Vierailija

Kyseessä on 9-vuotias poika ja olemme pisn isommissa ongelmissa hänen kanssaan. Mikään muu kuin pelaaminen ei kiinnosta lasta. Kun pelit laitetaan pois, on kiukkuinen ja itkee jopa pelien vuoksi. Yhden riidan päätteeksi karkasi samana iltana ja etsimme häntä lähialueelta. Tuli tuolloin onneksi itse kotiin. Olemme niin väsyneitä jatkuvaan riitaan peleistä, syömään ei tulla kun peli on kesken. Ja kun sitten otetaan peli vökisin pois, ei syömisestä tule enää mitään kiukun takia vaan menee sänkyyn peiton alle.
Olemme ehdottaneet lukuisia harrastuksia, mutta mikään ei tunnu kiinnostavan. Väkisin ei saa vietyä mihinkään. On myös sanonut vihaavansa meitä.
Tiedostan, että syy on oikeasti meidän vanhempien vaikka toisen lapsen kanssa kaikki sujuu. Meillä ei ole tarpeeksi aikaa lapselle. Illat menee kuskatessa toista lasta ja omien harrastusten kanssa. Lapsi on sillä aikaa yksin kotona pelaamassa.
Olen neuvoton ja tunnen syyllisyyttä, että olen huono vanhempi. En tiedä mitä voimme tehdä. Antaa aikaa, mutta mitä tekisimme kun lapsi ei halua tehdä mitään tai lähteä minnekään.
Lapsi rikkoi juuri uuden lelunsa minkä olimme ostaneet hänelle. Ei kuulemma halunnut sellaista, joten rikkoi sen kun ei saanut pelata.
En halua ostaa yhtään joululahjaa rikottavaksi.

  • ylös 0
  • alas 2

Kommentit (9)

Vierailija

Täytyy ottaa pelit pois kokonaan vaikka kuukaudeksi. Sitten rajoitusten kanssa pikkuhiljaa takaisin, jos käytös ok.

Vierailija

Pistätte stopin pelaamiselle nyt heti. Lapsi on jo pahasti riippuvainen niistä. Pelien sijaan harrastuksia, pakotatte valitsemaan jotain, ei-vastaus ei kelpaa. Sitten kun tilanne on rauhoittunut voi miettiä että voidaanko antaa taas pelata, mutta rajoituksilla. Esim. 1-2h peliaikaa päivässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Hakekaa ammattiapua, saisiko koulun kautta lähetteen? Ette ole ainoita tuon peliongelman kanssa.

Vierailija

Pelit kokonaan pois ja uskon kuukauden olevan liian kyhyt aika kun kyseessä riippuvuus. Aikuisten harrastuksia pois, että aikaa jää lapselle. Jollei lapsi itse tahdo harrastaa, niin menette kolmisin tai nelisin esim. sulkapallokentälle, keilaamaan, seinäkiipeilyyn, patikoimaan, kesällä melomaan, uimahalliin, elokuviin, mitä milloinkin. Eli yhteistä aktiivista aikaa. Uskon, että vanhemmillekin on kokonaisuuden kannalta loppuviimen pelkkää plussaa jos oman harrasteen sijaan onkin perheen yhteistä aktiviteettia pari-kolme kertaa viikkoon.

Jos yhteiset menot eivät saa maksaa, niin sitten retkeilyä, majan rakennusta, talvella lumitouhuja jos lunta tulee, kirjastoon, yhteisiä lautapelejä jne. jne.

Kokkaatteko yhdessä. 9-vuotiaalle omat vastuutehtävät ruuanlaittoon ,esim. salaatin tekeminen, jauhelihan ruskistaminen. Opetatte tekemään itse lättyjä ja kutsutte lapsen kavereita tai perhetuttuja syömään.

Eli huomio ihmisiin erillisten harrastusten sijaan ja pelit kokonaan pois.

Vierailija

Pelitkone piiloon määräajaksi. Se on vanhempi joka määrää omassa mökissään...

Vierailija

Varaa aika perheneuvolaan tai kysy lastensuojelusta lastensuojelutarpeen selvitystä. Voivat keksiä keinoja auttaa teitä!!

Vierailija

Tällainen käytös tuonikäisellä lapsella on todella huolestuttavaa. Lapsi pelaa aivan liikaa. Pelit pois nyt ihan pitkäksi ajaksi ja paljon yhteistä mukavaa puuhaa. Paljon löytyy ihan ilmaistakin tekemistä. Lapsi mukaan esim. ruoanlaittoon, leipomiseen...

Oma lapseni on samanikäinen ja näen hänen kavereistaan, että todellakin ovat peliriippuvaisia. Näitä lapsia on huolestuttavan paljon nykyisin. Pihoilla ei näy ketään.

Vierailija

"Tiedostan, että syy on oikeasti meidän vanhempien vaikka toisen lapsen kanssa kaikki sujuu. Meillä ei ole tarpeeksi aikaa lapselle. Illat menee kuskatessa toista lasta ja omien harrastusten kanssa. Lapsi on sillä aikaa yksin kotona pelaamassa.
Olen neuvoton ja tunnen syyllisyyttä, että olen huono vanhempi. En tiedä mitä voimme tehdä. Antaa aikaa, mutta mitä tekisimme kun lapsi ei halua tehdä mitään tai lähteä minnekään."
Eiköhän se vastaus ollu jo siinä? Prioriteetit kohdalleen - omat harrastukset pois ja tutustutte lapseenne. Ensin olette vaan. Ja sitten pikkuhiljaa yhteistä tekemistä. Muutos ei tapahdu hetkessä, koska lapsi on jo kehittänyt peliriippuvuuden ja sisäistänyt oman arvonsa (=0) perheessänne.

Vierailija

No antakaa lapsen herranen aika pelata, jos hän on siitä kiinnostunut. Antakaa touhuta sellaisten asioiden parissa, mistä nauttii ja jotka häntä kiinnostavat. Millään pakottamisella tai tuputtamisella ette häntä tule saamaan mistään innostuneeksi, vaan pikemminkin päinvastoin. Mitä pahaa tuossa voi teidän mielestänne tapahtua pahimmillaan, mikäli antaisitte lapsen vaan pelata sen verran mitä itse haluaa?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla