Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

Rankaiseminen ja rajat ovat eriasioita. Tuntuu, että ne usein sekoitetaan toisiinsa, myös tässä tekstissä. Lapset tarvitsevat rajoja ja aikuisen tukea niiden noudattamiseen. Ruutuajan rajoittaminen kuuluu vanhempien tehtäviin eikä rajoittaminen ole sama kuin rankaisu. Jos lapsen on vaikea lopettaa peli kesken, kannattaa peliaika ajoittaa toisin. Varsin hyödytöntä on ns nalkuttaminen ja rangaistuksilla uhkailu.

Sinun tilanteessasi juttelisin lapsen kanssa rauhallisena hetkenä harrastamisesta ja pelaamisesta. Te vanhemmat päätätte kuinka paljon saa pelata ja lapsen mielipide voidaan huomioida peliajan ajoittamisessa. Esimerkiksi, jos teidän perheessä saa ruutuaikaa esim 30min-1h/päivä voi lapsi haluta käyttää ruutuaikansa tasaisesti joka päivä tai ennemmän joinain päivinä. Samalla on hyvä keskustella haluaako lapsi jatkaa harrastustaan (ja mainita, että harrastuksen jatkaminen/lopettaminen ei vaikuta peliajan määrään). Jutelkaa yhdessä siitä kuinka lapsi uppoutuu peliinsä ja hänen on vaikea irrottautua siitä. Myös peliriippuvuudesta voi jutella. Peleihin koukkuun jääminen ei ole lapsen syy tai vika. Ei kannata siis pelata juuri ennen harrastukseen lähtöä vaan yhdessä miettikää parempi ajoitus pelaamiselle. Selitä lapselle myös syyt ruutuajan rajaamiseen (ja että rajaaminen EI ole rangaistus). Sitten lopuksi, kerrot mitä tapahtuu, jos sovittuja peliaikoja ei noudateta. Esim otat pelilaitteen johdon pois ja lapsi saa pyytään sen takaisin, kun kokee pystyvänsä noudattamaan sovittuja rajoja. Ja , jos joudut sen johdon ottamaan pois tee se mahdollisimman vähäeleisesti ilman nalkuttamista, kyllä lapsi huomaa johdon puuttuvan itsekkin.

Minusta peleihin koukkuun jääminen ei milläänlailla ole kiireen aikaansaamaa vaan päinvastoin.

Vierailija

Vähän mietin noista peleistäkin, että homma ratkaistu sillä kun vanhempi ottaa konsolin ja pistää jemmaan. 

Ja miksei siitä pelaamisesta voisi tehdä enemmänkin palkinnon? Kun hoidat hommat hyvin (koulumenestys, kotityöt, käytös jne.) niin saat pelata. Vastaavasti pelioikeus lähtee jos aletaan käyttäytymään huonosti.

No, minusta varmaan tulee kauhea natsiäiti.

Maalaisjärjellinen

Minun vanhempani eivät koskaan asettaneet minulle tietokoneen käytön suhteen rajoja. Mutta minä meninkin kiltisti kouluun ja sain ihan hyviä arvosanoja (lähinnä 8-9), että tiesin itsekin, jos valvoin myöhään niin seuraavana päivänä väsytti. Ei koskaan tarvinnut vanhempien uhata piuhan irti ottamisella tms. ja olin kyllä koneella enemmän, kuin tunnin päivässä. Ja harrastin pesäpalloa ja ratsastusta. Ja hoidin läksyni.

Minulle ei myöskään asetettu kotiintuloaikoja. Joko omat vanhempani soittivat aikanaan, että tuleppa kotiin tai sitten kaverin vanhemmat sanoi, että kaverin pitäis alkaa laittaa yöpuulle, jolloin lähdin kotiin. En koskaan ymmärtänyt sitä, että kavereiden vanhemmat ei päästänyt kavereita meille arkisin kylään muuten kuin päivällisen jälkeen, koska meilläkin laitettiin ruokaa ja kaverit olisi voineet syödä meillä. Vanhempanikaan eivät ymmärtäneet tätä, kun kerroin, että kaveri saa vasta tulla niin ja niin myöhällä.

Tällä hetkellä opiskelen ammattikorkeakoulussa ja ennen tätä koulua olin vähän vajaa 4 vuotta työelämässä ja opiskelin työn ohella ammattitutkinnon. Tätä ennen valmistuin ylioppilaasi. En siis mielestäni ole mikään luuseri vaan pikemminin minusta tuli varsin terveellä järjellä kasvatettu nuori nainen. Osaan itse suunnitella esimerkiksi ajankäyttöäni ja tiedän myös seuraukset, jos jossain kohti mokaan. Toisaalta minulla tuntuu olevan jatkuvasti paljon suorituspaineita, että ehkä minulla on vielä kasvamista ja oppimista siinä, että osaisin olla välillä suorittamatta ja nauttia hetkestä. 

Vierailija

Meillä on aina ollut tuo sama. En komenna, en vaadi, mutta valintojensa seuraukset sitten joutuu kantamaan. Esim. jos ei syö ruoka-aikana, se on täysin ok, mutta ruokaa ei todellakaan tule ennen seuraavaa ruoka-aikaa, ei vaikka kuinka kiljuisi. Tulee vaan kommentti, että no niin, olisi varmaan kannattanut syödä se lounas, muistat sitten seuraavalla kerralla... Tai jos ei pipo päähän kiinnosta, niin sitten jos kitistään että äiti, korvia palelee, niin totean että niin, ei äiti ihan huvikseen sanonut että pipo kannattaisi laittaa, vaan siksi kun äidillä on elämänkokemusta, ja äiti tietää että pakkasella noin käy. 

Samoin meillä ei ole koskaan ollut mitään nukkumaanmenoaikoja tai muita turhia sääntöjä. Selitän seurauksia valinnoista, ja jos niitä ei huvita kuunnella, niin sittenpä kohtaa valintansa luonnolliset seuraukset, esim. erittäin kurjan heräämisen kouluun jos on mennyt nukkumaan klo 2 aikaan yöllä. Tietokonepelaaminen on aina ollut meillä myös täysin vapaata, mutta kouluiässä olen sitten selittänyt sitä että on kuitenkin tärkeää se koulu hoitaa hyvin koska siitä riippuu mieleinen ja mukava elämä aikuisena. Molemmat onkin hyviä koulussa olleet, ja eiköhän noista ammattinörttejä tule kuten on molemmat vanhemmatkin :D

Vierailija

Kohta on herran vuosi 2016. Miksi vieläkin television katsomista tai pleikkarilla / tietokoneella olemista pidetään huonona asiana, mitä pitää jokaisen vanhemman rajoittaa?

On tietysti olemassa lapsia / nuoria, jotka eivät ihan oikeasti pysty hallitsemaan television katseluaa tai tietokoneella oleskeluaan ja jättävät siten kotiläksyt ja kotityöt tekemättä. Mikäli kuitenkin perusjutut on kaikki hanskassa, niin minä en ainakaan henkilökohtaisesti nää mitää syytä rajoittaa VAPAA-AJAN aktiviteetteja - miksi lapsi tai nuori ei voi käyttää aikaansa niin kuin parhaaksi näkee, jos on kaiken tähdellisen tehnyt jo alta pois?

Miksi ei piirtämistä rajoiteta? Taikka sarjakuvien lukemista? Molemmista saa varmasti pään täyteen yhtä paljon "roskaa" kuin televisiota katselemalla tai tietokoneella istumalla.

Selittäkääpäs joku nyt ihan oikeasti, että mikä siellä taustalla on ajatuksena, kun pitää lähteä lapsen tai nuoren televisio- tai tietokoneenkäyttöä rajoittamaan? Lisäpisteitä, jos rajoitatte tietokoneaikaa, mutta ette television katsomista - mikä ero?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kohta on herran vuosi 2016. Miksi vieläkin television katsomista tai pleikkarilla / tietokoneella olemista pidetään huonona asiana, mitä pitää jokaisen vanhemman rajoittaa?

On tietysti olemassa lapsia / nuoria, jotka eivät ihan oikeasti pysty hallitsemaan television katseluaa tai tietokoneella oleskeluaan ja jättävät siten kotiläksyt ja kotityöt tekemättä. Mikäli kuitenkin perusjutut on kaikki hanskassa, niin minä en ainakaan henkilökohtaisesti nää mitää syytä rajoittaa VAPAA-AJAN aktiviteetteja - miksi lapsi tai nuori ei voi käyttää aikaansa niin kuin parhaaksi näkee, jos on kaiken tähdellisen tehnyt jo alta pois?

Miksi ei piirtämistä rajoiteta? Taikka sarjakuvien lukemista? Molemmista saa varmasti pään täyteen yhtä paljon "roskaa" kuin televisiota katselemalla tai tietokoneella istumalla.

Selittäkääpäs joku nyt ihan oikeasti, että mikä siellä taustalla on ajatuksena, kun pitää lähteä lapsen tai nuoren televisio- tai tietokoneenkäyttöä rajoittamaan? Lisäpisteitä, jos rajoitatte tietokoneaikaa, mutta ette television katsomista - mikä ero?

Ehkäpä homman nimi onkin nimenomaan siinä, että peliaikaa rajoitetaan jos muut jutut kärsii. Eli jos sen konsolin ääressä valvotaan pikkutunneille asti ja koulussa sitten nukutaan, läksyt jää tekemättä ja kokeeseen ei lueta tavuakaan. 

Kyllä tuossa tilanteessa itse ottaisin jo pelit pois ja palautus asteittain niin, että hommat hoidetaan ensin ja pelaaminen on sitten vasta se vapaa-ajanviete. 

Lisäksi pienen lapsen kohdalla rajoittaisin ruutuaikaa jo ihan siksikin, että mieluummin mennään ulos liikkumaan jotta pieni keho saa kehittyä kuten sen kuuluukin. Nykyään on jo pikkulapsissa aivan rapakuntoisia tapauksia, jotka eivät jaksa kävellä edes pientä matkaa. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kohta on herran vuosi 2016. Miksi vieläkin television katsomista tai pleikkarilla / tietokoneella olemista pidetään huonona asiana, mitä pitää jokaisen vanhemman rajoittaa?

On tietysti olemassa lapsia / nuoria, jotka eivät ihan oikeasti pysty hallitsemaan television katseluaa tai tietokoneella oleskeluaan ja jättävät siten kotiläksyt ja kotityöt tekemättä. Mikäli kuitenkin perusjutut on kaikki hanskassa, niin minä en ainakaan henkilökohtaisesti nää mitää syytä rajoittaa VAPAA-AJAN aktiviteetteja - miksi lapsi tai nuori ei voi käyttää aikaansa niin kuin parhaaksi näkee, jos on kaiken tähdellisen tehnyt jo alta pois?

Miksi ei piirtämistä rajoiteta? Taikka sarjakuvien lukemista? Molemmista saa varmasti pään täyteen yhtä paljon "roskaa" kuin televisiota katselemalla tai tietokoneella istumalla.

Selittäkääpäs joku nyt ihan oikeasti, että mikä siellä taustalla on ajatuksena, kun pitää lähteä lapsen tai nuoren televisio- tai tietokoneenkäyttöä rajoittamaan? Lisäpisteitä, jos rajoitatte tietokoneaikaa, mutta ette television katsomista - mikä ero?

Television katsominen passivoi. Television edessä istutaan passiivisena ottamassa vastaaan sitä mitä sieltä ruudusta tulee. Siksi rajoitan sitä. 

Tietokoneella pelaaminen taas - jotkut pelit kehittävät erinäisiä taitoja. Mutta on tärkeää ettei liikaa istu tietokoneen/pelikoneen ääressä jotta jää aikaa myös fyysisiin aktiviteetteihin ja oikeiden ihmisten kanssa olemiseen, sosiaaliset taidot kun ovat tärkeitä.

Piirtäminen kehittää hienomotoriikkaa ja luovuutta. Yleensä piirtäminen ei kuitenkaan ole niin koukuttavaa että sitä pitäisi rajoittaa. Jos minulla kuitenkin olisi lapsi, joka ei tekisi muuta kuin piirtäisi niin kyllä patistelisin välillä ulos ja kavereiden kanssa leikkimään.

Vierailija

Ero on siinä että pelaaminen on koukuttavaa, ei niinkään television katseleminen. On valtava määrä nuoria joille pelaaminen on kuin huumetta, se ei ole mikään pieni prosentti. Monessa perheessä on tämä iso ongelma. Itse puhun omasta kokemuksesta, eli olin nuorena peliaddikti. Pelasin kaikki hetket mitkä vaan pystyin, öisin heräsin raidaamaan amerikkalaisten kanssa. Kouluun saatoin mennä ihan vain näyttääkseni aamulla vanhemmille että menin kouluun ja sitten samalla bussilla kotiin pelaamaan ilman että olin yhdelläkään tunnilla. Koulu meni päin persettä kuinkas muuten.

Mitä pitempään pystytte pitämään lapsenne erossa peleistä sen parempi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ero on siinä että pelaaminen on koukuttavaa, ei niinkään television katseleminen. On valtava määrä nuoria joille pelaaminen on kuin huumetta, se ei ole mikään pieni prosentti. Monessa perheessä on tämä iso ongelma. Itse puhun omasta kokemuksesta, eli olin nuorena peliaddikti. Pelasin kaikki hetket mitkä vaan pystyin, öisin heräsin raidaamaan amerikkalaisten kanssa. Kouluun saatoin mennä ihan vain näyttääkseni aamulla vanhemmille että menin kouluun ja sitten samalla bussilla kotiin pelaamaan ilman että olin yhdelläkään tunnilla. Koulu meni päin persettä kuinkas muuten.

Mitä pitempään pystytte pitämään lapsenne erossa peleistä sen parempi.

Jaa. Meillä taas oli aina pelaaminen vapaata, ja paljon pelattiinkin, sekä minä että 2 vuotta nuorempi veljeni. Silloin kun ei pelattu, koodattiin, kuitenkin aina vapaa-aika tietokoneilla. Ei ole niin mitään haittaa tästä ollut. Koulut meni riittävän hyvin että pääsi haluamaansa alaa (no tietysti it-alaa) opiskelemaan, ja ne opinnot olikin sitten tosi kiinnostavia, kun sai opiskella sitä samaa mitä oli pikkunöösistä asti jo harrastanutkin. Nyt ollaan molemmat akateemisesti koulutettuja it-ammattilaisia, veljelläni oma firma ja minä suuren kansainvälisen yrityksen palveluksessa. Pelejä saa paljolti kiittää siitä että näin onnellisesti kävi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut tuo sama. En komenna, en vaadi, mutta valintojensa seuraukset sitten joutuu kantamaan. Esim. jos ei syö ruoka-aikana, se on täysin ok, mutta ruokaa ei todellakaan tule ennen seuraavaa ruoka-aikaa, ei vaikka kuinka kiljuisi. Tulee vaan kommentti, että no niin, olisi varmaan kannattanut syödä se lounas, muistat sitten seuraavalla kerralla... Tai jos ei pipo päähän kiinnosta, niin sitten jos kitistään että äiti, korvia palelee, niin totean että niin, ei äiti ihan huvikseen sanonut että pipo kannattaisi laittaa, vaan siksi kun äidillä on elämänkokemusta, ja äiti tietää että pakkasella noin käy. 

Samoin meillä ei ole koskaan ollut mitään nukkumaanmenoaikoja tai muita turhia sääntöjä. Selitän seurauksia valinnoista, ja jos niitä ei huvita kuunnella, niin sittenpä kohtaa valintansa luonnolliset seuraukset, esim. erittäin kurjan heräämisen kouluun jos on mennyt nukkumaan klo 2 aikaan yöllä. Tietokonepelaaminen on aina ollut meillä myös täysin vapaata, mutta kouluiässä olen sitten selittänyt sitä että on kuitenkin tärkeää se koulu hoitaa hyvin koska siitä riippuu mieleinen ja mukava elämä aikuisena. Molemmat onkin hyviä koulussa olleet, ja eiköhän noista ammattinörttejä tule kuten on molemmat vanhemmatkin :D

Jep. Minäkään en nalkuta päähineen pidosta pakkasella. Itsehän pentu kuolemantaudin saa ja kuolee, kyllä silloin oppii laittamaan sen pipon seuraavilla pakkasilla päähän. ;D. Äiti tiesi tämänkin paremmin.

Samaten en nalkuta turvavöiden pakollisuudesta tai tarpeellisuudesta, oppikoot itse kantapään (tai no, otsaluun) kautta tuonkin asian. Heijastimia eivät halua käyttää, kun ne ovat kuulemma niin juntteja, en nalkuta siitäkään. 

Ja koulu. Mitä sitä patistamaan penskoja ja koko ajan nalkuttamaan. Itsehän he tekemättömyyden maksavat aikanaan hanttihommissa tai työttöminä heittopusseina. Kyllä varmaan silloin tajuavat, et oikeassa se äitikkä oli. 

Mitä ne puhuu kasvatuksen kriisistä tai jostai välinpitämättömyydestä, täh?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut tuo sama. En komenna, en vaadi, mutta valintojensa seuraukset sitten joutuu kantamaan. Esim. jos ei syö ruoka-aikana, se on täysin ok, mutta ruokaa ei todellakaan tule ennen seuraavaa ruoka-aikaa, ei vaikka kuinka kiljuisi. Tulee vaan kommentti, että no niin, olisi varmaan kannattanut syödä se lounas, muistat sitten seuraavalla kerralla... Tai jos ei pipo päähän kiinnosta, niin sitten jos kitistään että äiti, korvia palelee, niin totean että niin, ei äiti ihan huvikseen sanonut että pipo kannattaisi laittaa, vaan siksi kun äidillä on elämänkokemusta, ja äiti tietää että pakkasella noin käy. 

Samoin meillä ei ole koskaan ollut mitään nukkumaanmenoaikoja tai muita turhia sääntöjä. Selitän seurauksia valinnoista, ja jos niitä ei huvita kuunnella, niin sittenpä kohtaa valintansa luonnolliset seuraukset, esim. erittäin kurjan heräämisen kouluun jos on mennyt nukkumaan klo 2 aikaan yöllä. Tietokonepelaaminen on aina ollut meillä myös täysin vapaata, mutta kouluiässä olen sitten selittänyt sitä että on kuitenkin tärkeää se koulu hoitaa hyvin koska siitä riippuu mieleinen ja mukava elämä aikuisena. Molemmat onkin hyviä koulussa olleet, ja eiköhän noista ammattinörttejä tule kuten on molemmat vanhemmatkin :D

Jep. Minäkään en nalkuta päähineen pidosta pakkasella. Itsehän pentu kuolemantaudin saa ja kuolee, kyllä silloin oppii laittamaan sen pipon seuraavilla pakkasilla päähän. ;D. Äiti tiesi tämänkin paremmin.

Samaten en nalkuta turvavöiden pakollisuudesta tai tarpeellisuudesta, oppikoot itse kantapään (tai no, otsaluun) kautta tuonkin asian. Heijastimia eivät halua käyttää, kun ne ovat kuulemma niin juntteja, en nalkuta siitäkään. 

Ja koulu. Mitä sitä patistamaan penskoja ja koko ajan nalkuttamaan. Itsehän he tekemättömyyden maksavat aikanaan hanttihommissa tai työttöminä heittopusseina. Kyllä varmaan silloin tajuavat, et oikeassa se äitikkä oli. 

Mitä ne puhuu kasvatuksen kriisistä tai jostai välinpitämättömyydestä, täh?

Ei siitä mitään kuolemantautia saa, jos jollain normaalilla pikku ulkoilulla tyyliin kotoa lähikauppaan, on ilman sitä pipoa. Ja todennäköisesti oppii epämiellyttävän tuntemuksen kautta erittäin tehokkaasti sen että kannattaa se pipo vaan laittaa.  Varsinkin kun sen tekee riittävän pienen lapsen kanssa, eikä jonkun alkuelämänsä ihan eri tavalla kasvatetun kanssa.

Tämä linja kun on kokonaisvaltainen prosessi, ja tällä tavalla kasvatetut lapset on pienestä asti oppineet kantapään kautta, pienissä asioissa alkuun, luottamaan siihen että vanhemmilla on aina syynsä käskyihinsä tai kieltoihinsa ja että jos/kun kokeilee olla noudattamatta, niin tosiaan, tulee epämukavia seurauksia. Näin luottamus vanhempien hyvään tahtoon ja perusteluihin kasvaa vähitellen, niin että ei esim. kouluikäinen kauheasti enää koe tarvetta jatkuvasti kokeilla että onkohan tämä äidin käsky turhaa komentelua vai ei. 

Tämähän ei toimi niin, että ensin vaikka 8-vuotiaaksi kasvattaa komentamalla ja rankaisemalla, ja sitten yhtäkkiä kokeilisi tätä linjaa. Todennäköisesti sillä lapsella on entisen kasvatustyylin takia niin paljon uhmaa ja halua toteuttaa omaa tahtoaan, että hän tosiaankin voisi vaikka vakavasti palelluttaa itsensä uhmatessaan typerän pipon pitopakkoa, tai jättää läksynsä tekemättä jos kerran vanhempi ei enää vaadi. Mutta sellainen lapsi on ihan erilainen joka on alusta asti kasvatettu ilman perustelemattomia pakkoja.

Huh

Toivottavasti osa näistä kommentoijista ei ole vanhempia. Käsittämätöntä väliinpitämättömyyttä. Mitä sen niin väliä käykö lapsi koulua, kunhan aikuisen ei tarvitse olla ikävä ihminen ja käskeä lasta sinne... No, lastensuojelu ja poliisi sitten korjaa jäljet kun vanhemmat eivät viitsi hoitaa hommaansa.

järjelläeikävainrakkaudella

Kyllä se näkyy nykyaikana ihan nuorten käytöstavoista, jos ollaan saatu tehdä mitä mieleen juolahtaa, eikä ole käytetty järkeä (rajoja) lainkaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti osa näistä kommentoijista ei ole vanhempia. Käsittämätöntä väliinpitämättömyyttä. Mitä sen niin väliä käykö lapsi koulua, kunhan aikuisen ei tarvitse olla ikävä ihminen ja käskeä lasta sinne... No, lastensuojelu ja poliisi sitten korjaa jäljet kun vanhemmat eivät viitsi hoitaa hommaansa.

Ei ole ollenkaan kyse siitä, että jotenkin olisin niin hellämielinen etten raaskisi olla ikävä ihminen. Olisin varmasti, jos uskoisin että se on optimaalinen menetelmä kasvattaa elämässä hyvin pärjäävä, onnellinen lapsi. Mutta olen aina luottanut enemmän perusteluihin ja luonnollisiin seurauksiin, ja hyvin tämä linja on meillä ainakin toiminut. Ei ole lastensuojelua tai poliiseja tarvittu, hyvin koulussa pärjääviä hyväkäytöksisiä lapsia nuo ovat. 

Idea on saada lapset sisäisesti motivoituneeksi tekemään oikein, ei niinkään se että he tekisivät koska vanhempi pakottaa. Ei sitä myöhemmin elämässäkään ole ketään pakottamassa, joten parempi oppia pienestä asti että asioita ei tehdä siksi että on pakko ja tulee rangaistus jos ei tee, vaan siksi että siitä tekemisestä on jotain iloa tai hyötyä,  tai välttää jonkun luonnollisen huonon seurauksen.

Vierailija

Mikä siitä pelaamisesta tekee niin pyhän pahan? Se, ettei jotain ymmärrä, tarkoittaa automaattisesti, että se on turhaa ajanvietettä ja sitä pitää rajata. Pelaaminen, etenkin netissä, kehittää aivan suunnattomasti mm. Kielitaitoa, motorisia taitoja ja edesauttaa verkoston luomisessa.

Harrastetoiminnassakaan ei ole mitään vikaa, kehittää yhtä lailla ja siitäkin voi saada työn itselleen, muttei tosiaan kannata tähänkään ehdoin tahdoin pakottaa lasta, ainakaan tuossa iässä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat