Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Äideiltä vaaditaan nykyään jo liikaa

Vierailija
17.12.2015 |

Provosoiva otsikko, mutta pyydän, lukekaa perustelutkin.
Juttelin tässä kahdeksankymppisen äitini kanssa. Hän on saanut meidät lapset 1950-60 -luvuilla, ja tehnyt palkkatöitä perheenhoidon ohella.
Moni arkiseen elämään liittyvä fyysinen asia on helpottunut. Enää ei tarvitse tiskata itse ja pyykkitorni vähentää paljon vaivaa.
Mutta kun koneistus lisääntyy, vaatimustasokin lisääntyy. 1950-luvulla ei pyykätty vaatteita yhden tai kahden käyttökerran päälle, alusvaatteitakin käytetiin puoli viikkoa samoja. Hienhaju oli normaali asia. Hiukset pestiin kerran viikossa tai kahdessa, ja kun ne alkoivat näyttää rasvaisilta, ne kietaistiin nutturalle tai liiskattiin brylkreemillä päätä myöten.
Ruoka oli tankkaamista, ei kulinaarista iloittelua. Vilkaiskaapa joskus 50-luvun reseptejä. Ok, aineksia oli vähän saatavilla, mutta ajattelukin oli toisenlaista: kukaan ei edes kuvitellut, että viikonloppuisin pitäisi tehdä monimutkaisia kolmen ruokalajin perheaterioita kotioloissa.
Lastenkasvatus perustui täysin toisenlaiselle ajettelulle kuin nykyään. Lapsentahtisuutta ei tunnettu, naisen tehtävä oli ennen kaikkea olla hyvä vaimo. Hyvää lastenkasvatusta oli hankkia lapsille kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ehjät vaatteet ja piiskaa, jos lintsasivat koulusta tai kiroilivat aikuisille. Virikkeistä tai lasten älyllisestä kehityksestä ei puhuttu, ja lapset temmelsivät omissa oloissaan valtosan päivästä (mikä näkyi järkyttävänä tapaturmien määränä ja lapsikuolleisuutena).
Naisten ei oletettu tekevän uraa tai edes käyvän töissä naimisiin mentyään. Toki monet alemman sosiaaliluokan naiset niin tekivät, koska miestä ei joko ollut tai miehen tulot eivät yksin riittäneet. Mutta samanlaisia paineita uran hankkimiseen ei silti ollut.

Entä nyt?

Naisen pitää hankkia hyvä koulutus ja oma ura. Naisen pitää olla seksikäs ja innostunut sängyssä, pitää kunnostaan huolta - kaikki asioita, joille ei 1950-60-luvuilla yksikään vaimo uhrannut ajatustakaan (naisten seksuaalisuus oli melko tuntematon käsite, ja kuntoilusta kävi arkinen työnteko).
Sosiaalisia suhteita pitää huoltaa, kuten piti silloin ennenkin.
Lastenkasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, ja siinä suorittaminen on tärkeää. Virikkeitä, harrastuksia, lasten taitojen hiomista... Lapsille pitää tehdä itse ruokaa alusta pitäen, vaikka todellisuudessa vain viidesosa kotitalouksista tekee arkisin ruoan alusta alkaen itse! Kunnon äiti ei vie lapsiaan mummolaan yökylään, monella sitä optiota ei edes ole. Ei tule kyseeseenkään, että lapset jätettäisiin naapurin kymmenvuotiaan hoiviin, ja vanhemmat lähtisivät ravintolaan tai teatteriin, kuten 1950-luvulla vielä yleisesti tehtiin - ylipäätään lastenhoitoapua on erittäin vaikea saada mistään edes rahalla.
Päivähoito on ilman muuta nykyään paremmalla tolalla, tosin perheiden valinnanvaraa ja hoidon tasoa ollaan nyt kovaa vauhtia leikkaamassa. Kukaan ei tunnu enää muistavan aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin töissäkäyvienkin perheiden saattoi olla vaikeaa saada lapselleen päivähoitopaikkaa. Varoitan, että tuohon suuntaan ollaan palaamassa ja kovaa vauhtia, kun kunnat säästöpaineissaan leikkaavat päivähoidon määrärahoja!
Alkoholia kunnon äiti ei tietenkään juo nykyään lainkaan, tupakkaa ei polteta jne. Kännisiä naisia ei suvaittu 1950-60-luvuillakaan, mutta juhlissa pidettiin silti itsestäänselvänä, että myös perheenäidit nostivat lasillisen. Lapset olivat kotona sen lapsenlikan hoivissa - nyt moni joutuu ottamaan lapset mukaan, ja takaraivossa soivat syyllistävät "anna lapselle raitis se-ja-se" mainokset.
Tähän enää vain yksi ESIMERKKI, siis huom. yksi lukuisten samankaltaisten joukossa. Some. Nykyään moni joutuu jo ihan työnsä takia olemaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Ennen riitti, kun piti yhteyttä sukulaisiin ja pariin ystäväperheeseen muutaman kerran vuodessa. Nyt pitää päivittää sometilejä ja vastata kavereiden, työtovereiden ja sidosryhmien viesteihin mielellän HETI, ettei saa laiskan tai epäsosiaalisen leimaa.
Mutta ei mene kauaa, kun aletaan syyllistää tuostakin. Kuulemma lapset eivät opi puhumaan ja sosiaalisia taitoja, kun ÄIDIT eivät ole henkisesti läsnä....
http://yle.fi/uutiset/puhumattomat_kolmevuotiaat_uusi_ilmio__some_varas…

(Oiskohan nyt niin, että verrattuna vaikkapa 1950-60-lukuihin nykyäiti on lapsensa kanssa ja keskustelee tämän kanssa keskimäärin huomattavasti enemmän kuin ennen. Ääripäät varmaan ovat olemassa, mutta keskivertoäidit näin).
Toisin sanoen tiivistetysti: henkiset paineet ovat kovat, ja kasvavat koko ajan lisää. Äitien odotetaan olevan hyviä ja erinomaisia todella monessa roolissa yhtä aikaa. Ennen riitti paljon vähempi erinomaisuus, eikä naisilla ollut koko ajan silmien edessä verrokkeja ja moraalista paheksuntaa (mä väitän, että tällaiset av-palstat paitsi toimivat tietolähteenä ja tukena, myös luovat paineita ja koventavat ilmapiiriä).

Kommentit (394)

Vierailija
1/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No voi ristus..hyppäätkö kalliolta jos toiset menee edeltä?

Mää oon kotona lasten kanssa..hoidan kodin ja pyykit ja ruoat..enkä tee mitään kulinaarielämyksiä vaan ruokaa!

kato kun mulla ei ole mitään tarvetta päteä kellekään!

Koulutus ja työ on,sinne mennään kun lapset isompia.

Ja tässä somessa olen ihan puol tuntia päivässä huvikseni..muuten ei ole tarvinnut roikkua kun asiat hoituu nykyäänkin ihan perinteisesti..

Itse kukin päättää..ei olla mitään laumaeläimiä..täällä meitä jotka elää vieläkin ihan perinteisesti..

Vierailija
2/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en ainakaan ota paineita :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet oikeassa. Sinänsä kohonnut vaatimustaso on toki hyvä asia, koska se heijastuu suoraan mm. lasten tapaturmakuolleisuuden vähäisyytenä ja lasten yleisen hyvinvoinnin kasvuna.

Ongelmallista on nimenomaan se, että kasvaneita vaatimuksia ei osata ottaa huomioon ja niitä käytetään äitien lyttäämiseen - viimeksi eilen joku täällä haukkui nykyäitejä velliperseiksi, kun vaan menevät ja masentuvat hulttiot, kyllä silloin vanhana hyvänä aikana hoidettiin paljon isompia laumoja eikä kitisty minkään päivähoidon perään. Vaatimusten kasvun huomaa jo varsin lyhyellä aikajänteellä. Olen itse syntynyt 1992 ja todella monet asiat olivat lapsuudessani eri tavalla kuin miten ne ovat 2010-luvulla syntyneiden elämässä. Toki äitini muistelee kaihoten sitä, kuinka hän joutui keittämään tuttipullot vaikka enää sitä ei vaadita tai ehkä suositellakaan, mutta yleiskuva on mennyt tiukempaan suuntaan. Se on edelleen ihan hyvä asia, koska lasten turvallisuus ja hyvinvointi luultavasti kasvaa entisestään, mutta samalla on ongelmallista, että äitien paineet (jotka heijastuvat myös ammattikasvattajien työhön) kasvavat. 

Vierailija
4/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suurin osa noista paineista on ihan sun itse keksimiä. Esimerkiksi kaikki mun tuntemat äidit voivat sen yhden lasin ottaa, ruokaan toki panostetaan, kun se on mahdollista mutta kuka hitto kokkaa tai odottaa kenenkään kokkaavan kolmen ruokalajin aterioita joka viikonloppu???

Ihan seko vuodatus ja aika kaukana kaikesta siitä, mitä useimmat kokee. Toki vaatimuksia on aina, mutta se on kuule ihan oma asia, miten näihin vaateisiin sitten reagoi. 

Vierailija
5/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, en ole elänyt 50-luvulla ja varmaan monen silloin eläneen aika on kullannut muistot.

Mutta, mitä tähän nykypäivään tulee niin kyllä useasti elämä tuntuu olevan suorittamista, varsinkin lasten kanssa. Vaatimukset on ehkä kovemmat. Äitini osuvasti sanoikin, kun stressasin esikoisen syömisestä ja puheen kehityksestä, että kaikki oppii aikanaan, nykyisin lapsista halutaan jo syntymästä asti tehdä tehdä täydellisiä superlapsia.

Vierailija
6/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ongelma on se, että yhä edelleen vaatimukset kohdistuvat äitiin, vaikka isät ovat ottaneet ja saaneet ottaa yhä vahvempaa kasvattajan roolia lapsiperheiden elämässä. Paskat ÄIDIT somettavat ja siksi lapset eivät osaa puhua, paskat ÄIDIT laittavat lapset liian nuorina päiväkotiin, paskat ÄIDIT antavat lasten mennä kuraisissa toppapuvuissa päiväkotiin ja paskat ÄIDIT syöttävät lapsilleen kauheaa moskaa. Paskoista vanhemmista puhutaan huomattavasti harvemmin, paska isä taas on vasta silloin, kun menossa ovat mukana päihteet ja väkivalta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valideja pointteja.

Paitsi että naiset ovat kyllä AINA halunneet olla kauniita ja seksikkäitä. Ehkä ei aivan yhtä neuroottisesti kuin nykyään, mutta kuitenkin.

Plus mitä tulee naisen seksuaalisuuteen niin ei se mistään tyhjästä ole ilmestynyt. Aina on hässitty ja joku intressi siihen on naisillakin ollut.

Vierailija
8/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa juuri sellaiselta, mitä tunnollinen kaikensuorittaja päässään pyörittää.  Ihmiset asettavat rimansa itse sille korkeudelle kuin haluaa. Äidin ja naisen ei "tarvitse" olla yhtään mitään sellaista, mitä ei halua olla.  Kodinhoito on helpottanut valtavasti koneiden ansiosta. Ruoanlaitto on nopeaa ja helppoa nykyajan monipuolisista tuotteista. Omat ja lasten harrastukset voi itse valita, ja voi valita viettääkö aikansa nurkkia hoonaten, hikipäässä liikkuen tai somessa roikkuen.  Hoitoverkostot ovat omasta vaivannäöstä kiinni.  Ahistuneet vauvalomalaiset rahtaavat vanhempia lapsiaan kunnalliseen kokopäivähoitoon pitääkseen päänsä kondiksessa. Mikä järki siinä on? Ketä se hyödyttää? Relatkaa, älkää ruvetko joka kotkotukseen. Sitten on myöhäistä itkeä, kun on loppuun stressaantunut ja hampaat putoilee suusta, kuten Super-Marjolla.  Jokainen on oman elämänsä herra ja siksi miettiköön tykönään, mitä valitsee tehdä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mulla ole paineita eikä elämäni ole suorittamista. Teen mitä haluan ja miten haluan. Mulla on korkeakoulututkinto, käyn töissä, mies ja kolme lasta, jotka koululaisia. Elämäni on leppoisaa. Ei mulla ole tarvetta näyttää mitään. Eletään miten jaksetaan. Aina ei laiteta ruokaa, vaan syödään voileipiä ym. joskus nakataan raskalaiset ja nakit uuniin. 

Vierailija
10/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uhriutumista ja vino pino kärjistettyjä esimerkkejä. Kaikki on muutenkin muuttunut sitten 1950-luvun, joten yhden asian vertailu ei ole järkevää, sillä koko ympäristöäkin pitäisi verrata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi voi. Ennen ei roikuttu pyjamassa netissä vollottamassa.

On vissiin liikaa kaikkia mahdollisia tukiaisia ja pesutorneja, kun aikaa riittää luetella  tuulesta tempaistuja "paineita" ja keksiä oikeutusta omalle laiskuudelle. 

Ei tarvitse kuin lähikaupalle ajella, niin matkan varrella roikkuu vaunuihin nojaten näitä vinkujia älypuhelinta plaraten rööki suussa, kersat rääkyy huomiota vieressä. Osa kakaroista päiväkodissa, kun on oikeudet...

Voi että tätä paatoksen tuskaa, kun kaikki on liian hyvin ja rupi jo kasvaa perseessä..

Ja mä olen vanha ja kokemusta omaava ämmä, jolla on vapaapäivä töistä. Lapset on kasvatettu (hyvin pärjäävät), koti hoidettu ilman turhia härpäkkeitä, itsetehtyä ruokaa keitelty ja töissä käyty. Ei ole paineita otettu, vaan terveellä järjellä menty.

 

Vierailija
12/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Unohdit sen isoimman eron naisten asemassa 50- ja 2010 -luvun välillä: Nykyään nainen saa jättää lapset tekemättä ja perheen perustamatta, jos haluaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla ei ole mitään henkisiä paineita. Minulla on puoliso joka hoitaa kaikesta puolen koska niin kuuluu tehdä. Sanoisin, että paineemme ovat samalla tasolla, mutta ei tunnu mitenkään paineistetulta tämä elämä. Molemmat menestyy hyvin töissä ja on koulutettuja, molemmat aikovat nyt myös opiskella uudelle alalle.

Vierailija
14/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään henkisiä paineita. Minulla on puoliso joka hoitaa kaikesta puolen koska niin kuuluu tehdä. Sanoisin, että paineemme ovat samalla tasolla, mutta ei tunnu mitenkään paineistetulta tämä elämä. Molemmat menestyy hyvin töissä ja on koulutettuja, molemmat aikovat nyt myös opiskella uudelle alalle.

Ja mulla ei vaan iske sydämeen noi anna lapsellesi raitis joulu ja sitätätäjatota jutut. En koe että lapseni tarvitsee erityisvirikkeitä. Hän tarvitsee tasapainoisen lapsuuden, paljon rakkautta ja aikaa molemmilta vanhemmilta. Niin saadaan ehjiä ihmisiä, ei virikkeillä. Ja kyllä me voidaan viiniäkin juoda, kun osataan olla juomatta liikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan tämä oikeasti melkoista, ristiriitaisuuksien sävyttämää aikaa.

Äidin pitää huolehtia itsestään, jos päästää itsensä lihomaan tai edes laihaläskiksi (!!!!111), ei rakasta lapsiaan ja tahtoo aiheuttaa lapsille kauhean taakan, kun äiti pitää haudata jo keski-iässä. Toisaalta kuntosalille ei saa mennä, jos isä hoitaa lasta sen 3 h/vko salitreenien ajan niin johan se on lastensuojeluilmoituksen paikka, äidin on elettävä lapsilleen.

Terveellisesti pitäisi syödä, jos aamupalaksi tarjoaa gefilus-jogurtin niin se on lastensuojeluilmoituksen paikka, onhan siinä sokeria. Toisaalta Hitleristä seuraavia ovat ne, jotka kehtaavat puuttua siihen, että päiväkodissa joka toisella välipalalla on kiisseliä ja joka toisella sokeroitua hedelmärahkaa. 

Perheelle pitää pystyä tarjoamaan hyvä elintaso, säästössä pitää olla aina ja poikkeuksetta kolmen kuukauden bruttopalkka ja lapsia ei saa tehdä ollenkaan, jos ei pystyisi maksamaan todellisia päivähoidon kustannuksia. Toisaalta ylitöitä ei saa tehdä (pois lapselta), ei saa opiskella lasten ollessa pieniä (pois lapsilta) ja kotonakin pitäisi olla vähintään siihen saakka että nuorin täyttää kolme (kiintymyssuhdeteoria, kyllähän te sen tiedätte). 

Pitää suosia suomalaista, kuluttaa rahaa jotta ei ruokittaisi lamaa, ostaa pienyrittäjiltä ja mieluiten paikallisilta sellaisilta. Kympillä kuussa enemmän suomalaista, kertakaikkisen säälittävää jos lapset jakavat krääsäjoulukalenterin ja sääliksi käy lestadiolaisperheiden lapsia, kun eivät saa kuin yhden tai kaksi pakettia jouluna. Toisaalta maailma hukkuu roskaan, pitää boikotoida palmuöljyä, Nestleä, veroparatiisifirmoja, halpavaatefirmoja ja niin edelleen. Ilmasto lämpenee ja miljardi ihmistä joutuu kodittomaksi.

Kannattaa heti poistaa puhelimesta sellaisen äidin numero, joka antaa lapsensa kulkea päiväkodissa puserossa, jonka rinnuksessa on pieni tahra. Lastenvaatteet kuuluu pestä vähintään yhdeksässäkympissä (muuten saattaa se yksi C-tyypin kolibakteeri jäädä henkiin, todennäköisyys että niitä kantaisi vaatteissa on yhden prosentin luokkaa ja haitallinen se on ainoastaan syöpää sairastaville CP-vammaisille keskosille), kuivattaa kuivausrummussa/narulla/kuivausrummussa/narulla, ei nyt kiistellä siitä, silittää ja laskostaa väreittäin kaappiin. Vain huono äiti ostaa sellaisen toppahaalarin, jossa on vähemmän kuin 15 000 vesipilaria, onpa kiva sitten kun lapsi ei voi olla lapsi. Toisaalta mikään ei ole säälittävämpää kuin nainen, joka käyttää lastenvaatteisiin aikaa ja rahaa, merkkivaatteilla koreilijat ovat tehneet lapsensa vain mallinukeikseen, jota on kiva vaatettaa. 

Vierailija
16/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä on naisilla alhainen itsetunto kun ei vaan toimi niin kuin itselle ja perheelle on hyväksi vaan niin kuin kuvittelevat että pitää toimia. Kasvattakaa nyt edes sitten vahvemmalla itsetunnolla varustettuja uusia naisia. Itse en koe yhtään pistoa sydämessä mistään. Me olemme keskinkertaisia, rakastavia vanhempia, joiden ei tarvitse olla yhtään mitään muuta kuin ollaan. Ei ole huippuvirikkeitä, lapsi on tavallinen, joskus tiuskitaan, joskus ei kiinnosta pätkänvertaa tehdä ruokaa ja mennään ravintolaan, ja totta hitossa käyn salilla sen 3h viikossa heti kun vaan synnytyksen jälkeen kykeni. Meitä on kaksi, joskus elämä on stressaavaa mutta ei tässä todellakaan mitään suorituspaineita ole!

Vierailija
17/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja sitten se keskeisin muutos: Vielä 50-luvulla sallittiin kurittaminen kasvatustoimenpiteenä. Ei varmastikaan kukaan enää siihen maailman aikaan haikeile takaisin mutta sanonpa suoraan silti: Kyllä se oli tehokas keino. Jos lapsi ei totellut, sai luunapin tai joutui perunakellariin jäähylle. Vähän saattoi kylmä tulla mutta ei ne kersat sen seurauksena kuollut tai vammautunut. Korkeintaan v*tutti. Jopa ruuatta voitiin jättää niin, että varmasti seuraavalla ruokailukerralla nälätti. Mutta ei nykyään. Jopa lapsen sulkeminen omaan huoneeseen, kaikenlaisten älyttömien vaatimusten huomiotta jättäminen saati nurkassa seisottaminen rinnastetaan jo väkivaltaan. Kaikesta pitäisi keskustelemalla selvitä ja anteeksi nyt vaan, jos aikuisetkaan ei jaksa samasta asiasta "neuvotella" tuntikaupalla päivittäin niin miten luulette, että lapset jaksaa?! Ja kenellä on siihen nykyään aikaa.

Vierailija
18/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä oikeasti melkoista, ristiriitaisuuksien sävyttämää aikaa.

Äidin pitää huolehtia itsestään, jos päästää itsensä lihomaan tai edes laihaläskiksi (!!!!111), ei rakasta lapsiaan ja tahtoo aiheuttaa lapsille kauhean taakan, kun äiti pitää haudata jo keski-iässä. Toisaalta kuntosalille ei saa mennä, jos isä hoitaa lasta sen 3 h/vko salitreenien ajan niin johan se on lastensuojeluilmoituksen paikka, äidin on elettävä lapsilleen.

Terveellisesti pitäisi syödä, jos aamupalaksi tarjoaa gefilus-jogurtin niin se on lastensuojeluilmoituksen paikka, onhan siinä sokeria. Toisaalta Hitleristä seuraavia ovat ne, jotka kehtaavat puuttua siihen, että päiväkodissa joka toisella välipalalla on kiisseliä ja joka toisella sokeroitua hedelmärahkaa. 

Perheelle pitää pystyä tarjoamaan hyvä elintaso, säästössä pitää olla aina ja poikkeuksetta kolmen kuukauden bruttopalkka ja lapsia ei saa tehdä ollenkaan, jos ei pystyisi maksamaan todellisia päivähoidon kustannuksia. Toisaalta ylitöitä ei saa tehdä (pois lapselta), ei saa opiskella lasten ollessa pieniä (pois lapsilta) ja kotonakin pitäisi olla vähintään siihen saakka että nuorin täyttää kolme (kiintymyssuhdeteoria, kyllähän te sen tiedätte). 

Pitää suosia suomalaista, kuluttaa rahaa jotta ei ruokittaisi lamaa, ostaa pienyrittäjiltä ja mieluiten paikallisilta sellaisilta. Kympillä kuussa enemmän suomalaista, kertakaikkisen säälittävää jos lapset jakavat krääsäjoulukalenterin ja sääliksi käy lestadiolaisperheiden lapsia, kun eivät saa kuin yhden tai kaksi pakettia jouluna. Toisaalta maailma hukkuu roskaan, pitää boikotoida palmuöljyä, Nestleä, veroparatiisifirmoja, halpavaatefirmoja ja niin edelleen. Ilmasto lämpenee ja miljardi ihmistä joutuu kodittomaksi.

Kannattaa heti poistaa puhelimesta sellaisen äidin numero, joka antaa lapsensa kulkea päiväkodissa puserossa, jonka rinnuksessa on pieni tahra. Lastenvaatteet kuuluu pestä vähintään yhdeksässäkympissä (muuten saattaa se yksi C-tyypin kolibakteeri jäädä henkiin, todennäköisyys että niitä kantaisi vaatteissa on yhden prosentin luokkaa ja haitallinen se on ainoastaan syöpää sairastaville CP-vammaisille keskosille), kuivattaa kuivausrummussa/narulla/kuivausrummussa/narulla, ei nyt kiistellä siitä, silittää ja laskostaa väreittäin kaappiin. Vain huono äiti ostaa sellaisen toppahaalarin, jossa on vähemmän kuin 15 000 vesipilaria, onpa kiva sitten kun lapsi ei voi olla lapsi. Toisaalta mikään ei ole säälittävämpää kuin nainen, joka käyttää lastenvaatteisiin aikaa ja rahaa, merkkivaatteilla koreilijat ovat tehneet lapsensa vain mallinukeikseen, jota on kiva vaatettaa. 

Mä en olisi keksinyt tätä listaa. Olisin listannut huonoksi äidiksi sen joka on alkoholisti eikä voi pitää lapsistaan huolta. Sä otat nyt pulttia vähän turhan pienestä. Useimmat on ihan ok vanhempia, teki ne about mitä tahansa tai jätti tekemättä.

Vierailija
19/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Unohdetaan valinnanvapaus, joka nykyisin on. Ennen naisilla ei oikein mahdollisuuksia ollut. Ei 50 -luvulla nainen voinut noin vain hakea asuntoa tai alkaa taloa rakentamaan. Jos halusi muuttaa kotoa muualle kuin miehen kanssa avioliittoon niin piti lähteä kaupunkiin piiaksi johonkin perheeseen ja asua jossain pikkuhuoneessa palvelijana. Kansakoulun jälkeen oli mahdollisuus oppikouluun, jos oli todella hyvä oppilas ja jos vanhemmat antoivat luvan ja kustansivat. Siitä jatko-opinnot oli harvoilla eikä niistä tiedetty mitään ellei oltu sellaisesta perheestä, jossa vanhemmalla oli koulutusta ja statusta.

 

Nykyisin nainen voi valita mihin kouluttautuu ja miten. Voi valita avioliiton tai avoliiton, voi valita haluaako lapsia ja montako, voi muuttaa minne haluaa, voi tehdä mitä haluaa. Ei mitenkään voi verrata mihinkään 50 -luvun aikaan. Nykyisin miehetkin tekee paljon kotitöitä. Joskus 50-luvulla miehet ei vaippoja vaihtaneet eivätkä osallistuneet keittiötöihin mitenkään.

 

Kyllä minusta elämä oli suorittamista siihen vanhaan aikaan. Kaikki asiat tehtiin muiden ehdoilla tai muuten katsottiin kieroon. Eihän siihen aikaan elämässä ollut muuta kuin työtä. Oli kodin ulkopuoliset työt ja kotityöt. Ei ollut matkustamista, ei huvituksia kuin jotkut kesätanssit, naiset ei oikeastaan mihinkään huvituksiin voineet enää avioiduttuaan osallistua, kun lapsista ja kodista piti pitää huoli.

Vierailija
20/394 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä minä en ymmärrä, että missä vaiheessa alettiin oikeasti ajattelemaan, että "lasten hoitaminen on perheen henkilökohtainen tehtävä". Vielä 60 vuotta sitten koko kylä osallistui kasvatustyöhön, koulut ja kirkot siinä etunenässä tunnistivat oman kasvatusvastuunsa. Nykyään kukaan ei vahingossakaan tarjoudu auttamaan jos viiden lapsen kanssa supermarkettiin tullut äiti tuskailee nälkää itkevän vauvan ja uhmailevan taaperon ja kouluikäisten "Sä oot paska mutsi josset osta mulle tätä ja tätä"-esiteinien kanssa. Korkeitaan katsotaan vierestä halveksien, pikkuisen vahingoniloisesti virnistellen ja heti kotiin päästyä avataan av-palsta, että pääsee mässäilemään asialla. Isovanhemmatkin mielummin eläkkeellään matkustelee Kreikkaan kuin auttaa lasten hoidossa.

Niin ja kaiken tämän jälkeen ihmetellään, että miksi kotiapu on niin suosittu palvelu.