4 ystäväpariskuntaa aikoinaan ei halunnut meidän lapsemme kummiksi ja nyt....
muutamaa vuotta myöhemmin hehkuttavat facessa kun tulevat toisten kavereidensa lasten kummeiksi. Miksi meidän lapsemme kummiksi ei halunnut kukaan?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
oletteko oikeasti ystäviä?
2 pariskunnan kanssa ei kovin paljoa olla tekemisissä mutta toiset kaksi paria on läheisiä meille.
Aika tehjyt tehtävänsä. Lapset ja kummius ei silloin kiinnostanut yhtään, nyt on mieli muuttinut. Ei teissä ole mitään vikaa ollut.
Ihmiset ja mieli muuttuu. Minäkin olin muutama vuosi sitten varma etten kummiksi halua ja kieltäydyin paristakin kutsusta, nyt olen kuitenkin kahden lapsen kummi. Ei tuota kannata minään henkilökohtaisena loukkauksena ottaa :)
Vaihtoehtoja on kolme:
-aikuistuminen (jos olette kysyneet kummeiksi 20-vuotiaina, ja olette nyt 30-vuotiaita), niin aivan ymmärrettävää
-ette ole niin läheisiä ystäviä kuin olet kuvitellut. Silloin on ihan normaalia kieltäytyä.
-teitä pidetään jollain tapaa outoina/pelottavina, eli sellaisina ihmisinä joihin ei haluta sitoutua. Tämä on kaikista epätodennäköisin vaihtoehto, jos olette edelleen ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtoja on kolme:
-aikuistuminen (jos olette kysyneet kummeiksi 20-vuotiaina, ja olette nyt 30-vuotiaita), niin aivan ymmärrettävää
-ette ole niin läheisiä ystäviä kuin olet kuvitellut. Silloin on ihan normaalia kieltäytyä.
-teitä pidetään jollain tapaa outoina/pelottavina, eli sellaisina ihmisinä joihin ei haluta sitoutua. Tämä on kaikista epätodennäköisin vaihtoehto, jos olette edelleen ystäviä.
Yli 30v oltiin jo silloin kaikki ja tuon läheisimmän perheen lapsen kummi on mieheni joten minusta omituista kieltäytyä kummiudesta. Muidenkin kanssa ollaan tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ja mieli muuttuu. Minäkin olin muutama vuosi sitten varma etten kummiksi halua ja kieltäydyin paristakin kutsusta, nyt olen kuitenkin kahden lapsen kummi. Ei tuota kannata minään henkilökohtaisena loukkauksena ottaa :)
Tiesitkö muuten, että kummiudesta kieltäytyminen on sopimatonta? No, mutta kuka nyt mistään tavoista tietää enää nykyaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletteko oikeasti ystäviä?
2 pariskunnan kanssa ei kovin paljoa olla tekemisissä mutta toiset kaksi paria on läheisiä meille.
Ihan pakko kysyä, että miksi edes pyysitte näitä kahta pariskuntaa kummeiksi jos ette paljoa ole tekemisissä? Eikö kummit kannattaisi ottaa kuitenkin siitä ihan lähipiiristä, jotta ne olisivat oikeasti lapselle niitä läheisiä aikuisia?
Itse taisin kolmesta kummistani nähdä yhden ihan pikkulapsena, yhden kerran joskus kymmenvuotiaana. Muuten ei näyttänyt kummeilu hirveästi nappaavan. Samaan aikaan kun siskollani kummipariskunta taas halusi oikeasti olla mukana siskoni elämässä, niin kyllähän se vähän kateutta herätti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletteko oikeasti ystäviä?
2 pariskunnan kanssa ei kovin paljoa olla tekemisissä mutta toiset kaksi paria on läheisiä meille.
Ihan pakko kysyä, että miksi edes pyysitte näitä kahta pariskuntaa kummeiksi jos ette paljoa ole tekemisissä? Eikö kummit kannattaisi ottaa kuitenkin siitä ihan lähipiiristä, jotta ne olisivat oikeasti lapselle niitä läheisiä aikuisia?
Itse taisin kolmesta kummistani nähdä yhden ihan pikkulapsena, yhden kerran joskus kymmenvuotiaana. Muuten ei näyttänyt kummeilu hirveästi nappaavan. Samaan aikaan kun siskollani kummipariskunta taas halusi oikeasti olla mukana siskoni elämässä, niin kyllähän se vähän kateutta herätti.
Tätä läheisintä pariskuntaa jonka lapsen kummi mieheni on pyydettiin ekana kummiksi mutta he eivät suostuneet siihen. Nyt sitten miehen sisko ja miehen tädin poika kummeina eikä heitä kovasti kummius kiinnosta eivät ole muutenkaan läheisiä meille mutta jotkut oli pakko ottaa kummeiksi.
Jos neljä pariskuntaa on tästä tehtävästä kieltäytynyt niin ehkä olisi aika katsoa peiliin?
Nyt on kyllä jossain siellä pyytäjien päässä vika... :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletteko oikeasti ystäviä?
2 pariskunnan kanssa ei kovin paljoa olla tekemisissä mutta toiset kaksi paria on läheisiä meille.
Ihan pakko kysyä, että miksi edes pyysitte näitä kahta pariskuntaa kummeiksi jos ette paljoa ole tekemisissä? Eikö kummit kannattaisi ottaa kuitenkin siitä ihan lähipiiristä, jotta ne olisivat oikeasti lapselle niitä läheisiä aikuisia?
Itse taisin kolmesta kummistani nähdä yhden ihan pikkulapsena, yhden kerran joskus kymmenvuotiaana. Muuten ei näyttänyt kummeilu hirveästi nappaavan. Samaan aikaan kun siskollani kummipariskunta taas halusi oikeasti olla mukana siskoni elämässä, niin kyllähän se vähän kateutta herätti.
Meillä samat. Mun kummisetä on joku isin opiskelukaveri jota ei sitten enää koskaan nähty. Kummitäti taas on äidin sisko, jonka kanssa riitaantuivat oikeastaan jo ennen syntymääni mutta täti ei kai kehdannut kieltäytyä kunniasta.
Pikkusiskon kummit taas ovat äidin paras kaveri ja isän sisko, jotka pitävät tiiviisti yhteyttä, veivät lapsena ties minne ja tulivat aina synttäreille.
Ei tästä mitään elämää suurempaa traumaa ole jäänyt, mutta lapsena se harmitti. Olisi kuitenkin kiva kun olisi joku rakas aikuinen jolle puhua asioista joita ei vanhemmille halua jakaa.
Itsellä oli joskus sääntönä, että kummiuden "vaihtaminen" on äärimmäisen typerää ts, jos oli joku kummina meille, niin en ryhtynyt kummiksi heille. Muutin kyllä sittemmin mieleni.
Sanoivatko syytä kieltäytyessään? Kyllä nyt on kyse (jos jo 4 pariskuntaa kieltäytynyt, ja yhdet näistä läheisiä), että jotain on pielessä siinä miten käsitätte sosiaaliset suhteet, ja kenties teissä on jotain sellaista ettei teihin haluta sitoutua sen enempää. Miten tuo pariskunta jonka kummi mies on, syntyikö heidän lapsensa aiemmin kun teidän? Pakostakihan he tuollaisessa tilanteessa ovat jonkin selityksen antaneet.
Vierailija kirjoitti:
Sanoivatko syytä kieltäytyessään? Kyllä nyt on kyse (jos jo 4 pariskuntaa kieltäytynyt, ja yhdet näistä läheisiä), että jotain on pielessä siinä miten käsitätte sosiaaliset suhteet, ja kenties teissä on jotain sellaista ettei teihin haluta sitoutua sen enempää. Miten tuo pariskunta jonka kummi mies on, syntyikö heidän lapsensa aiemmin kun teidän? Pakostakihan he tuollaisessa tilanteessa ovat jonkin selityksen antaneet.
Syntyi vuosia aiemmin. Sanoivat että heillä on jo tarpeeksi kummilapsia mutta silti ovat lisää kummilapsia ottaneet sen jälkeen kun kieltäytyivät meidän lapsemme kummiudesta.
Minä en koskaan suostuisi kavereiden lasten kummeiksi. Nykyään kummin tehtävistä ollaan ihan kujalla, kummi on lahja-automaatti ja hoitopaikka viikonlopuiksi. Mitään käsitystä siitä, että kummilla ei ole pienimpiäkään velvotteita antaa yhden yhtä tavaraa lapselle lahjaksi. Puhumattakaan siitä, että minä en hyysää kenenkään kakaroita viikonloppuna, että vanhemmat pääsevät bilettämään.
Suvussani edellä mainitut asiat ovat itsestään selviä, eikä mitään ongelmia ole koskaan ollut. Kavereiden kanssa on ollut ihan kiukkuitkujakin aiheesta. Puhumattakaan nyt siitä että nykyään kaikilla lapsilla on VÄHINTÄÄN 4 kummia, jos ei kuutta. Itsekkyyttä.
Voi kun olin lapsena niin katkera siitä, että kahdella isommalla sisaruksellani oli sukulaisia kummeina, minulla taas yksi pariskunta jota en nähnyt koskaan sitten sen jälkeen kun täytin 5-vuotta. Onneksi toinen kummitäti kuitenkin osoittautui sitten aivan kultaakin kalliimmaksi <3
Ihmisten pitäisi reilummin kieltäytyä kummiudesta, jos ei ihan oikeasti kiinnosta se syntyvä lapsi sitten pätkääkään. Meidän perheessä tämä ihan oikeasti aiheutti kateutta lasten välillä jne kun toiset aina saivat. Ei lapsi osaa käsitellä tuollaisia tunteita mitenkään kovin järkevästi. Ja minähän luulin että vika on itsessäni kun kummeja ei kiinnosta.
oletteko oikeasti ystäviä?