelkoa, ahdistusta ja näen tulevaisuutemme, perheemme, elämämme nyt olevan pilalla jos tämä raskaus menee loppuun saakka ja tunkeutuja tulee perheeseemme..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kannattaaa ehdottomasti puhua ammattilaisille! Et leimaudu hulluksi, et varmasti ole ensimmäinen jonka pää on mennyt hormoneista sekaisin. Tulevan lapsesi, nykyisen perheesi ja itsesi takia sinun täytyy pystyä puhumaan tunteistasi. Se ei tee sinusta huonoa ihmistä.

Ja ei kannata potea syyllisyyttä ajatuksistasi, tietenkin ne ovat poikkeavia, mutta jos alat itseäsi soimaamaan jokaisesta ajatuksestasi, tulet entistä ahdistuneemmaksi. Anna itsesi tuntea mitä tunnet.

Ja hei, ei se raskausaika ainakaan minulla yhtä juhlaa ollut. Iltua ja hampaidenkiristystä. Vaikken keskeytystä pohtinut tai katunutkaan, olin silti yksi suohirviö. Ja olo oli todella tukala. Joten jos lohduttaa, ei se kaikilla muillakaan aina putkeen mene. Nyt vieressä tuhisee pikkuvauva, itsellä ainakin kaikki raskausajan ahdistukset ja pelot menetetystä elämästä osoittautuivat turhaksi synnytyksen myötä.

328

kiitos rohkaisevasta viestistä. kai tässä on sitäkin kun lapsia jo ennestään on niin tiedät miten uuvuttavaa ja väsyttävää se välillä oikeasti on ..miettii miten voi oikeasti jaksaa vielä jonkun vauvan tähän kun ei jaksa noita entisiäkään..tappelevat, huutavat, sotkevat vain aamusta iltaan niin jotenkin vain tunnen että elämä on loppu tämän jälkeen eikä minulla ole enää koskaan mitään omaa..

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla