Mies jätti :(
Riitelyä jatkunut puolisen vuotta, välillä toki ollut ihanaakin. Nyt mies sitten sai viimein tarpeekseen, ja ilmoitti eilen että haluaa erota. Ymmärrän miestä, silti olen surullinen.
Kommentit (29)
Kiitos tsempeistä. Itkettää, olen panostanut kovasti tähän suhteeseen, samoin mies. Molemmat oltu lapsellisia ja tyhmiä, nyt miehelle vaan riitti. Ei pääse yli vanhoista riidoista, vaikka vielä viikonloppuna kertoi rakastavansa. Varmasti rakastaakin, mutta ei ole enää sen arvoista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Perunasäkki 😊
Anteeksi mitä? Ap
Olisiko vain kannattanut harrastaa sitä railakasta perseseksiä näin jälkikäteen ajateltuna?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vain kannattanut harrastaa sitä railakasta perseseksiä näin jälkikäteen ajateltuna?
Kenen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vain kannattanut harrastaa sitä railakasta perseseksiä näin jälkikäteen ajateltuna?
Tuskin olisi ollut vaikutusta. Meidän ongelmat ihan muualla, minun sairastelussa jne. Ap
Vitsi mitä idiootteja kommentoimassa!
Otan osaa suruusi, joskus myös pieni etäisyys auttaa. Ainakin voit luottaa, että omat ajatuksesi tulee selkiintymään ajan ja etäisyyden myötä. Ehkä myös toisella?
Jos kuitenkin välitätte molemmat?
Voit tulla tulla mun kämpille dokaan, jos ahdistaa liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vitsi mitä idiootteja kommentoimassa!
Otan osaa suruusi, joskus myös pieni etäisyys auttaa. Ainakin voit luottaa, että omat ajatuksesi tulee selkiintymään ajan ja etäisyyden myötä. Ehkä myös toisella?
Jos kuitenkin välitätte molemmat?
Kiitos sulle kivasta kommentista. En usko että miehen kanta tulee muuttumaan, ei ole koskaan vuosien seurustelun aikana sanonut että nyt riittää. Muutenkin tekee sen mitä päättää. Nyt päätti näin. :( omat ajatukset selkeät, tietysti haluaisin jatkaa suhdetta mutta ymmärrän ettei mies jaksa. Mulla on ollut vakava sairaus, josta olen nyt toipumassa mutta lääkkeiden ja stressin vuoksi oma käytös on ollut raskasta. Olen ollut epävarma, epäillyt miestäni. En ole ollut hyvä kumppani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voit tulla tulla mun kämpille dokaan, jos ahdistaa liikaa.
Kiitos. Kyllähän tuo korkki aukesi kun kuuli, ja tänään alkoi kunnolla upota kun mies kertoi ettei kiinnosta puhua, kertoi laittavansa tavarani valmiiksi että voin ne hakea. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voit tulla tulla mun kämpille dokaan, jos ahdistaa liikaa.
En ole ap, mutta minunkin mies jätti ja petti ja ei koskaan edes muka rakastanut. Voisinko tulla? En jaksa enää ympärillä pyöriviä jeesustelijoita, jotka sanoo että älä nyt ainakaan dokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit tulla tulla mun kämpille dokaan, jos ahdistaa liikaa.
En ole ap, mutta minunkin mies jätti ja petti ja ei koskaan edes muka rakastanut. Voisinko tulla? En jaksa enää ympärillä pyöriviä jeesustelijoita, jotka sanoo että älä nyt ainakaan dokaa.
Hali sinulle. Ap
Kauanko olette olleet yhdessä? Mikä snun sairaudessasi on ollut ylitsepääsemätöntä, niin ettei esim terapia ole auttanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vitsi mitä idiootteja kommentoimassa!
Otan osaa suruusi, joskus myös pieni etäisyys auttaa. Ainakin voit luottaa, että omat ajatuksesi tulee selkiintymään ajan ja etäisyyden myötä. Ehkä myös toisella?
Jos kuitenkin välitätte molemmat?
Kiitos sulle kivasta kommentista. En usko että miehen kanta tulee muuttumaan, ei ole koskaan vuosien seurustelun aikana sanonut että nyt riittää. Muutenkin tekee sen mitä päättää. Nyt päätti näin. :( omat ajatukset selkeät, tietysti haluaisin jatkaa suhdetta mutta ymmärrän ettei mies jaksa. Mulla on ollut vakava sairaus, josta olen nyt toipumassa mutta lääkkeiden ja stressin vuoksi oma käytös on ollut raskasta. Olen ollut epävarma, epäillyt miestäni. En ole ollut hyvä kumppani.
Ap
Oletko tämän saman kertonut miehelle? Tilanne paranemassa? Pettämiset sun muut paskat erottaa ihmiset, mutta miten sairastelu? Eikö ymmärrystä riitä, kun keskustelette? Ellet nyt ihan tosissaan ole skitsoillut menemään?
Kauanko olitte yhdessä? Mikä sairaus sinulla on ollut? Tiedän itse, että kaikista sairauksista ei toivu kunnolla koskaan ja sairaan ihmisen puolisolta vaaditaan kyllä melkoisen paljon. Siinä suhteessa on oikeasti oltava sitä elämää suurempaa rakkautta. Ja jos se rakkaus yhtään väljähtää, suhde hajoaa. Olen itse löytänyt hyvän suhteen hienoon mieheen vaikka olen kroonisesti sairas, kipeä ja liikuntarajoitteinen. Olen äärimmäisen onnekas, onnellinen ja kiitollinen. Ehkä joku on sinuakin varten vielä?
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olette olleet yhdessä? Mikä snun sairaudessasi on ollut ylitsepääsemätöntä, niin ettei esim terapia ole auttanut?
Vuosia. Kyseessä fyysinen sairaus, joka sinäänsä ei aiheuta mitään, epäsopivat lääkkeet kylläkin. Olen todellakin skitsoillut ja sekoillut. Söin puolisen vuotta Venlafaxin-nimistä mielialalääkettä sairauden aiheuttamaan pelkoon ja ahdistukseen. Menin ihan sekaisin ko. lääkkeestä, ahdistuin vain entisestään. Onneksi lääkärini tajusi että olen aivan romuna ja kyseinen lääke sekoitti minut ihan täysin. Lopetin, fyysinen vaiva saatiin hoidettua leikkauksella. Elämä ollut nyt kivaa nousukautta, vaan mies ei pääse yli sekoilustani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vitsi mitä idiootteja kommentoimassa!
Otan osaa suruusi, joskus myös pieni etäisyys auttaa. Ainakin voit luottaa, että omat ajatuksesi tulee selkiintymään ajan ja etäisyyden myötä. Ehkä myös toisella?
Jos kuitenkin välitätte molemmat?
Kiitos sulle kivasta kommentista. En usko että miehen kanta tulee muuttumaan, ei ole koskaan vuosien seurustelun aikana sanonut että nyt riittää. Muutenkin tekee sen mitä päättää. Nyt päätti näin. :( omat ajatukset selkeät, tietysti haluaisin jatkaa suhdetta mutta ymmärrän ettei mies jaksa. Mulla on ollut vakava sairaus, josta olen nyt toipumassa mutta lääkkeiden ja stressin vuoksi oma käytös on ollut raskasta. Olen ollut epävarma, epäillyt miestäni. En ole ollut hyvä kumppani.
ApOletko tämän saman kertonut miehelle? Tilanne paranemassa? Pettämiset sun muut paskat erottaa ihmiset, mutta miten sairastelu? Eikö ymmärrystä riitä, kun keskustelette? Ellet nyt ihan tosissaan ole skitsoillut menemään?
Riitti nähtävästi siihen asti että olen toipumassa, mutta mies ei pääse yli enkä nähtävästi minäkään ihan kaikista tuona aikana saamistani ideoista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olitte yhdessä? Mikä sairaus sinulla on ollut? Tiedän itse, että kaikista sairauksista ei toivu kunnolla koskaan ja sairaan ihmisen puolisolta vaaditaan kyllä melkoisen paljon. Siinä suhteessa on oikeasti oltava sitä elämää suurempaa rakkautta. Ja jos se rakkaus yhtään väljähtää, suhde hajoaa. Olen itse löytänyt hyvän suhteen hienoon mieheen vaikka olen kroonisesti sairas, kipeä ja liikuntarajoitteinen. Olen äärimmäisen onnekas, onnellinen ja kiitollinen. Ehkä joku on sinuakin varten vielä?
Kiitos. Näin sopii toivoa. Nyt parempi olla yksin, yrittää päästä tästä pahasta olosta, selvitä yksin. Paljon olen laskenut miehen varaan, surettaa sillä meillä piti olla ihana elämä yhdessä. Ehkä avain onkin saavuttaa se yksin.
Ap
Haleja! Elämä jatkuu ja aika on paras lääke. Nyt keskity itseesi - syö hyvin, nuku, liiku, näy ystäviä, puhu. Kevät tulee nopeammin kuin arvaatkaan.