Kollegoillaan tietysti. Naapuripuoskarin huoneeseen itkemään, kun potilaat on niin sairaita. Kollega sitten lohduttaa ja laittaa tulemaan parit neuroleptit. Sillähän loppuu tihrustaminen! :D
Ihan samalla lailla kuin muutkin. Lääkkeitä useimmiten kokeilevat omatoimisesti. Terapiaa taas hakevat tarvittaessa arvostamaltaan terapeutilta joka voi olla psykologi tai psykiatri.
Ihan samalla lailla kuin muutkin. Lääkkeitä useimmiten kokeilevat omatoimisesti. Terapiaa taas hakevat tarvittaessa arvostamaltaan terapeutilta joka voi olla psykologi tai psykiatri.
Miten omatoimisesti? Valtuudet kirjoittaa niitä itselleen?
He käyvät ihan samalla tavalla psykologeilla, psykiatreilla ja terapiassa kuin kaikki muutkin.
Tunnen btw. yhden psykologin, jolla on oma elämänsä niin leväällään, että ihmettelen miten kykenee ketään hoitamaan. Syö jatkuvasti ihan järkyttävää annosta mm. diapamia, jota käy useammalta lääkäriltä hakemassa ja sen lisäksi alkoholinkäyttönsä on aivan holtitonta. Että näin :D
Ihan samalla lailla kuin muutkin. Lääkkeitä useimmiten kokeilevat omatoimisesti. Terapiaa taas hakevat tarvittaessa arvostamaltaan terapeutilta joka voi olla psykologi tai psykiatri.
Miten omatoimisesti? Valtuudet kirjoittaa niitä itselleen?
En tiedä miten tuo käytännössä toimii, mutta mun exä oli psykiatri ja sillä oli aika usein kokeilussa jotain lääkkeitä, eikä se niitä keltään hakenut. Ei olisi niin ikinä tehnyt koska tiesi että monet eivät hyväksyisi edes hänen muuten vaan kokeilevaa käyttötapaansa, jota voisi jopa päihdekäyttönä pitää... Itsekin sain tavasta sen edun että olipa juhlat kuin juhlat niin krapulaa ei tarvinnut kärsiä vaan se oli enempi nautinto, kun aamulla löytyi lääkettä pahoinvointiin, kipuun, ahdistukseen vähän bentsoa, efedriiniä piristämään.
Siinä mielessä mies oli ja on omalla alallaan että hänellä oli oikein intohimo tuohon aivokemiaan ja siihen vaikuttamiseen. Itseäni kyllä aina vähän korpesi se ääretön lääkemyönteisyys ja haittojen vähättely. Hän sanoi ainakin puoliksi tosissaan että tiettyjä lääkkeitä juomaveteen lisäämällä maailmasta tulisi parempi ja rauhallisempi paikka.
He käyvät ihan samalla tavalla psykologeilla, psykiatreilla ja terapiassa kuin kaikki muutkin.
Tunnen btw. yhden psykologin, jolla on oma elämänsä niin leväällään, että ihmettelen miten kykenee ketään hoitamaan. Syö jatkuvasti ihan järkyttävää annosta mm. diapamia, jota käy useammalta lääkäriltä hakemassa ja sen lisäksi alkoholinkäyttönsä on aivan holtitonta. Että näin :D
Juu, ei tässä ole mitään uutta. Itsekin olen työskennellyt terapeuttina ja myönnän että mullakin flippaa välillä aika hurjasti, ja lääkkeitä tulee nappailtua jos jonkinlaisia.
Eikös ne ole jo valmiiksi vähän omituisia!
Kollegoillaan tietysti. Naapuripuoskarin huoneeseen itkemään, kun potilaat on niin sairaita. Kollega sitten lohduttaa ja laittaa tulemaan parit neuroleptit. Sillähän loppuu tihrustaminen! :D
Hoidan mielenterveyttäni liikkumalla, syömällä terveellisesti ja viettämällä aikaa perheeni ja ystävieni kanssa, ihan kuten kaikki muutkin.
T. Psykiatri
Ihan samalla lailla kuin muutkin. Lääkkeitä useimmiten kokeilevat omatoimisesti. Terapiaa taas hakevat tarvittaessa arvostamaltaan terapeutilta joka voi olla psykologi tai psykiatri.
Miten omatoimisesti? Valtuudet kirjoittaa niitä itselleen?
Ei mitenkään, ovat yhtä sekavaa sakkia kaikki.
Ei ne oo, mut sää oot.
He käyvät ihan samalla tavalla psykologeilla, psykiatreilla ja terapiassa kuin kaikki muutkin.
Tunnen btw. yhden psykologin, jolla on oma elämänsä niin leväällään, että ihmettelen miten kykenee ketään hoitamaan. Syö jatkuvasti ihan järkyttävää annosta mm. diapamia, jota käy useammalta lääkäriltä hakemassa ja sen lisäksi alkoholinkäyttönsä on aivan holtitonta. Että näin :D
En tiedä miten tuo käytännössä toimii, mutta mun exä oli psykiatri ja sillä oli aika usein kokeilussa jotain lääkkeitä, eikä se niitä keltään hakenut. Ei olisi niin ikinä tehnyt koska tiesi että monet eivät hyväksyisi edes hänen muuten vaan kokeilevaa käyttötapaansa, jota voisi jopa päihdekäyttönä pitää... Itsekin sain tavasta sen edun että olipa juhlat kuin juhlat niin krapulaa ei tarvinnut kärsiä vaan se oli enempi nautinto, kun aamulla löytyi lääkettä pahoinvointiin, kipuun, ahdistukseen vähän bentsoa, efedriiniä piristämään.
Siinä mielessä mies oli ja on omalla alallaan että hänellä oli oikein intohimo tuohon aivokemiaan ja siihen vaikuttamiseen. Itseäni kyllä aina vähän korpesi se ääretön lääkemyönteisyys ja haittojen vähättely. Hän sanoi ainakin puoliksi tosissaan että tiettyjä lääkkeitä juomaveteen lisäämällä maailmasta tulisi parempi ja rauhallisempi paikka.
Älä valehtele :D
t. Presidentti
Oliskohan mukavaa, jos pariskunnasta molemmat olisi psykiatreja. Terapiatuokioita 24/7?
Tökkisivät toisiaan todennäköisesti neurolepti-injektioilla pitkin päivää.
Minä tunnen psykologin, joka on ollut jo vuosia suljetulla, ei kai pääse edes lomille.
Juu, ei tässä ole mitään uutta. Itsekin olen työskennellyt terapeuttina ja myönnän että mullakin flippaa välillä aika hurjasti, ja lääkkeitä tulee nappailtua jos jonkinlaisia.