Sivut

Kommentit (54)

Vierailija

Juuri näin. Kasvatatetaan tieten tahtoen nenäkkäitä ja itsekkäitä lapsia, joiden kanssa opettajat joutuvat taistelemaan koulussa. Vanhemmat sitten puolustelevat kynsin hampain näitä kersojaan, kun yrittää laittaa heitä ruotuun. Busseissa metrossa saa kärsiä näiden pienten terroristien häiriköinnistä väsyneenä työmatkalla. Mistä lahtien kiltteydestä on tullut pahe? Toivottavasti äiti on isää viisaampi ja opettaa lapsen tavoille kunnioittamaan muita ihmisiä.

sipsu

1. kommentoija sekoittaa aika pahasti termejä keskenään. Ihmisellä, niin aikuisella kuin lapsellakin voi olla hyvät käytöstavat ja kyky kunnioittaa toista ja yhteistä omaisuutta, ja silti omata asioista omat mielipiteet. Perinteisesti kiltillä lapsella tarkoitetaan sitä, että hän on näkymätön, kuulumaton ja "helppo".

Vierailija

Idea on sinänsä hyvä, itsekin "kilttinä lapsena" koen että tästä on ollut paljon haittaa. Toisaalta siihen että ylipäätään päätyy kiltiksi lapseksi vaikuttaa myös temperamentti. Mutta artikkelissa ihmettelin että bloggaaja nimenomaan pitään junassa laulelua jotenkin oikeaan suuntaan ohjaavana asiana. Kyllä minä mielelläni haluan tietää, jos ylimääräisten äänien pito häiritsee toisten keskittymistä tai töiden tekoa. Tai tarkoitan sitä että terveeksi ja tasapainoiseksi kasvava lapsi tuskin vaatii sitä että saa aina tehdä kaikkea vaan toistenkin huomioon ottaminen tuntuu yhtä mukavalta. Edellä mainitussa tilanteessa varmaan alkaisin jutella lapsen kanssa.

Vierailija

Sami, sun jutut on yleisesti ottaen ihania ja tykkään niistä facessa ja blogissa.

Mutta teepä lapsellesi palvelus ja opeta häntä kunnioittamaan muita ihmisiä, esim. sanoalla, että hei, laulaminen junassa saattaa häiritä jos joku haluaa vaikka nukkua tai tehdä töitä. Että lauletaan sitten omassa autossa vaikka yhdessä ja lujaa.

Omaa mieltä saa ja pitää olla, mutta muiden kunnioittaminen ei ole oma mielipde -asia. Lapsesta kannattaa kasvattaa empaattinen, kunnioittava ja omilla aivoillaan ajatteleva. Usko pois, se onnistuu vaikka kieltäisi lasta laulamassa häiritsevästi junassa.

johanna_lt

On olemassa muitakin vaihtoehtoja, kun ääripäät. Myös vastakkainasettelu häiritsee; voi olla myös kiltti, ja siitä huolimatta rohkea ja omata hyvän itsetunnon. Bloggari-isälle toivon vielä onnea ja menestystä omassa kasvamisessaan aikuiseksi.

Vierailija

Nykyään on niin mahtavaa kun lapsella on temperamenttia. Että voi tota teidän raukkaa Lissua joka on hiljaa ja lukee, meidän Zofya tulee pärjäämään elämässä koska huutaa ja raivoaa paikasta riippumatta. Hei katsokaa kaikki meidän lasta, kuinka äänekäs ja ihana erikoispersoona se on! Ei huku massaan koska tavallisuus on pahinta syntiä mitä ihminen voi tehdä.

Vierailija

Juuri näin! Lasta ei pidä opettaa näkymättömäksi ja kuulumattomaksi. Junassa ei saa karjua eikä riehua, mutta itsekseen laulaminen ei ole pahaksi kenellekään (paitsi niille, joille mikään ei kelpaa). Oletettavaa on kuitenkin, että lapsi ei ole hiljaa junassa pitkällä matkalla. Se on luonnollista. laulaminen on hyvä keino kanavoida energiaa.

Minä opetan lapseni kiltiksi, mutta oikeista syistä. Se, että vihainen täti on taas tänään vihainen työmatkallaan ei ole syy minun lapselleni olla nauramatta ääneen bussissa. Jos vihainen täti tulisi ystävällisesti kysymään, että sopiiko hiljaisuus vaikka päänsäryn takia, olisin ylpeä lapsestani jos hän osaisi tehdä palveluksen ja olla hiljaa. Mutta se, että oletusarvoisesti lapsen pitää olla huomaamaton, ei tee hyvää.

Kyseli ä

Sami on todella ollut hukassa. Onneksi nyt lapsen kautta vähitellen alkaa ymmärtämään. Sanonta, että lapsi kasvattaa aikuista, kuvaa juuri Samin kaltaisia, hyvin rajoittuneen mielen omaavan kasvua osaksi yhteiskuntaa.

Vierailija

Minä kasvatan lastani välillä hyvinkin tiukasti ja välillä höllään jos asia ei ole niin tärkeä, mutta AINA pitää ottaa huomioon muut ihmiset. Yleisillä kun kuljetaan paljon niin siellä pitää ottaa muut huomioon, ei mölistä vaan keskustellaan tavallisella äänellä joka ei häiritse muita. Tervehtiminen ja kiittäminen on niitä perusasioita joita harjoitellaan ja muistutan jos unohtaa. Tosin eskarilainen osaa jo aika hyvin nämä asiat.

Ei se tee lasta näkymättömäksi jos hänellä on hyvät käytöstavat, mutta se riippuu vanhemmasta minkälaisen kasvatuksen antaa. 

Olen nähnyt näitä eroperheen lapsia jossa toinen vanhemmista hyväksyy enemmän huonoa käytöstä, koska lapsi on toisen vanhemman luona enemmän ja haluaa olla se cool iskä tai äiti. Halutaan olla enemmän kaveri kuin se oikeasti läsnä oleva vanhempi. Läsnä tarkoittaa sitä että oikeasti kuunnellaan lasta eikä samalla näprätä älylaitetta. Ne mitenkään yleistänyt että kaikki eroperheet toimii näin vaan ne jotka näen lähipiirissä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
1. kommentoija sekoittaa aika pahasti termejä keskenään. Ihmisellä, niin aikuisella kuin lapsellakin voi olla hyvät käytöstavat ja kyky kunnioittaa toista ja yhteistä omaisuutta, ja silti omata asioista omat mielipiteet. Perinteisesti kiltillä lapsella tarkoitetaan sitä, että hän on näkymätön, kuulumaton ja "helppo".

Lisään listaan vielä auktoriteettiuskovaisuuden.

Me opetamme lapsemme ajattelemaan omilla aivoillaan, kyseenalaistamaan ja ottamaan itse selvää asioista. Opetamme, että heidän ei pidä uskoa totuutena kaikkea muiden kertomaa, ennen kuin ovat selvittäneet asian todenmukaisuuden itse.

Opetamme hiedät myös käyttäytymään hyvin muita kohtaan, ottamaan siis muut huomioon, kohteliaisuutta ja vastavuoroisuutta sekä oikeudenmukaisuutta.

Toivomme heidän oppivan arvostamaan itseään, jotta oppivat sitten arvostamaan muita.

Vierailija

Kyseessä on lapsi, jolla ei ole kotia! Viikko isällä, viikko äidillä. Ei ihme, että isä sallii lapselleen huonon käytöksen, koska jotenkinhan sitä pitää puolustautua, kun muut ihmettelevät huonoa käytöstä.

Minusta lapselle ei pidä opettaa, että kaikki on sallittua, kunhan ottaa oikeuden tehdä jotain. Ei se ole kiltteyden vastakohta eikä edes kasvatusta. Miksi ihmeessä aikuinen Sami ei voisi keskustella tyttönsä kanssa siitä, haluavatko kaikki muutkin kuunnella lauluaan vai olisiko ollut se paikka, jossa lapsi olisi joutunut miettimään myös muiden hyvinvointia.

Sanna S.

Mitäpä jos alkaisit elämään normaalia elämää ja sallit sen myös tyttärellesi. Onpa surullista lukea kuinka oma ankea lapsuutesi vaikuttaa kasvatusmetodeihisi edelleen. Toivottavasti lapsen äiti toimii toisin. Ja oletko miettinyt kuinka itsekäs olet tehdessäsi blogia lapsesi asioista ja riistät lapselta tasapainon hänen kulkiessa kahden kodin välillä. Lapsen etu lienee että on yksi pysyvä koti ja vanhemmat kärsiköön jos kerran ei yhteiselo suju. Lapsi äidille ja isälle vain joka toinen viikonloppu.

ei kiva

Suomessahan ei saa olla eri mieltä, vaan joku päällepäsmäri määrää mitä mieltä kaikkien on oltava. Keskustelukulttuuria ei ole, ja se on hienoa, jos uudempi polvi osaisi keskustella ja kaikilla saisi olla oma mielipide.

Mutta muiden kunnioittamista ei tälle uudelle polvelle opeteteta, vaan tärkeintä on päästä esille ja olla puhelias ja ei haittaa, vaikka siellä junassa joku häiriintyisi, kunhan vain minä ja minun lapseni emme ole nössöjä kuten silloin omassa lapsuudessa olimme hiljaa.

Helppoa tietenkin kun lapsia on yksi, mutta päiväkodissa näitä tapauksia on sitten ryhmässä 25 ja koulussa sama määrä yhdellä opettajalla. Tällaisten tapausten vanhemmat kokevat itse vaikeaksi järjestää vaikka juhlat 10 lapselle, se on mahdottomuus ja omaa kotia ei haluta antaa toisten penikkojen käyttöön vaan juhlat pidetään Hoplopissa tai vastaavassa. Kuitenkin varsinkin poikalasten vanhemmat laittavat vahingon kiertämään, eli oma lapsi saa lähteä laumassa häiriköimään muita ihmisiä, vaikka kotona ei ole opetettu toisia kunnioittamaan vaan röyhkeästi vain tehdään mitä itse halutaan.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat